Kauppaketjujen hinnanalennuskampanjat vaikeuttavat kotimaisen elintarviketeollisuuden ja alkutuottajan asemaa

Sunnuntai 25.1.2015 - -Esko Erkkilä-

Viime päivinä on kohkattu päivittäistavarakauppaketjujen hinnanalennuskampanjoista, joissa hinnanalennukset on kohdistettu elintarvikkeisiin.

 

 

Toimenpide on sinänsä kannatettava, mutta muutama tosiasia on tiedostettava.

 

 

Käsittelen tässä kirjoituksessani sitä lisääntyvää ahdinkoa, jonka hinnanalennuskampanjat kohdistavat kotimaiseen elintarviketeollisuuteen ja sitä kautta suomalaiseen kotieläintalouteen sekä viljanviljelyyn.

 

 

SOK ja S-ryhmä oli aktiivinen kertoessaan hinnanalennuksistaan, mutta sitten tuli selväksi, että K-ryhmä oli tehnyt vastaavat hinnanmuutokset jo aikaisemmin.

 

 

Minulla on käytössäni lista, jolla S-ryhmä kertoi tuotekohtaisesti hinnanalennuksistaan.

 

 

On huolestuttavaa, että S-ryhmän hinnanalennustuotteet kohdistuvat 25 ensimmäisen tuotteen osalta seuraavien kotimaassa toimivien yritysten tuotteisiin:

 

 

• Valio

• Oululainen eli Fazer

• Vaasan

• Hartwall

• Sinebrychoff

• Kariniemi eli HKScan

• Atria

 

S-ryhmän hinnanalennustuotteista osa on mainittujen yritysten lisäksi ns. private label-tuotteita sekä ”Kotimaista”-sarjaan liittyviä tuotteita, joissa SOK:n kuristusote niitä valmistaviin yrityksiin on jo nyt tiukka.

 

 

Toisaalta pitää muistaa, että kaikenlaiset rainbow- ja pirkka-tuotteet ovat surkeita kopioita ja laadultaan todellisia halpaversioita kunnon merkkituotteista. Ainakaan minun ostoskoriini rainbow- ja pirkka-tuotteilla ei ole mitään asiaa.

 

 

Elintarvikekauppaa tuntemattomalla saattaa olla mielikuva, että sanomalehtien valtavat elintarvikkeiden hintailmoitukset olisivat päivittäistavaraketjujen maksamia.

 

 

Näin ei suinkaan valtaosaltaan ole, vaan jokaisesta kauppaketjujen valikoimiin hyväksytystä tuotteesta joudutaan maksamaan kauppaketjulle kynnysraha.  Kynnysrahan lisäksi jokaisesta tuotekuvasta, joka julkaistaan kauppaketjun sanomalehti-ilmoituksessa, veloitetaan tavarantoimittajaa melkoisella summalla.

 

 

Kauppaketjut lupaavat hurskaasti, että hinnanalennusta ei vyörytetä tavarantoimittajien maksettavaksi, mutta totuus tulee olemaan karu.

 

 

Kauppaketjut valitsevat kunkin tuoteryhmän yksittäiset tuotteet tietyn aikataulun mukaan ja valinnat tapahtuvat hyvissä ajoin ennen kyseisen valikoima- ja hinnoittelujakson alkamista.

 

 

Seuraavan hinnoittelujakson hintaneuvotteluissa tavarantoimittajat pannaan selkä seinää vasten ja todetaan, että jos hintaa ei alenneta, niin tuote lentää alkavalla valikoimajaksolla valikoimista pois.

 

 

Kuka sitten päätyy hinnanalennuskampanjan maksumieheksi?

 

 

Hinnanalennusketju toimii niin, että päivittäistavarakaupan hinnanalennusrumban maksajaksi valikoituu hyvin nopealla aikataululla kotimainen kotieläintuottaja ja kotimainen viljanviljelijä!

 

 

Hintaneuvottelut päivittäistavarakauppa toki käy elintarviketeollisuuden kanssa, mutta kenenpä rahapussille elintarviketeollisuus voisi mennä ellei alkutuottajan rahapussille!

 

 

Päivittäistavarakaupan suuresti mainostamat hinnanalennukset päätyvät hyvinkin nopeasti kotieläintuottajalle ja viljanviljelijälle maksettavan hinnan alentamiseen!

 

 

Näin se vaan menee!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tuoko sianlihan uusi laatumerkintä uuden elementin sianlihan tuotantotapojen arvostukseen?

Torstai 9.1.2014 - -Esko Erkkilä-

Olemme viime päivinä saaneet nähdä lehdissä ilmoituksia, joiden otsikkona todetaan näin:

 

”Kohta sinä voit valita millaista possua kaupasta ostat”

 

Kyseessä on Lihateollisuusyhdistys ry:n vetämä hanke, jonka tavoitteena on saada grillikauden kynnyksellä eli 1.5.2014 kaupoissa myytäviin lihatuotteisiin merkintä sianlihantuotannossa käytetyistä alkutuotantotavoista.

 

Lihateollisuusyhdistykseen kuuluvat isot lihatalot eli Atria ja HK sekä yksityistä lihanjalostusteollisuutta edustava Lihakeskusliitto ry. Lihakeskusliiton suurimmat jäsenet ovat Snellman sekä Saarioinen. Näiden lisäksi Lihateollisuusyhdistys ry:n hallituksessa ovat edustettuina Elintarviketeollisuusliitto ry ja siellä istuu myös professori Eero Puolanne Helsingin Yliopistolta.

 

Kampanjan tavoitteena on, että kuluttajan ei jatkossa tarvitse miettiä vastuullisuutta kovin yksityiskohtaisesti. Kun hän valitsee hyllystä laatumerkityn lihan, hän tietää, että tietyt edellytykset täyttyvät: esimerkiksi lääkkeiden käyttö on minimoitu, salmonellaa ei ole ja terveydenhuoltoeläinlääkäri on käynyt tilalla 3–4 kertaa vuodessa.

 

Laatuluokituksessa ”Perustaso tuonti” merkitsee, että tiedetään teurastusmaa, eräkohtainen jäljitettävyys on kunnossa ja hormoneja ei ole kasvatuksessa käytetty.

 

Seuraava taso on ”Perustaso kotimainen” ja silloin em. seikkojen lisäksi tiedetään, että sioilta ei ole leikattu saparoita ja että sioilla on ollut enemmän kasvutilaa.

 

”Laatuvastuu” –luokka on korkein ja siinä on useita kohtia enemmän kuin kotimaisessa perustasossa. Laatuvastuu-luokka kuuluu kansallisen laatujärjestelmän piiriin.

 

 

**********

 

 

Nyt julkistettu sianlihan merkintäjärjestelmä on kannatettava.

 

Näen, että nyt saadaan kuluttajien tietoisuuteen mm. se, että kotimainen possu saa säilyttää saparonsa ja sitä ei leikata pois, kuten useimmissa sikatalousmaissa on tapana. Suomessa sianlihatuotannon olosuhteet ovat sellaiset, että kasvavilta sioilta ei tarvitse leikata saparoita.

 

 

 

************

Odotan mielenkiinnolla, että kuinka päivittäistavarakaupan jättiläiset S- sekä K-ryhmät suhtautuvat hankkeeseen.

 

Pientä orastavaa pilkahdusta parempaan suuntaan olen ollut havaitsevinani, sillä kaupan lihamainonnassa on viime aikoina entistä useammin näkynyt läimäkki, joka kertoo lihan olevan kotimaista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Missä olin, kun Lapuan patruunatehdas räjähti huhtikuun 13. päivänä 1976?

Torstai 1.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Monissa yhteyksissä on suosittua kysellä, että missä olit, kun se ja se suuri tapahtuma tapahtui.

 

”Suosituin” tapahtuma näissä yhteyksissä on USA:n presidentti John F. Kennedyn salamurha Dallasissa marraskuun 22. päivänä 1963.

 

Muistan tapahtuman, mutta en sitä missä olin, kun sain tiedon murhasta.

 

Olen kai huonomuistinen, sillä muistan ainoastaan muutaman tapahtuman, jotka muistan siten, että missä olin, kun sain tiedon tapahtumasta.

 

Varhaisin näistä tapahtumista on Lapuan patruunatehtaan räjähdys huhtikuun 13. päivä 1976.

 

Olin silloin töissä Seinäjoella ja konttorimme sijaitsi keskellä Seinäjokea Helsingin Osake-Pankin talon toisessa kerroksessa.

 

Autojemme paikoitustilat olivat HOP-talon toisessa kerroksessa ja ihmettelimme aamulla hälytysajoneuvojen jatkuvaa hälytysääntä, jotka kuuluivat Seinäjoella.

 

Myöhemmin päivällä selvisi, että Lapuan patruunatehtaalla oli tapahtunut aamulla klo 07.43 tuhoisa räjähdys, jonka lopputulemana lopulta 40 henkilöä sai surmansa ja heidän lisäkseen 60 henkilöä loukkaantui.

 

Onnettomuuspaikka sijaitsi aivan Lapuan keskustassa ja sen keskuspaikkana oli lataamo, jossa onnettomuuden tapahtuessa työskenteli viitisenkymmentä ihmistä.

 

Valtaosa onnettomuuden uhreista oli perheellisiä naisia ja heiltä jäi monia orpoja lapsia.

 

*******

 

Onnettomuuden jälkeen Lapuan patruunatehtaan toiminnot siirrettiin Lapuan keskustasta Seinäjoen suuntaan sijaitsevalle Jouttikallion teollisuusalueelle.

 

Olen saanut vierailla Lapuan patruunatehtaan Jouttikalliolla sijaitsevilla tuotantolaitoksilla ja voin todeta, että nykyisellä paikalla on kiinnitetty erityistä huomiota turvallisuuteen.

 

******

 

Lapualla tapahtuva toiminta kuuluu nykyisin Nammo-konserniin – Nammo konsernin omistavat puoliksi Patria ja Norjan valtio!

 

 

-Esko Erkkilä-

Saarioinen Oy:n ja Atria Oyj:n solmima esisopimus teurastamotoimintojen järkeistämisestä on vahva askel eteenpäin kotimaisen elintarviketeollisuuden turvaamisessa

Lauantai 13.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Saarioinen Oy ja Atria Oyj ilmoittivat torstaina 11.7.2013, että ne ovat solmineet esisopimuksen Saarioinen Oy:n teurastamo- ja lihanleikkuutoimintojen myymisestä Atria Oyj:lle.

 

Tunnen molemmat yritykset ja olen työurani aikana tehnyt tiivistä yhteistyötä molempien kanssa.

 

Olen iloinen nyt solmitusta esisopimuksesta ja uskon sen toteuttamisen turvaavan omalta osaltaan kotimaisen lihanjalostuksen tulevaisuuden.

 

Tiedän oman kokemukseni perusteella, että molemmat yritykset ovat tehokkuudessa huippuluokkaa ja sen vuoksi tervehdinkin nyt julkistettua esisopimusta jatkumona sille, että kaksi keskeistä lihanjalostusyritystä "lyö hynttyyt yhteen”.

 

Tunnen tiettyä haikeutta, sillä kauppaan kuluu myös Jyväbroiler-tuotemerkki.

 

Olen Saarioinen Oy:n yhteistyökumppanin roolissa saanut olla mukana kehittämässä Jyväbroileria.

 

Jyväbroiler on Saarioinen Oy:n markkinointiväen ja viimekädessä teollisuusneuvos Pentti Avotien päätös, mutta sen käytännön toteuttaminen oli Saarioinen Oy:n puolelta nyt jo edesmenneen johtaja Touko Koiviston sekä Toivo Jauhiaisen vastuulla.

 

Työnantajani Rehuraisio Oy otti haasteen vastaan ja ryhdyimme yhdessä kehittämään yksinomaan kasvisperäisiin raaka-aineisiin pohjautuvan broilerrehun kehittämistä.

 

Arvata saattaa, että uuden kehittämisessä oli haasteita, mutta pystyimme yhdessä luomaan sellaiset broilerrehut, joiden raaka-aineena olivat ja yhä edelleen ovat ainoastaan kasvisperäiset raaka-aineet;

Jyväbroiler oli syntynyt!

 

Muut broilerteurastamot ja rehutehdaskilpailijamme seurasivat luonnollisesti edelläkävijää, mutta Jyväbroilerin voittokulku osoittaa, että edelläkävijän hankkima etumatka säilyy.

 

Uskon, että Atria Oyj:n ja Saarioinen Oy:n nyt julkistama yhteistyökuvio auttaa omalta osaltaan suomalaisen lihanjalostussektorin kannattavuutta.

 

Toivottelen yhteistyölle mitä parhainta menestystä ja toivon, että Atrialla riittää kanttia säilyttää Jyväbroiler-tuotemerkki markkinoilla ja tehdä edelleen työtä sen hyväksi!

 

********

 

En malta olla vertailematta Atria Oyj:n ja Saarioinen Oy:n nyt alkavaa yhteiseloa ja kuntien yhdistymisiä.

 

Oletan, että nyt tapahtuva yritysjärjestely merkitsee huomattavia henkilöstömuutoksia, sillä yritykset tapaavat näillä järjestelyillä etsiä kustannustehokkuutta ja kohenevaa kannattavaisuutta.

 

Kuntamaailmassa asia on täysin toinen, sillä siellä viiden vuoden koskemattomuusaika henkilöstöön merkitsee turhien henkilöstömäärien säilyttämistä, vaikka työt loppuvatkin monilta ihmisiltä.

 

********

                     

On selvää, että työllisyydestä on kannettava huolta, mutta sen ei pidä tapahtua turhia vakansseja säilyttäen.

 

Milloin kuntamaailma osaa ottaa oppia yrityselämästä?

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko minun aika luopua Lidl-boikotistani?

Keskiviikko 29.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Saksalainen Lidl -ketju avasi ensimmäiset myymälänsä Suomessa elokuussa 2002.

 

En rehvastele, kun totean, että avasin ensimmäisen kerran Lidl-myymälän oven Suomessa vasta toissapäivänä eli 27.5.2013.

 

Lidl hyljeksi Suomessa markkina-avauksessaan suomalaisia elintarvikkeita niin tiukasti, että en ole aikaisemmin katsonut tarpeelliseksi avata suomalaisen Lidl–myymälän ovea.

 

En nytkään avannut Lidl-myymälän ovea tavallisena kuluttajana, vaan erään yhdistyksen edustajana, sillä tarvitsimme tiettyjä elintarvikkeita yhdistyksemme puffetti-myyntiin.

 

Totesin omin silmin, että Lidl-myymälässä on otettu ”lusikka kauniiseen käteen” ja myynnissä on nyt myös suomalaisia elintarvikkeita.

 

Kotimaiset vihannekset ja peruna ovat saaneet mukavasti myyntitilaa Lidl´ssä. Myös maidot ovat pääosin suomalaisia, sillä porilainen Satamaito ja suonenjokinen Maitomaa ovat päässeet tavarantoimittajiksi Lidl´lle.

 

Kotimaisista isoista lihanjalostusyrityksistä Atria, HK ja Saarioinen näyttävät olevan saksalaisketjun Suomen myymälöiden tavarantoimittajina. Hyvä niin!

 

Oli mieluisaa nähdä, että myös Valio on Lidl´n tavarantoimittaja. Raision Bungelle myymä margariinitehdas on myös saanut Keiju-tuotteilleen tilaa Lidl´n hyllyillä.

 

Lidl`n pullistelut suomalaisia tuotteita kohtaan näyttävät lientyneen kymmenen vuotta sitten nähdystä.

 

**********

 

Olen joitakin kertoja poikennut ostoksilla Lidl-myymälöissä, mutta en aikaisemmin kuitenkaan koskaan Suomessa. Puolassa, Baltian maissa ja Saksassa kyllä olen käynyt Lidl:ssä, mutta en Suomessa.

 

Mietin, että pitääkö minun päästää Lidl henkilökohtaisesta ostoboikotistani? Antaako Lidl nyt riittävän arvostuksen suomalaisen elintarviketeollisuuden tuotteille?

 

Lopputulema pähkäilystäni taitaa olla se, että aika ei ole vielä kypsä Lidl´n asiakkaaksi ryhtymiselleni.

Lidl´n kymmenen vuotta sitten harjoittama suomalaisten elintarvikkeiden hyljeksiminen ei ole mielestäni vielä haihtunut!

 

-Esko Erkkilä-

Onko Atria täysin kuuro suomalaisen kuluttajan hätähuudolle kotimaisen sianlihan riittävyydestä?

Keskiviikko 15.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Suomen sikayrittäjät ry:n tuottajat vastaavat n. 60 prosentista Suomessa tuotetusta sianlihasta.

 

Yhdistys julkisti eilen tiedotteen, jossa se vaatii välitöntä lisähintaa sianlihalle. Rehun ja muiden kustannusten nousu on yhdistyksen mukaan aiheuttanut kestämättömän taloustilanteen sikatiloilla.

 

Olen Suomen sikayrittäjät ry:n kanssa asiasta samaa mieltä.

 

Kotimaisen sianlihantuotannon näkymät ovat synkät, sillä mm. Atria pitää Suomen sikayrittäjät ry:n näkemystä hinnankorotustarpeesta perusteettomana.

 

Atrian mielipide osoittaa yrityksen vieraantumista todellisuudesta.

 

Toisaalta ymmärrän Atrian lausunnot, sillä yritys on joutunut painostuksen alla lupaamaan keskusliikkeille halvat lihanhinnat ties kuinka pitkälle tulevaisuuteen!

 

Käsittämätöntä toimintaa Atrialta!

 

Teurastamolta on täysin hampaatonta toimintaa luvata kiinteät hinnat kuukausikaupalla tulevaisuuteen, vaikka sillä ei ole pienintäkään hajua keskusliikkeille lupaamansa tuotteen tuotantokustannuksista.

 

Suomalainen kuluttaja haluaa ostaa kotimaista lihaa. Atrian ja LSO:n sianlihan hinnoittelu omille tuottajilleen on käsittämätöntä.

 

Esitän ja toivon, että Atria Oyj:n toimitusjohtaja perehtyisi sianlihantuotannon kannattavuuteen, sillä hänen oma työpaikkansa on täysin riippuvainen suomalaisen sianlihantuottajatorpparin pärjäämisestä.

 

Peräänkuulutan myös Atrian ja LSO:n – vai onko kyse jostain HK-Ruokatalosta tai peräti HK-Scan Oy:stä – hallintohenkilöiden vastuuta suomalaisen sianlihantuotannon tulevaisuudesta. Ovatko hallintohenkilöt tehtäviensä tasolla lainkaan?

 

Ainakin minä haluan ensi joulunpyhinä nauttia kotimaisesta kinkusta.

 

Jos Sinä, arvoisa lukijani haluat samaa, on Atrian ja LSO-ryhmän ryhdistäydyttävä sekä herättävä puolustamaan kotimaista kuluttajaa ja hänen tarvettaan nauttia kotimaisesta kinkusta myös tulevana jouluna!

 

-Esko Erkkilä-

Onko suomalainen elintarviketeollisuus heräämässä koomastaan?

Keskiviikko 10.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Ilahduin viime viikolla, kun pirkanmaalaisessa marketissa minua lähestyttiin kuluttajatutkimuksen merkeissä.

 

Kyse oli kotimaisen tutkimuslaitoksen saamasta toimeksiannosta, jossa kuluttajalla annettiin tutkittavaksi uudentyyppinen elintarvikenäyte.

 

Tutkimus on ilmeisen hyvin suunniteltu, sillä kaikki sen elementit viittaavat siihen.

 

Sain näytteen ja valitsin vastaustavakseni netin.

 

Toimimme ohjeissa mainitulla tavalla ja yllätyimme näytteen erinomaisuudesta.

 

Kuluttajatutkimuksessa oleva elintarvikenäyte tuo elävästi mieleen keski-eurooppalaiset ruokailutottumukset. ”Impivaaralaisuus” oli kaukana tutkittavasta elintarvikenäytteestä. Hyvä niin, sillä meillä on aika päästä nauttimaan myös kotimaisten elintarvikeyritysten voimalla eurooppalaisia trendejä. Se on kotimaisen elintarvikeketjun alkutuottajankin kannalta välttämättömyys ja elinehto.

 

Tutkimus on luottamuksellinen, joten en voi enkä halua paljastaa asiasta enempää.

 

Pidän välttämättömänä, että valiot, raisiot, hk:t, atriat, saarioiset ja monet muut kotimaiset elintarvikeyritykset pääsevät pois kapaloistaan sekä pystyvät kehittämään sellaisia elintarviketuotteita, joihin suomalaiset ovat tutustuneet ulkomailla matkustaessaan.

 

Se on mainittujen yritysten elinehto tai muuten vasarat paukkuvat ja joudumme entistä enemmän tuontielintarvikkeiden varaan.

 

Hyvä tässä tapauksessa, että kotimainen marketketju oli suonut mahdollisuuden tutkimuslaitokselle tilaisuuden tavoittaa liiketiloissaan juuri ne kuluttajat, jotka toimivat uusien ideoiden sanansaattajina ja potentiaalisina kuluttajina!

 

-Esko Erkkilä-

Rakenteleeko Atria tuulentupia?

Torstai 4.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Seuraan suomalaisen elintarviketeollisuuden tilannetta edelleen tiiviisti. Erityisesti minua kiinnostaa viljanjalostusteollisuus sekä lihanjalostusteollisuus.

 

Molemmat teollisuudenalat ovat paljolti samojen lainalaisuuksien piirissä, sillä viljasta maksettava hinta on molempien teollisuusalojen kannattavaisuudelle elintärkeä kysymys.

 

Kaukaa katsellen tuntuu, että viljanjalostusteollisuus on pystynyt muuttamaan toimintatapojaan siten, että raaka-aineen hinnannousu pystytään kohtuullisella viiveellä siirtämään tuotehintoihin.

 

Käsittääkseni teurastamoteollisuus elää tässä asiassa vielä bresneviläistä aikaa eli viljan maailmanlaajuista hinnannousua suomalaiset lihanjalostajat eivät osaa eivätkä pysty vyöryttämään tuotehintoihinsa.

 

Elävä esimerkki teurastamoteollisuuden ajatusmaailmasta on Atria Oyj:n toimitusjohtaja Juha Gröhn´n toteamus, että ”viljasato jännittää”. Yritysjohto siis odottaa kuuta taivaalta ja ei ryhdy toimenpiteisiin.

 

Muistan elävästi Atrian omistajaosuuskunnan Itikan erään johtajan lausuman neljännesvuosisadan takaa, kun hän totesi, että Itikassa ei riitä se, että henkilö tekee parhaansa. Mainittu johtaja tarkoitti, että jos tuloksia ei synny, niin johto vaihdetaan.

 

Agribisnesyritysten  toimivaa johtoa ja kunnan/kaupungin virkamiehiä voidaan hyvin verrata toisiinsa – molemmat kyllä askartelevat toimissaan, mutta jos tulokseton askartelu jatkuu liian kauan, on luottamushenkilöiden tehtävä tarvittaessa kipeitäkin ratkaisuja.

 

Pelkään, että teurastamoteollisuuden ”viljasadon jännittäminen” ajaa monet kotieläintuottajat kestämättömään tilanteeseen ja kotimaisten elintarvikkeiden saatavuus on kohta muisto vain!

 

Suomalainen lihanjalostusteollisuus on ollut täysin hampaaton kaupan keskusliikkeiden kanssa neuvotellessaan. Atrian olisi hyvä neuvotteluissa muistuttaa, että Atrian lihaa saa ainoastaan Atrialta ja sama pätee myös HK:n kohdalla – HK:n kevytbalkania saa ainoastaan HK:lta!

Mutta kun hairahdutaan kaupan Raibow- ja Pirkka-tuotemerkkien rahtivalmistukseen – voi hyvänen aika!

Pelkään, että pakkohuutokauppojen vasarat alkavat paukkumaan ensimmäiseksi sikatiloilla ja sen seurauksena Atriat sekä HK:t alkavat pitämään YT-neuvotteluja.

Niiden seurauksena kotimainen teurastamoteollisuus häviää maasta ja kotimaista liharuokaa saa hakea ainoastaan Snellmanin ja Saarioisten tuotemerkien alta - kaikki kunnioitus Snellmanille ja Saarioisille!

 

-Esko Erkkilä-

Sitä saa mitä tilaa

Lauantai 30.4.2011 - -Esko Erkkilä-

Torstaina 28.04.2011 varmistui, että S-ryhmän Prismat sekä isot S-marketit ovat kolmen viikon ajan myyneet Tanskassa valmistettua salmonellapitoista hampurilaispihviä.

Rajat vuotavat epäkelpoa ruokaa ja maan johtava päivittäistavaraketju myy sitä silmät ummessa.

Tapauksen tekee ”normaaliksi” se, että kyseessä on S-ryhmän ”Pirkka-tuote” eli Rainbow-nimellä myytävä merkitön tuote.

HK:n, Atrian, Snellmanin, Saarioisten ja muiden kotimaisten lihanjalostajien merkkituotteet ovat kuluttajalla myös reklamaatiotapauksissa turvallisia, sillä niiden alkuperä on helppo jäljittää. Ulkomailta hankittujen elintarvikkeiden alkuperän selvittäminen on ”tuuleen huutamista”.

Merkittömillä tuotteilla, joihin päivittäistavarakauppa on niiden antaman hyvän myyntipalkkion vuoksi ihastunut, ei ole todellisuudessa samanlaista kuluttajansuojaa kuin merkkituotteilla.

S-ryhmän puolustukseksi on mainittava, että se markkinoi merkittömiä tuotteitaan vierasperäisellä kattonimellä ”Rainbow”, mutta K-ryhmällä vastaava kattonimi on suomalaiselta kuulostava ”Pirkka”.

Tässä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tapauksesta mm. minun sähköpostiini toimittama viesti. Karua luettavaa:

 

Salmonellaa pakastetussa hampurilaispihvissä

Inex Partners Oy vetää myynnistä Rainbow Hampurilaispihvejä omavalvontatutkimuksissa todetun salmonellan vuoksi. Tuote on pakattu 400 gramman pakkaukseen, jossa on kahdeksan 50 gramman pihviä. Pihvit ovat raakalihavalmisteita. Takaisinveto koskee tuotteita, joiden parasta ennen -päiväykset ovat 14.3.2012, 21.3.2012 ja 22.3.2012. Tuotteen alkuperämaa on Tanska.

Takaisinvedettävä tuote on ollut myynnissä noin kolmen viikon ajan koko Suomen alueella S-ryhmän Prismoissa sekä isoissa S-marketeissa. Kuluttajien kysymyksiin vastaa Inex Kuluttajaneuvonta arkisin 9 -13 puh. 010 76 87 322 tai rainbow.xtra@sok.fi. Kuluttajia pyydetään hävittämään tuote sekajätteenä avaamatta pakkausta. Ostos hyvitetään parasta ennen -päiväystä ja eräkoodia vastaan.

Evirassa asiaa hoitaa ylitarkastaja Annika Pihlajasaari, annika.pihlajasaari evira.fi, p. 020 77 24271.

 

Tiedotteessa kiinnittää huomiota se, että kuluttajille vastaavaksi tahoksi on laitettu S-ryhmän tavarahankinnat suorittava Inex Partners Oy. Se muka toimii myös takaisinvedon suorittajana. Tällä menettelyllä S-ryhmän Prismat sekä isot S-marketit yrittävät pujahtaa vastuusta kuin koira veräjästä.

Inex Partners Oy ei ole myynyt kuluttajille salmonellapitoista ruokaa vaan niin ovat tehneet Prismat sekä isot S-marketit. Miksi syylliset eivät halua kantaa vastuutaan?

Ruokaa kunnioittamaan oppineena kauhistelen tiedotteen määräystä, jossa todetaan, että tuote pitää hävittää avaamattomana sekajätteeseen.

Näin toki on turvallisuusmielessä meneteltävä, mutta mielestäni olisi ollut oikein saada palauttaa salmonellainen ruoka Prismaan tai siihen isoon S-markettiin, josta se on ostettu.

Näin olisi toteutunut vanha totuus eli…

… ”Sitä saa mitä tilaa!” tai oikeammin ”Se palautetaan, joka on epäkelpona myyty”!

Keskusta piti vaalitaistelun aikana esillä kotimaisia elintarvikkeita ja lähiruokaa. Pirkanmaan vaalipiirin keskustalaiset kansanedustajaehdokkaat järjestivät asian tiimoilta monia tilaisuuksia mm. Sentterissä.

Keskustalaisten sanoma kuului kaupparyhmissä ja ehkä kuluttajienkin mielissä kuuroille korville. Nyt S-ryhmä ja sen asiakkaat maksavat S-ryhmän kuuroudesta kovaa hintaa.

 

-Esko Erkkilä-

Aiheuttavatko Tampereen koulujen uudet nimet ongelmia äänestäjille?

Lauantai 22.1.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen äänestyspaikat kevään eduskuntavaaleissa säilyvät samoina kuin EU-vaaleissa.

Hankaluutta saattaa aiheuttaa se, että joidenkin äänestyspaikkoina käytettävien koulujen viralliset nimet ovat muuttuneet.

Otan esimerkin eteläiseltä Tampereelta.

Äänestyspaikkoina säilyvät Peltolammin koulu ja entinen Multisillan koulu. Haasteellista on se, että Multisillan koulu on nykyisin viralliselta nimeltään "Peltolammin koulun Multisillan toimintayksikkö".

Vastaavia koulujen uusnimeämisiä on Tampereella useita muitakin ja monet uusnimetyistä kouluista toimivat äänestyspaikkoina.

Meneekö multisiltalainen äänestäjä, joka on jättänyt äänestyksenä viime minuutteihin, hoitamaan äänestystään Peltolammin koululle, koska se on ensimmäisenä äänioikeudesta kertovassa ilmoituslapussa? Peltolammilla sijaitseva koulu on väärä paikka, sillä hänen äänestyspaikkansa sijaitsee Multisillassa. Koulujen välimatkaa on runsas kilometri ja sitä matkaa ei viidessä minuutissa ainakaan kävellen pysty taittamaan.

Olen yksiselitteisesti sillä kannalla, että Keskusvaalilautakunnan on äänestyspaikkojen niminä käytettävä koulujen virallisia nimiä.

Vaaliviranomainen ei voi lähteä soveltamaan Tampereen kaupungin päättämiä koulujen virallisia nimiä.

Muuten kyseessä olisi loputon suo siitä, että milloin vaaliviranomainen suostuu ottamaan käyttöönsä äänestyspaikkojen viralliset nimet. Joko uusia nimiä sovelletaan presidentinvaaleissa, vaiko siirrytäänkö niiden käyttöön vasta syksyllä 2012 järjestettävissä kunnallisvaaleissa? Siihen suohon ei pidä sotkeentua.

Otan esimerkin yritysmaailmasta.

Monet yritykset ovat vuosien saatossa muuttaneet nimeään. Harva enää puhuu Itikan makkaroista, vaan ne ovat Atrian makkaroita. Nyt monet menevät hoitamaan pankkiasioitaan Nordeaan – ei KOP:iin tai muihin Nordean edeltäjiin.

Äänestyspaikkojen nimenmuutokset merkitsevät vaaliviranomaiselle, Tampereen kaupungille ja medialle tarvetta kertoa muuttuneista äänestyspaikkojen nimistä – ei se sen vaikeampaa ole!

-Esko Erkkilä-

Järjetöntä, että riidan osapuolet sahaavat oksaa, jolla molemmat sekä kaikki suomalaiset istuvat

Torstai 29.4.2010 - -Esko Erkkilä-

Olemme viime päivinä saaneet seurata surkuhupaisaa näytelmää, jonka käsikirjoittajina toimivat Elintarviketeollisuusliitto (ETL) ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto (SEL).

 

Kyse on kotimaisen elintarvikeketjun olemassaolosta.

 

En tunne työtaistelun yksityiskohtia, mutta tuntuma on, että molemmat osapuolet sahaavat innolla sitä hentoa oksaa, jolla suomalainen elintarvikeketju istuu.

 

Kyse näyttää olevan ensisijaisesti teurastamopatruunoiden sekä SEL:n välisestä kiistasta.

 

Kummastustani herättää, että teurastamopuolella ei enää ole patruunoita...

Lue lisää »