Julkisuudessa – jopa keskustalaisen toimesta – on valitettu, että Seinäjoen puoluekokouksessa puoluejohtoon valittiin liian vähän naisia. 

 

 

Valitettavasti myös Suomenmaa-lehti on asettunut valittajien joukkoon.

 

 

Olen asiasta samaa mieltä, mutta syy ei ole se, etteikö naisia olisi äänestetty.

Perustelen asiaa äänestystuloksella.

 

 

 

 

 

Varapuheenjohtajaäänestyksessä annettiin 6.376 hyväksyttyä ääntä ja niistä naisehdokkaat saivat 3.910 ääntä eli 61,3 % annetuista äänistä.

 

 

En tunne virallisten puoluekokousedustajien sukupuolijakaumaa, mutta olen jokseenkin varma, että useat miehet minun tapaani äänestivät naisehdokkaita.

 

 

Puheenjohtaja Juha Sipilän asemasta ei ollut puoluekokouksessa pienintäkään erimielisyyttä ja puoluesihteeriäänestys kääntyi myös miesehdokkaan eli Jouni Ovaskan hyväksi.

 

 

Kolmesta varapuheenjohtajasta edellisellä puoluekokouskaudella kaksi oli naisia eli Annika Saarikko ja Anu Vehviläinen – nyt kumpikaan ei ollut ehdolla ja syynä Anun kohdalla oli halu panostaa kunta- ja uudistusministerin tehtävien hoitamiseen ja Annika haluaa panostaa siihen toimintaan, jota pian alkava perhe- ja peruspalveluministerin pesti merkitsee.

 

 

Naisehdokkaista ainoastaan Katri Kulmuni ylsi varapuheenjohtajaksi ja muut naisehdokkaat jäivät suurista äänimääristään huolimatta valitsematta.

 

 

Äänten jakautuminen monella erinomaiselle naisehdokkaalle merkitsi, että Katri Kulmuni on nyt alkaneella puoluekokouskaudella ainoa nainen Keskustan puoluejohdossa.

On luonnollista, että kaikilla on vapaus asettua ehdokkaaksi, mutta olisiko esim. Keskustanaisten pitänyt hieman koordinoida naisten ehdokasasettelua, jotta puoluejohtoon olisi saatu enemmän naisia?

 

 

Jäsendemokratia on puhunut ja pulinat pois!

 

 

-Esko Erkkilä-