Vahvaa asiaa luomusta

Keskiviikko 6.7.2011 - -Esko Erkkilä-

En tapaa toistella blogissani muiden aikaansaannoksia, mutta Aamulehti julkaisi nettisivuillaan ja myös paperiversiossaan ansiokkaan jutun luomusta 4.7.2011.

Liitän sen sellaisenaan tähän juttuun, mutta haluan sanoa luomuvouhotuksesta muutaman sanan ensiksi itsekin.

Kiinnitän huomiota siihen, että luomuvouhotus asettaa suomalaisen puhtaan ruuantuotannon sellaiseen valoon, että se olisi jotenkin epäkelpoa. Näin ei suinkaan ole, vaan suomalainen ruoka on ilman luomuiluakin puhdasta ja kaikilta osiltaan korkealuokkaista.

Luomun ongelma on, että sen periaatteilla tuotettu ruoka sisältää monesti runsain mitoin monia ongelmia tavanomaisin keinoin tuotettuun ruokaan verrattuna. Viimeisin pysähdyttävä tieto oli se, kun alasaksilaisen luomutilan idut aiheuttivat lähes viidenkymmenen henkilön kuoleman Saksassa ja valitettavasti myös mm. Ruotsissa.

Veronmaksajana en voi hyväksyä sitä, että erilaisten yhteiskuntamme maksamien luomusaarnaajien armeija on suuri. Luomun puolestapuhujien palkollisten määrä on alkutuotannon neuvonnassa mittaamaton ja heidän määränsä on käsittämättömän suuri erilaisten EU:n rahoittamien projektien sekä kansallista rahoitusta nauttivien organisaatioiden piirissä.

Luomu on hyvä keino yksittäisen tilan tulonmuodostuksessa, jos luomun extrakustannukset pystytään ulosmittaamaan tuotteiden myyntihinnassa. Erityistukea luomulle ei yhteiskunnan taholta pidä maksaa, sillä se ei ole oikein.

Ja sitten se Aamulehdessä julkaistu juttu:

 

”Valtion virkamies Heikki Jokipii hermostui luomuhössötykseen kymmenen vuotta sitten. Luonnonmukaisuudesta oli yhtäkkiä tullut ruokakeskustelun kuumin asia, ja suomalaisia patistettiin suosimaan luomua mitä monipuolisimmin perustein.

Jokipii päätti ottaa selvää, mistä luomussa on oikeastaan kyse. Nyt hän listaa seitsemän perustetta, miksi luomu on vain suuri kupla.

1 Luomu ei ole hyväksi ihmisille.

Luomutuotteet eivät ole ravitsevampia, turvallisempia tai maukkaampia kuin muut elintarvikkeet.

Luomun ravitsevuudesta on esitetty useita tutkimuksia, mutta ne on kerta toisensa jälkeen kumottu.

Ihmisiä pelotellaan tavanomaisten elintarvikkeiden torjunta-ainejäämillä, mutta todellisuudessa jäämät ovat aivan mitättömiä.

Makutesteissä luomutuotteet eivät erotu edukseen, paitsi jos testihenkilöille on etukäteen kerrottu, että tarjolla on luomua. Silloin se pärjää, koska ennakkoasenteet ohjaavat valitsemaan luomun.

2 Luomu ei säästä luontoa.

On totta, että luomupeltojen ravinnepäästöt ovat jonkin verran pienemmät kuin tavallisten peltojen. Päästöt pitää kuitenkin suhteuttaa tuotettuun ruokamäärään.

Luomun satomäärät ovat niin paljon tavanomaista viljelyä pienemmät, että kaikkiaan luomuviljely ei ole erityisen ympäristöystävällistä. Tavanomaisessa viljelyssä käytettävät torjunta-aineet hajoavat nykyään hyvin nopeasti, eivätkä rasita luontoa samaan tapaan kuin ennen.

3 Luomu ei ole hyväksi Suomelle.

Suomen maabrändityöryhmä ehdotti, että luomun osuus Suomen maanviljelystä pitäisi nostaa 50 prosenttiin. Tällä saavutettaisiin vain se, että ruoan hinta nousisi. Luomun hinta on jo vuosikausia ollut kaksinkertainen perinteisiin tuotteisiin verrattuna, eikä se merkittävästi laskisi, vaikka kysyntä lisääntyisi.

Luomua on markkinoitu päättäjille tehokkaasti, ja tuloksia on saatu. Jostain syystä melkein kaikki puolueet ovat alkaneet kannattaa luomua.

4 Maailman ruokapula ei kestä luomua.

Satomääriä on kasvatettava, jotta maailman väestö saadaan ruokittua. Seuraavien 40 vuoden aikana ruoantuotanto pitää tuplata.

Viljelymaan määrää on vaikea lisätä tuhoamatta tärkeitä luontoarvoja. Maata pitäisi raivata valtavasti, jos tarvittavat satomäärät haluttaisiin tuottaa luomumenetelmillä. Esimerkiksi Afrikassa pitäisi ehdottomasti satsata tehoviljelyyn, koska sen avulla on mahdollista nostaa satomääriä nopeasti.

5 Luomun kysyntää vääristellään.

Luomun kysynnästä kerrotaan tavattoman suurentelevia juttuja. Ihmisille kerrotaan, että muualla maailmassa luomua käytetään paljon enemmän ja että Suomi on luomun kehitysmaa.

Kun tutustuu faktoihin, niin huomaa, että luomun kysyntä on yleensä muutaman prosentin luokkaa.

Suurinta kysyntä on Tanskassa, missä se on seitsemän prosenttia.

6 Luomua markkinoidaan valheilla.

Luomun puolesta ei löydy pitäviä perusteluja, joten sen markkinoinnissa käytetään hyväksi myyttejä.

Luomun puolustajat levittävät mielellään mielikuvaa, että kaikki muu ruoka on jotenkin epäilyttävää tai likaista. Muu kuin luomuruoka esitetään moskana, joka on täynnä kaikenlaisia myrkkyjä.

Ihmisille annetaan käsitys, että suomalaiseen tai eurooppalaiseen ruokaan ei voisi luottaa. Eurooppalainen elintarvikevalvonta on kuitenkin äärimmäisen tiukkaa.

7 Luomu on muoti-ilmiö.

Ihmiset rakentavat identiteettiään kuluttamisen avulla, ja tässä ruoalla on yhä tärkeämpi osa. Yltiöpäisestä tuhlaamisesta on kuitenkin tullut junttimaista, ja tilalle on tullut tiedostava kuluttaminen. Kalliit luomutuotteet ovat tehokas työkalu kuluttajaidentiteetin rakentamisessa.”

 

Täyttä asiaa ja on hienoa, että monet ruuantuottajat sekä kuluttajat ovat kommentoineet Aamulehden juttua samoin!

 

-Esko Erkkilä-