Rampa ankka- nimitystä käytetään vallassa yhä olevasta henkilöstä, jolle on jo valittu seuraaja, jota ei enää tulla valitsemaan jatkokaudelle tai joka on muuten siirtymässä sivuun.
Kysymys on tavallisimmin poliitikosta, mutta sama "nimittelyoikeus" on viime aikoina yleistynyt myös yhdistystoiminnassa eli väistyvän vastuuhenkilön - puheenjohtajan/johtokunnan tai hallituksenjäsenen - mielipiteille annetaan perin vähän painoarvoa.
Yhdistysten kannattaisikin...
Rampa ankka- nimitystä käytetään vallassa yhä olevasta henkilöstä, jolle on jo valittu seuraaja, jota ei enää tulla valitsemaan jatkokaudelle tai joka on muuten siirtymässä sivuun.
Kysymys on tavallisimmin poliitikosta, mutta sama "nimittelyoikeus" on viime aikoina yleistynyt myös yhdistystoiminnassa eli väistyvän vastuuhenkilön - puheenjohtajan/jäsenen - mielipiteille annetaan perin vähän painoarvoa.
Yhdistysten kannattaisikin laatia sääntönsä sellaisiksi, että uudet vastuuhenkilöt astuisivat vastuuseen heti valintansa jälkeen.
Työelämässä "rampa ankka" -periaate toimii niitä henkilöitä kohtaan, jotka ovat ilmoittaneet tarkan päivän, jolloin he siirtyvät eläkkeelle. Tässä joudun tunnistamaan myös itseni, sillä helposti jätän joukolle työtovereitani tarkoitetun sähköpostiviestin lähettämättä henkilölle, joka muutaman ajan kuluttua on siirtymässä eläkkeelle.
Eläkkeelle siirtyvän syrjiminen yrityselämässä on vahingollista, sillä se ei motivoi eläkkeelle siirtyvää osallistumaan elintärkeän "hiljaisen tiedon" siirtämiseen.
Politiikassa vallasta luopuva tai siitä luopumaan joutuva henkilö rampautuu viimeistään viimeisen valtakautensa puolivälissä.
EU-lautaskiistassa presidentti Tarja Halosen kiukuttelu on rampauttanut hänen henkilönsä ja rampauttaa valitettavasti koko presidentti-instituutiota. Valitettavaa on, että monet hänen puoluetoverinsa ovat yhtyneet siihen.
On nostettava hattua Erkki Tuomiojalle (SDP), joka on lautaskiistassa asettunut parlamentarismin kannattajaksi ja jättänyt puoluepoliittiset näkökannat sivuun.
Matti Vanhasen jämäkkä rooli lautaskiistan viime vaiheissa on ollut keskeinen. Parlamentaarisen vastuun selkiinnyttäminen on saanut kansalaisten laajan tuen. Voidaan toki kysyä, että miksi vasta nyt? Toki tiedämme, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo joulukuun alussa antoi Vanhaselle ja koko hallitukselle oivan tilaisuuden muuttaa Martti Ahtisaaren aikana muotoutunut käytäntö.
Näytelmä on ollut ilmeisen tarpeellinen, mutta se nakertaa presidentti-instituution arvovaltaa ja asemaa. Pelkään, että presidentin kiukuttelu merkitsee seuraavien presidentinvaalien ehdokastason alenemista. Poliitikot varmaan ovat kilvan kamppailemassa presidentin paikasta tulevaisuudessakin, mutta useat pystyvät ehdokkaat esim. yritys- ja yliopistomaailmasta ovat ehkä tehneet johtopäätöksensä ja ilmoittavat pyytäjille, että eivät ole käytettävissä. Se on lautaskiistan valitettavin anti.
-Esko Erkkilä-
------------------------------
Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Aamulehden Mielipide-osastolla 11.12.2009.
-Esko Erkkilä-