Sortavala on Laatokan Karjalassa matkailleille suomalaisille tuttu kaupunki Laatokan luoteiskulmalla. Joukossamme elää hupeneva joukko suomalaisia, joilla on omakohtaisia kokemuksia Sortavalasta.

 

Suomi on menettänyt Sortavalan Neuvostoliitolle kahdesti - ensimmäisen kerran Moskovan rauhassa 1940 ja toisen kerran Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947.

 

Puna-armeija ei ole milloinkaan pystynyt asein valtaamaan Sortavalaa Suomelta. Suomi valloitti Sortavalan Neuvostoliitolta vuonna 1941 ja piti sitä hallussaan vuoteen 1944 saakka.

 

Sortavalassa on säilynyt suomalainen rakennuskanta hyvin, sillä valtausvaiheessa 1941 suomalaiset säästivät kaupungin tuhoamiselta. Mannerheim oli antanut ehdottoman kiellon, että...

Sortavala on Laatokan Karjalassa matkailleille suomalaisille tuttu kaupunki Laatokan luoteiskulmalla. Joukossamme elää hupeneva joukko suomalaisia, joilla on omakohtaisia kokemuksia Sortavalasta.

 

Suomi on menettänyt Sortavalan Neuvostoliitolle kahdesti - ensimmäisen kerran Moskovan rauhassa 1940 ja toisen kerran Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947.

 

Puna-armeija ei ole milloinkaan pystynyt asein valtaamaan Sortavalaa Suomelta. Suomi valloitti Sortavalan Neuvostoliitolta vuonna 1941 ja piti sitä hallussaan vuoteen 1944 saakka.

 

Sortavalassa on säilynyt suomalainen rakennuskanta hyvin, sillä valtausvaiheessa 1941 suomalaiset säästivät kaupungin tuhoamiselta. Mannerheim oli antanut ehdottoman kiellon, että kaupunkia ei saa tuhota ja suomalaiset valtausjoukot noudattivat hänen käskyään. Saimme Sortavalan ehjänä takaisin. Sortavalan virallinen valtauspäivä on 14.8.1941.

 

Sortavala kuuluu nyky-Venäjällä ns. perspektiivittömiin alueisiin eli sinne ei valtion toimesta rahaa satsata. Matkailuun halutaan panostaa, mutta aiheellisesti voidaan kysyä, että missä se näkyy?

 

Olen vieraillut Sortavalassa parin - kolmen vuoden välein. Viimeisin käyntini ajoittui heinäkuulle 2010.

 

Kaupunki ja sen elämä on taantunut edelliskäyntini jälkeen. Edellisellä kerralla kaupungissa oli vilkasta iltaelämää, mutta nyt kaupunki oli kesäisenä iltana autio ja tyhjä. Saslikkeja valmistettiin edelliskerralla vastapäätä Seurahuonetta ja bivo virtasi, mutta nyt pienoinen aukeama oli typötyhjä.

 

Olojen heikentyminen näkyi myös siten, että yöpymispaikassamme Hotelli Sortavalassa ei ollut illallismahdollisuutta. Sen vuoksi illallisemme olikin läheisessä Cafe Relax´ssa ja mainion kala-aterian siellä nautimmekin - suosittelen!

 

Relax´ssa 50 ml vodkaa maksoi 40 ruplaa eli yhden euron ja paikallisesta oluesta sai pulittaa 80 ruplaa eli kaksi euroa.

 

Sortavalassa on helposti nähtävissä "omakotitalojen" venäläinen erikoisuus eli se, kun huoneistokohtaiset kaasuputket kulkevat talon nurkalla sijaitsevasta kaasuvarastosta eri huoneistoihin talon ulkopuolisena putkituksena. Useat liitokset vuotavat ja se on merkinnyt palonalkuja talojen ulkoseinillä! Eipä kävisi Suomessa!

 

Hotelli Sortavalasta on puolisen kilometriä kävelymatkaa Piipun Pihaan. Käynti Piipun Pihassa kuuluu Sortavalan rutiineihini ja niin myös nyt.

 

Piipun Pihalla on kunniakas historia. Se on vanha sahalaitos, josta toki on jäljellä enää mahtava piippu. Rakennus on rakennettu vuonna 1875 ja sen omistajana Suomen aikana oli  Daniel Tiainen.

 

Piipun Piha on suomalaisten suosima hotelli ja sen huoneet ovatkin sortavalalaisesta näkövinkkelistä erinomaisia.

 

Matka Sortavalan keskustasta Piipun Pihaan kulkee lehtomaisen maiseman kautta ja joskus olen kuullut tällä matkalla erinomaisen laulutaitajan eli satakielen hienon konsertin - nyt sitä emme kuulleet.

 

Puutteistaan huolimatta suosittelen yöpymistä Sortavalassa ja tutustumista tähän suomalaisen puurakentamisen kaupunkiin ja sen arvokkaaseen suomalaisarkkitehtuuriin!

 

-Esko Erkkilä-