Porajärvi ja Repola - merkittävät kunnat Suomen historiassa

Tiistai 10.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Oletan, että Porajärven ja Repolan kunnat ovat monille suomalaisille tuntemattomia, vaikka niillä onkin merkittävä rooli Suomen historiassa

 

Molemmat kunnat sijaitsevat nyky-Venäjällä lähellä Suomen rajaa Joensuun tasalla.

 

Porajärvi päätti liittyä Suomeen v. 1919 ja Repola oli tehnyt vastaavan päätöksen jo vuotta aikaisemmin.

 

Tarton rauhassa v. 1920 molemmat kunnat Suomi kuitenkin luovutti Neuvosto-Venäjälle.

 

Pysähdyimme ostoksille Porajärvelle heinäkuisen Laatokan Karjalaan suuntautuneen matkamme aikana. Repolassa emme matkamme aikana käyneet.

 

Tarton rauhassa sovittiin, että Suomen joukkojen oli vetäydyttävä Repolasta ja Porajärveltä 14. helmikuuta 1921 mennessä.

 

Repolan nuori nimismies, heimoaktivisti ja ylioppilas Bobi Siven (syntynyt 1899) ampui itsensä protestiksi 12. tammikuuta 1921.

 

Mainittakoon, että Akateeminen Karjala-Seura piti myöhemmin lippunsa nauhassa Bobi Sivenin itsemurhaluotia.

 

Sivenin veli Paavo Siven (myöhemmin Susitaival) nouti veljensä ruumiin rekipelillä Suomeen.

 

Sotien aikana Paavo Susitaival yleni Puolustusvoimissa everstiluutnantiksi.

 

Porajärven keskusta on nykyisin unelias kylä, jossa toki on muutama kauppa. Tein tuliaisostokseni sieltä - aitoa venäläistä rihkamaa!

 

Porajärvi-cityssä on torin laidalla venäläinen huussi. Se on joka kerta todellinen kokemus! Kukaan länsimainen ei siellä suostuisi tekemään tarpeitaan, sillä niin kauhea paikka se on.

 

Miten venäläisillä riittää pokkaa kieltää elintarvikkeiden tuonti Suomesta, kun heillä itsellään on hygieninen taso sitä luokkaa, jota venäläinen paskahuusi edustaa?

 

Millainen olisi Porajärven kyläraitti tänään, jos pitäjä olisi saanut Tarton rauhansopimuksessa ja myöhemmissäkin rauhansopimuksissa jäädä Suomelle? Kysyn vaan?

 

Se on varmaa, että niin saastaista paskahuusia ei Porajärven keskustassa olisi kuin siellä nykyisin on!

 

-Esko Erkkilä-

Karhumäen suunta oli Jatkosodassa ylivarustettu

Perjantai 6.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Jatkosodassa suomalaiset valtasivat Karhumäen 5. joulukuuta 1941.

 

Karhumäen taisteluissa kaatui 1.500 suomalaista ja 8.000 puna-armeijan sotilasta.

 

Kävin Karhumäessä heinäkuun alussa Laatokan Karjalaan suuntautuneen matkamme yhteydessä.

 

Jälkiviisaasti voidaan todeta, että Karhumäen suunta oli Jatkosodassa ylivarustettu. Alueelle oli rakennettu suuret määrät betonikorsuja ja kallioluolia. Kallioluolat ovat vieläkin nähtävissä, mutta emme niihin ehtineet tutustumaan.

 

Suomalaiset aloittivat vetäytymisen Karhumäeltä 10.6.1944. Operaatio oli logistisesti suuri ja kiire oli.

 

Kesäkuun 10. päivän ja 30. päivän välisenä aikana Karhumäeltä lähti 170 junaa ja 7.000 rautatievaunua kohti Karjalan Kannasta, sillä vihollinen keskitti sinne voimansa. Kaikkiaan Kannakselle ohjattiin 265 junaa, joissa oli 11.300 vaunua - tästä huomataan, että Karhumäen suunnan osuus Karjalan Kannakselle siirretyistä joukoista oli suuri.

 

Matkasimme Karhumäeltä Suomea kohti Porajärven kautta. Reittimme oli sama, jota joukkomme käyttivät Karhumäeltä perääntyessään.

 

Tie on vielä nykyäänkin heikko, joten on helppo ymmärtää perääntymisen vaikeus.

 

Osana Karhumäen suunnan tutkimista kävimme Maaselän taistelupaikalla, jonne suomalaiset ovat v. 1992 pystyttäneet muistolaatan.  

 

Muistolaatassa on seuraava teksti:

 

MAASELÄN RINTAMALLA TAL-

VELLA 1942 KAATUNEITA ASEVELJIÄ

KUNNIOITTAEN

 

367 JV. DIVISIOONA

3 PRIKAATI. JV. RYKM. 5

 

1992 ASEVELJET

 

On helppoa kunnioittaa Karhumäen suunnassa taistelleita suomalaisia sotilaita ja toivoa, että tulevatkin sukupolvet osaavat antaa arvoa heidän toiminnalleen.

 

-Esko Erkkilä-

Hieno matka Laatokan Karjalaan

Lauantai 17.7.2010 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin viiden päivän turistimatkalle Laatokan Karjalaan.

 

Kyseessä oli Vihdin Liikenteen ja VL-Matkojen toteuttama matka.

 

Matkaseurue koostui hämeenkyröläisistä ja viljakkalalaisista matkaajista. Olen osallistunut näille kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen johtamille matkoille siten, että nyt taisi olla kyseessä jo seitsemäs matka. Olemme matkailleet pääsääntöisesti Venäjällä, mutta jonain vuonna olemme käyneet tai ainakin piipahtaneet myös Baltiassa.

 

Matkamme suuntautui tällä kerralla Niiralan kautta Sortavalaan, Petroskoihin, Kontupohjaan, Karhumäkeen ja sieltä Porajärven sekä Jänisjärven kautta takaisin Niiralan raja-asemalle.

 

Saimme nähdä suurvallan hylkäämiä sivukyliä, rappeutuvaa infraa, mutta myös elämää uhkuvaa Petroskoita.

 

Matka Laatokan Karjalaan on aikamatka menneisyyteen. Vanhemmiten sillekin alkaa antaa arvoa, vaikka paikallisille se merkitsee heikkoa toimeentuloa ja heikentyviä tulevaisuuden näkymiä.

 

Matkan anti on vielä nyt jäsentymättömänä mielessä, mutta pyrin jatkossa käsittelemään niitä asioita, jotka matkalla tulivat esille.

 

-Esko Erkkilä-