"Maamme versoo uutta"

Keskiviikko 27.4.2022 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Kansallista Veteraanipäivää ja tämän veteraanipäivän tunnus on ”Maamme versoo uutta”.

 

Veteraanipäivää vietetään Suomen sotaveteraanien kunniaksi ja muistoksi rauhan alkamisesta. Lapin sota – johon isänikin osallistui Talvisodan ja Jatkosodan jälkeen – päättyi huhtikuun 27. päivänä 1945.

 

******************

 

Muistan lapsuudestani, kun isä ja meille kerääntyneet hänen sotakaverinsa kävivät sahtikannun äärellä 1950-luvulla Munakukkulan tai Taipaleenjoen taisteluja yhä uudestaan ja uudestaan – lapsena ajattelin, että sota on jokaisen kohtalo ja funtsin, että kuinkahan minä pärjään sodassa.

 

Onneksi minä ja sukupolveni ovat säästyneet sodankäynniltä, mutta poikieni osalta mikään ei ole varmaa, sillä sellainen mielipuoli on nyt vallassa Venäjällä.

 

***************

 

Arvostan Veteraanipäivää korkealle ja vedin tänään aamusella siniristilipun lipputankoomme!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Taipaleenjoen kenttähautausmaalla lepää 126 tuntematonta suomalaista sankarivainajaa

Sunnuntai 13.2.2022 - -Esko Erkkilä-

Luovutetun Karjalan alueella sijaitsee seitsemän kenttähautausmaata, joihin on haudattu Talvi- sekä Jatkosodassa kaatuneita suomalaisia sankarivainajia eli

 

• Kollaa

• Summa

• Säkkijärvi

• Tuulos

• Viipuri

• Äyräpää

• Taipaleenjoki

 

*****************************

 

Olen vuosien varrella päässyt vierailemaan kaikilla noilla ja tässä muutama valokuva Taipaleenjoen kenttähautausmaasta.

 

 

Taipaleenjoen kenttähautausmaa oli pitkään suomalaisilta löytämättä, mutta everstiluutnantti Jorma Inkinen erään etsintäjoukon jäsenenä löysi sen.

 

Sain joskus olla mukana Lomalinjojen matkalla Taipaleenjoelle ja Inkinen oli tämän matkamme oppaana. Oli mielenkiintoista kuulla, että miten Inkinen lopulta paikantaen löysi Taipaleenjoen kenttähautausmaan.

 

 

Netissä on tietoja, että joku muu kuin Jorma Inkinen olisi lopulta löytänyt Taipaleenjoen kenttähautausmaan, mutta uskon enemmän Inkisen kertomaan.

 

 

*********************

 

 

Olen tuon ensimmäisen matkani jälkeen saanut muutaman kerran vierailla Taipaleenjoen kenttähautausmaalla ja nämä myöhemmät matkani ovat tapahtuneet…

 

 

 

…hämeenkyröläissyntyisen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen johdolla.

 

 

 

 

Taipaleenjoen kenttähautausmaan muistomerkki, jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Heikki Häiväoja.

 

 

 

 

Taipaleenjoen kenttähautausmaalle on selkeä opasviitta Sakkolan ja Taipaleenjoen väliseltä tieltä.

 

 

Toivon rajojen aukenemista, jotta taas pääsemme luovutetulle alueelle jääneille taistelupaikoille kunnioittamaan sankarivainajiamme!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yrjö Jylhä sai ylennyksen kapteeniksi vasta Talvisodan Taipaleenjoen taistelujen jälkeen

Maanantai 27.12.2021 - -Esko Erkkilä-

Olen monesti päässyt käymään Taipaleenjoen taistelupaikoilla ja sen vuoksi olikin itsestäänselvyys, että halusin katsojaksi Taipaleenjoki-oopperaan, joka esitettiin…

 

 

…Tampere-talossa 28.11.2021.

 

 

 

Oopperan sävellys on Ilkka Kuusiston ja tekstit Panu Rajalan.

 

 

 

 

Oopperan ilmoituksissa ja käsiohjelmissa esiintyvät Yrjö Jylhänä oopperalaulaja Jaakko Kortekangas ja Jevgeni Dolmatovskya esittävä Jyrki Anttila.

 

 

Panu Rajalan laatimissa teksteissä tuodaan useastikin esille, että Yrjö Jylhä oli oopperassa kuvattujen Taipaleenjoen taistelujen aikana sotilasarvoltaan luutnantti, mutta ilmoituksissa ja käsiohjelmassa Jylhää esittävällä oopperalaulajalla on kapteenin arvomerkit!

 

*******************

 

Todellisuudessa Yrjö Jylhä ylennettiin luutnantiksi 14.5.1937 ja kapteeniksi hänet ylennettiin vasta 30.12.1941!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kekkilän juuret ovat Sakkolassa!

Maanantai 21.12.2020 - -Esko Erkkilä-

Kirjailija Väinö Linna on viime päivinä ollut ansaitusti julkisuudessa ja sen myötä myös hänen kirjallinen tuotantonsa.

 

”Tuntematon sotilas” on Linnan tunnetuin teos ja sen tiimoilta pieni muistelus tänään:

 

Rokka on Tuntemattoman sotilaan eräs keskeinen hahmo ja Rokan esikuvana on Linnan aikoinaan lähettämän kirjeen perusteella ollut sakkolalainen Viljami Pylkäs.

 

Olen Venäjälle suuntautuneilla matkoillani muutaman kerran saanut nähdä Viljami Pylkkään kotitalon Sakkolan Haparaisten kylässä.  Ikiaikainen tie Sakkolasta Taipaleenjoelle kulkee Haparaisten kylän läpi ja Viljami Pylkkään kotitalo oli aivan tämän tien varrella.

 

Nykyään joudumme tosiaan sanomaan ”oli”, sillä venäläiset polttivat runsaat kymmenkunta vuotta sitten Viljami Pylkkään kotitalon ja ehkä syynä olimme me suomalaiset, jotka pysähdyimme ohi kulkiessamme katselemaan ”Antero Rokan” eli Viljami Pylkkään kotitaloa.

 

Ennen talon polttamista talossa oli vihainen koira tai ainakin se aina haukkui vihaisesti, kun töllistelimme taloa.

 

Pylkkään talon kohdalta lähti ja lähtee varmaan edelleenkin tie kohti Suvantoa ja Suvannon rannalla sijaitsevaa Satumetsää – suomalaiset taistelijat nimesivät Suvannon rannalla sijaitsevan koivikon Satumetsäksi, sillä Suvannosta nouseva kosteus muovasi koivikon satumetsän oloiseksi.

 

 

***************************

 

Pylkkään talon kohdalta kohti Suvantoa lähtevän tien varrella on paikka, josta Kekkilän puutarha on saanut alkunsa.

 

 

 

Kekkilän multasäkeissä on kai vielä nykyäänkin läimäkki, joka kertoo Kekkilän historian alkavan vuodesta 1924 – no, nykypäivästä en ole niinkään varma, sillä myös Kekkilä on kansainvälistynyt vauhdilla.

****************

Muistan, kun joskus oppaamme pyysi sulkemaan silmämme kulkiessamme kohti Suvantoa ja Satumetsää ja kuvittelemaan oikealla puolella olevassa koivikossa näkevämme hienot ja suuret lasiset kasvihuoneet – siellä ovat Kekkilän juuret!

 

Nykyisin tuon tien varrella on venäläisten ökydatsoja, joten maisema on 80-vuodessa valitettavasti muuttunut todella paljon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaksi suurta hallitsevat patsaina Käkisalmea!

Perjantai 9.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen monta kertaa saanut käydä ja yöpyä Käkisalmessa, mutta suurta kunnioitusta en tuohon sinänsä kunniakkaaseen kaupunkiin osaa tuntea – pyydän asennettani anteeksi käkisalmilaisilta ja heidän jälkeläisiltään.

 

 

Puna-armeija poltti perääntyessään Käkisalmen vuonna 1941 ja silloin kaupungista jäi polttamatta vain 10 %.  Puna-armeijan barbaarit liikkuivat tuossa vaiheessa Käkisalmen kaduilla ja heittivät kaikkiin taloihin tulisoihdut, jotka polttivat lähes kaikki tuon silloin niin kauniin kaupungin puutalot.

 

 

Kaupunki ei ole vieläkään pystynyt yli 70-vuoden aikana nousemaan uuteen kukoistukseensa ja se tilanne on kai minullakin päällimmäisenä, kun en osaa arvostaa Käkisalmea!

 

 

Käkisalmi on tuottanut maailmalle lukuisia tieteen, taiteen sekä bisnesmaailman kärkinimiä ja heistä voidaan mainita mm.:

 

• Tuure Ara, laulaja

• Aku Korhonen, näyttelijä

• Rauno Meriö, entinen Ilmavoimien komentaja ja Karjala-liiton puheenjohtaja

• Göran Stubb, jääkiekkovaikuttaja ja ex-pääministeri Alexsander Stubb´n isä

• Urpo Ylönen, jääkiekkomaalivahti

• Olavi Viestäjä, Aamulehden teatterikriitikko

• Simo Kärävä, KOP:n entinen pankinjohtaja

 

 

 

 

Nyky-Käkisalmessa on keskeisellä paikalla kaksi maailmanhistorian suurnimeä, joista ainakin…

 

 

 

…Pietari Suuri voidaan kirjata historiankirjoihin paljon positiivistakin aikaansaaneena, mutta toisen eli…

 

 

 

 

 

…Vladimir Lenin ”ansioluettelosta” voidaan olla myös toista mieltä.

 

 

**************

 

 

 

Olen aina ihmetellyt, että miten Käkisalmen keskustan äärellä puistossa sijaitseva ”Poika ja leopardi” liittyy Käkisalmeen, mutta en ole saanut vastausta – olisikohan Neuvostoliiton aikainen päähänpisto!

 

 

 

 

 

Käkisalmen linna ja siellä olevat näyttelyt ovat aina mielenkiintoisia, mutta nyt Kyröläismatkallamme emme 8.7.2019 ehtineet siellä poiketa ja jouduimme tyytymään vain niiden…

 

 

 

 

 

 

 

 …kahden hyökkäysvaunun katseluun, jotka vahtivat maailmanmenoa Käkisalmen linnan edustalla.

Hyökkäysvaunujen takana näkyy se vuonna 1881 vaatimattomaksi kutistunut vesiväylä, jota pitkin siihen saakka Saimaan vedet virtasivat Laatokkaa.

Virallisten tietojen mukaan 21.5.1881 puhkesi Taipaleen kannas ja sen seurauksena Suvannon vedet purkautuivat Laatokkaan ja Käkisalmen kautta ennen kulkenut vesiuoma käytännössä kuivui.

 

 

 

 

 

Ohitimme pysähtymättä Kiviniemen ja…

 

 

 

 

 

…ylitimme Vuoksen sekä kiirehdimme seuraavaan kohteeseemme!

Harmillista muuten se, että emme pysähtyneet Kiviniemessä, sillä olisi ollut mukava käydä tervehtimässä sitä entistä Puna-armeijan hävittäjälentäjää, joka pitää kalakauppaa Kiviniemessä ja käyttää kalojensa rehuina Raision kalanrehuja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Asiallista pohdintaa

Sunnuntai 17.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Säätiö järjesti eilen Viljakkalan Seurojentalolla seminaarin, jonka otsikko oli

 

”Suomi sodasta syntynyt”.

 

 

Seminaariannista on aineksia useampaankin blogikirjoitukseen, mutta keskityn nyt sen puheenvuoron käsittelyyn, jonka kansanedustaja Pertti Hakanen piti seminaarin yhteenvetopuheenvuorona.

 

 

Kansanedustaja Hakasen työhistoriaan kuului toimiminen opistoupseerina varusmiesten kouluttamisessa Porin Prikaatissa Säkylässä.

 

 

Kansanedustaja Pertti Hakanen toimii Karjalan Liiton puheenjohtajana ja jo ennen sitä sekä valintansa jälkeen hän saanut tutustua luovutetulla alueella Talvi- sekä Jatkosodan kunniakkaisiin taistelupaikkoihin.

 

 

 

 

 

Hakanen kysyi oikeastaan itseltään eilisessä puheenvuorossaan, että olisiko hän pystynyt parempaan varusmiesten koulutustyöhön, jos hän olisi ennen koulutustyötään saanut tutustua sotiemme taistelupaikkoihin?

 

 

 

*********************

 

 

 

Olen tavallaan joutunut samaan tilanteeseen kuin Hakanen, mutta hieman eri perspektiivistä.

 

 

Varusmiehen peruskoulutusjaksolla ja ei ehkä vielä aliupseerikoulutuksessakaan olisi ollut hyötyä tutustumisesta sotiemme taistelupaikkoihin.

 

 

Reserviupseerikoulutuksessa asia olisi kohdaltani ollut toinen, sillä mm. joukkojen sijoittamisessa puolustustaisteluun olisi ollut hyötyä, jos pohjana olisi ollut tutustuminen sotiemme taistelupaikkoihin.

 

 

Joukkojen sijoittamisessa mittasuhteet ovat todellisessa sodassa tyystin toiset kuin opetustilanteissa.

 

 

Opetustilanteissa joukkueet ja komppaniat sijoiteltiin ainakin omalla RUK-aikanani liian sumppuun ja sijoittelu ei vastannut tositilannetta.  Sumppusijoittelu olisi estynyt, jos RUK-oppilaat olisivat päässeet tutustumaan todellisiin taistelupaikkoihin.

 

 

Tunnen vaikkapa Taipaleenjoen taistelumaaston melko hyvin ja tiedän ryhmityksemme syvyyden, joka oli etulinjan taistelijoiden takana.  Syvyyttä oli Taipaleenjoelta aina Keljaan saakka tai oikeastaan Sakkolan asemalle tai jopa Kiviniemeen saakka. Jos vihollinen olisi saanut läpimurron Taipaleessa,sen jatkoeteneminen olisi ollut vaikeaa.

 

 

Olen laatinut Taipaleenjoen taistelupaikkoihin tutustumisistani useitakin kirjoituksia ja ne löytyvät, jos googlaa: ”Esko Erkkilä Taipaleenjoki”!

 

 

*****************

 

 

Sain varusmiespalveluksen jälkeen osallistua varsin moniin kertausharjoituksiin ja niissä toki päästiin joukkojen sijoittelussa oikeisiin mittasuhteisiin.

 

 

Vastaukseni Pertti Hakasen kysymykseen on se, että sotiemme taistelupaikkoihin tutustuminen toisi arvokasta taustatietoa siihen koulutustyöhön, jolla kantahenkilöstö kouluttaa varusmiehiä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kekkilän juuret ovat Sakkolassa

Perjantai 2.6.2017 - -Esko Erkkilä-

Elämme kevätkesän aikaa ja erilaisten istutustöiden aika on kiivaimmillaan.

 

 

Kekkilän nimi ja yrityksen tuotteet ovat tuttuja jokaiselle viherpeukalolle, sillä Kekkilä on pohjoismaiden markkinajohtaja puutarha-alalla kasvualusta-, lannoite- ja katetuotteissa.

 

 

 

 

 

Meilläkin Kekkilän multatuotteita kuluu keväisin useita säkillisiä ja tässä on meneillään kannan istuttaminen suurempaan ruukkuun.

 

 

 

 

 

Kekkilän multasäkeissä on ”läimäkki”, jossa kerrotaan Kekkilän aloittaneen toimintansa vuonna 1924.

 

 

 

**********************

 

Olen saanut Karjalan-matkoillani käydä Sakkolan pitäjän Haparaisten kylässä Kekkilän kartanon mailla, joilla yrityksen historia on alkanut vuonna 1924.

 

 

Kekkilän kartanon maat sijaitsevat Kiviniemi – Käkisalmi tieltä erkanevan Sakkolan asemalta Taipaleeseen eli kuuluisalle ja kunniakkaalle Taipaleenjoen taistelupaikalle johtavan tien varrella.

 

 

Kartanon maille kuljetaan Haparaisista Suvantoon menevän tien varrella.

 

 

Muistan, kun eräällä sotahistoriamatkallamme  lähdimme jalkaisin Haparaisista kohti Suvannon rantaa ja oppaamme pysähtyi, näytti tien oikealla puolella olevaa lepikkoa, toivoi sulkemaan silmät ja pyysi kuvittelemaan nykyisen lepikon kohdalle kukoistavan puutarhan lasisine kasvihuoneineen ja kertoi, että siinä näette Kekkilän kartanon kasvihuoneet!

 

 

Jatkoimme matkaamme kohti Suvantoa ja saavuimme sotakirjallisuudesta tuttuun Satumetsikköön. Satumetsä oli todellisuudessa kaukana satumetsästä, mutta Suvannosta nousseen sumun vuoksi Satumetsän puut saivat Talvisodassa oksilleen paksun huurteen ja näyttivät suomalaisten asemista katsellen satumetsän puilta.

 

 

Nousimme Satumetsän maisemista Keljan taistelujen muistomerkille, josta toki silloin oli paikallaan vasta jalusta.

 

 

Keljan muistomerkki on paljastettu 22.8.2009 ja sen tiedon perusteella pystynkin nyt paikallistamaan matkamme ajankohdaksi kevään vuonna 2009.

 

 

Kekkilän kartanon vaiheisiin pääsee tarkemmin tutustumaan, kun googlaa ”Sakkola Haparaisten kylä”.

 

 

Nykyisin Kekkilän omistaa Vapo Oy eli me kaikki, sillä onhan Vapo valtionyhtiö.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Taipaleenjoen taistelumaastot kiehtovat aina!

Tiistai 4.10.2016 - -Esko Erkkilä-

Oli jo 14:s kerta, kun sain viime kesänä osallistua hämeenkyröläissyntyisen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen johtamalle matkalle. Matkamme alkoivat Hämeenkyrön ja Viljakkalan sotaveteraanien sekä heidän läheistensä matkoina rajan taakse jääneille sotatantereille. Olemme vuosien aikana tehneet sotahistoriamatkoja Venäjälle, Baltian maihin sekä Puolaan - kohdemaiden kulttuuri ja monet muut asiat ovat olleet vahvasti esillä. Viime kesän matka suuntautui taas kerran luovutettuun Karjalaan.

Tässä pieni kuvakertomus, kun kävimme Taipaleenjoen taistelumaastoissa 12.7.2016!

 

 

 

 

Taipaleenjoelle suuntautuva matkaosuuteemme alkoi Sakkolan rautatieasemalta, jossa meitä odotti venäläinen linja-auto.

 

 

 

 

 

Linja-autossa oli tunnelmaa heti alusta alkaen.

 

 

 

 

 

Venäläiskuljettaja paahtoi Sakkolan asemalta lähdettyämme kohti Pyhäjärveä, mutta useasti Taipaleenjoella Sakkolan kautta käyneenä aloin reklamoimaan, että emme ole oikealla tiellä.

 

 

 

 

 

Palasimme Sakkolan asemalle ja lähdimme uudestaan kohti Taipaleenjokea ja nyt oma kuljettajamme Raivo ajoi tyhjällä bussillamme edessä ja me venäläislinja-autolla perässä.

 

 

 

 

 

Vastaantulijoitakin oli!

 

 

 

 

 

Saavuimme Keljan taistelujen muistomerkille, joka on paljastettu 22.8.2009. Olin edellisen kerran tällä samalla paikalla ennen muistomerkin paljastamista, sillä silloisen käyntini aikana paikalla oli vasta muistomerkin jalusta. Eero Norokorven ja minun takanani on Suvanto ja sieltä puna-armeija hyökkäsi suomalaisten asemia vastaan 25. - 27.12.1939. Suomalaiset torjuivat hyökkäyksen.

Pääsin vuonna 2009 nousemaan Suvannolta sen jyrkän jyrkänteen ylös tälle paikalla ja voin todeta, että ei puna-armeijalle ollut helppo tehtävä nousta hyökkäyksessä tälle paikalle. Ja se nousu ei onnistunutkaan!

 

 

 

 

 

Keljan muistomerkillä kenraali Lehtimäki oli helpottunut, sillä olimme oikealla tiellä kohti Taipaleenjokea.

 

 

 

 

 

 

 

Jätimme oman automme Keljan muistomerkille ja jatkoimme venäläisellä linja-autolla matkaamme.

 

 

 

 

 

Tie Sakkolasta Taipaleenjoelle on kovapohjainen, mutta muuten perin heikkokuntoinen.

 

 

 

 

 

Saavuimme kohdalle, josta on viitoitus Taipaleenjoen kenttähautausmaalle. Olen aiemmin käynyt muutaman kerran paikalla ja tiedän, että miten ja kuka on sen sodan jälkeen löytänyt.

 

 

Pyrin kertomaan Taipaleenjoen kenttähautausmaasta myöhemmin enemmän.

 

 

 

 

 

Saavuimme Taipaleenjoen Suomen puoleiselle rannalle, jonne ökyrikkaat Taipaleenjoen rannalle datsoja rakentaneet venäläiset ovat rakentaneet pienkoneille soveltuvan kiitoradan. Kiitorata on ainakin osittain suomalaisten puolustusasemien päällä – harmillista! Datsoille kuljetaan Pietarista lentokoneilla ja helikoptereilla sekä veneillä Laatokkaa pitkin - huomasitte, että Sakkolan kautta maantieyhteys on kelvoton.

 

 

 

 

 

Kiitorataa on pidennetty sen jälkeen, kun edellisen kerran vuonna 2009 kävin Taipaleenjoella.

 

 

 

 

 

Taipaleenjoen Suomen puoleiselle rannalle on kuluneen kymmenen vuoden aikana rakennettu lisää ökytaloja; tämän talon omistajat hätyyttelevät tunkeilijoita lepakkokuvioisella portilla.

 

 

 

 

 

Pitihän se taas kerran minunkin pestä käteni Taipaleenjoessa!

 

 

 

 

 

Käänsimme automme ennen Kaarnajokea ja Niittykasemattia sekä ennen Taipaleenjoen muinaislinnaa. Muinaislinnan vallihaudat ovat edelleen hyvin nähtävissä ja olen kerran päässyt siellä käymään. Harmittelen, että esim. netistä ei löydä juuri lainkaan tietoja Taipaleenjoen muinaislinnasta.

Taipaleenjoen muinaislinnassa on yhä edelleen selvästi havaittavissa perinteiset sen aikaisiin linnoihin kuuluneet vallihaudat.

Vallihaudat ovat nykyisin paljon Taipaleenjokea korkeammalla eli muinaislinna on siltä ajalta, jolloin Taipaleenjoen kannas ei vielä ollut murtunut  - Taipaleenjoen murtuminen tapahtui keväällä 1818 eli lähes 200 vuotta sitten!

 

 

 

 

 

Lähdimme paluumatkalle ja tässä kuva suomalaisten vuonna 1939 rakentamista hyökkäysvaunuesteistä! Paikallaan ovat yhä edelleen!

 

 

 

 

 

Palasimme onnistuneen retken jälkeen Sakkolan asemalle ja kenraali tarjoili meille matkan kunniaksi kunnon vodkaryypyt, mutta vain fingerporista!

 

 

 

Kunnia Taipaleenjoen suomalaisille puolustajille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eräät tamperelaiset kulttuurivaikuttajat ovat saaneet viimeisen leposijansa Kalevankankaan hautausmaan pääportin läheisyydestä

Maanantai 22.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen hautausmaakävely Kalevankankaan hautausmaalla 18.8.2016 oli onnistunut aktiviteetti, vaikka etukäteen vastuuhenkilömme kanssa opastuksen sopinut opas pettikin meidät ja oli unohtanut koko jutun.

 

 

Kiitokset Tampereen seurakuntien henkilöstölle, joka pelasti sen mitä pelastettavissa oli eli he toimittivat meille kartat, joista ilmeni eräiden merkkihenkilöiden haudat Kalevankankaan hautausmaalla.

 

 

 

 

 

 

Kalevankankaan hautausmaan pääportti sijaitsee osoitteessa Hautausmaankatu 5.

 

 

Eräiden tamperelaisten kulttuurihenkilöiden haudat sijaitsevat lähellä hautausmaan pääporttia ja tässä näistä haudoista muutama kuva:

 

 

 

 

 

Juice Leskinen 1950 – 2006.

 

 

Hautamonumentin on veistänyt taiteilija Timo Hannunen. Mustasta graniitista tehty monumentti on kaksi metriä korkea ja painaa noin neljä tonnia.

 

 

 

 

 

Väinö Linna syntyi 20.12.1920 ja menehtyi keuhkosyöpään 21.4.1999.

 

 

 

 

 

Veikko Sinisalo 30.9.1926 – 16.12.2003.

 

 

 

 

 

Runoilija Yrjö Jylhän hauta vaati hieman pidemmän etsimisen, mutta löysin sen kuitenkin.

 

 

Jylhä syntyi 21.7.1903 Tampereella ja kuoli oman käden kautta 30.12.1956 Turussa.

 

 

Yrjö Jylhän runo ”Kaivo” on lempirunoni ja olen kerran päässyt käymään Taipaleenjoen taisteluiden takamaastossa sijaitsevalla kaivolla.

 

 

 

************

 

 

Useiden merkkihenkilöiden hautoja jäi minulta 18.8.2016 löytämättä ja se onkin lähiaikojen haasteenani, jotta pääsisin käymään niillä.

Täytyy luonnollisesti muistaa, että jokainen mm. Kalevankankaalle haudattu on tasavertainen sinne ja muille hautausmaille haudattujen kanssa, sillä kenenkään käärinliinoissa ei ole taskuja, joihin voisi taltioida maallisen vaelluksen aikana kerättyjä omaisuuksia tai täällä ansaittuja esim. taiteellisia ansioita!

 

-Esko Erkkilä-

Hyvästi Kirvesmäki!

Keskiviikko 15.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen monesti ainakin itsekseni todennut, että ajoittain pitäisi ehtiä penkomaan tavaransa perinpohjin, sillä silloin aina löytää kadoksissa olleita mielenkiintoisia tavaroita.

 

Meillä muutettiin eräässä huoneessa kaappijärjestystä ja järjestelyjen yhteydessä paljon papereita meni poltettaviksi, mutta järjestelytyön tuloksena löysin muutaman unhon teillä olleen kirjan.

 

 

 

 

 

 

Mielestäni arvokkain löytöni huoneen kaappijärjestelyissä oli tämä pieni vihkonen eli ”Hyvästi Kirvesmäki!”, valikoima Kiirastuli-teoksen runoja näköispainoksena vuodelta 1954.

 

Tiedän vallan hyvin, että minulla on jossakin myös tuo alkuperäinen ”Kiirastuli”, mutta en tiedä, että missä se nyt on.

 

Omistamani ”Kiirastuli” on joltisenkin arvokas, sillä siinä on Yrjö Jylhän omakätinen kulmikas nimikirjoitus.

***********

 

 

Yrjö Jylhän Kiirastulen runot pohjautuvat hänen Taipaleen lohkolla talvisodan aikana kokemaansa.

 

Vihkoseenkin tallennetuissa ”Kiirastulen syntyvaiheista” –esipuheessa Jylhä taustoittaa Kiirastulen luomistaustaa. Nyt en pysty tarkistamaan, että onko sama esipuhe myös varsinaisessa Kiirastuli-teoksessa.

 

Jylhä toteaa esipuheessa  mm. näin:

 

Koska osakseni tuli kokea sota eräällä sen verisimmällä tantereella – murtumaton Taipaleen rintamahan vaati rykmenteiltään sodan raskaimmat menetykset – olen tuntenut suurimmaksi tehtäväkseni tuoda sanomani itse pääkallonpaikalta. Siellä ehdin jättää jäähyväiset sekä runoudelle että maalliselle elämälle.

 

Viime tammikuussa alkoi henkinen lataus kuitenkin purkautua lyyrillisenä virtana, ja niin syntyivät parissa kuukaudessa sotarunot. Runoilijana olen iloinen löydettyäni ilmaisun niille rintamamuistoille, jotka ovat arimmat haalistumaan. Sillä tapaukset ja kaskut säilyvät mielessä kauemmin kuin perustunnot, joita vain mukana ollut voi sanoin tulkita – mikäli se onnistuu hänellekään. Nämä runot olen ollut velkaa aseveljilleni, sekä kaatuneille että henkiin jääneille, siitä talvesta, josta muodostui elämämme järkyttävä ja unohtumaton välinäytös. Mutta tunnen silti, ettei se velka ole maksettu vielä.

 

Pääsiäisenä 1941

 

Yrjö Jylhä

 

 

Väkevää tekstiä!

 

*********** 

Olen saanut käydä moniaita kertoja Taipaleenjoen taistelupaikoilla ja sen vuoksi tunnen Kiirastulen runot omakseni.

 

 

Ehkä eniten pidän Kiirastuli-teoksen ”Kaivo” –runosta.

 

Olen kerran käynyt tuolla Yrjö Jylhän kuvaamalla kaivolla ja sen vuoksi tunnen runon omakseni.

 

 

Uudelleen löytämässäni vihkosessa on Jylhältä 11 runoa, jotka on julkaistu Kiirastulessa.

 

 

 

 

 

 

 

”Kaivo” –runo on vihkosessa toteutettu siten, että aukeaman vasemmalla puolella on runo painettuna ja…

 

 

 

 

 

 

…aukeaman oikealla puolella on kuva siitä tekstistä, jonka Jylhä on omakätisesti kirjoittanut.

 

 

Jylhä on päivännyt ”Kaivo” –runon syntyneeksi 28. I . 41 eli tammikuun 28. päivä 1941.

 

 

 

En tässä toista Kaivo-runon sanoja, sillä ne löytyvät vaikkapa siitä blogikirjoituksesta, jonka laadin tälle saitille 6.9.2009.

 

Kirjoitukseni löytyy googlaamalla vaikkapa näin: ”Esko Erkkilä kaivolla”.

 

 

-Esko Erkkilä-

Metsäpirtin rosvopaisti oli unohtumaton kokemus

Torstai 25.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Pidän lammasruuista, mutta rosvopaistia olen saanut vain tasan yhden kerran.

 

Se olikin sitä unohtumattomampi kokemus ja viittasin siihen jo eilen, kun kerroin taannoisesta käynnistämme Metsäpirtin puoleisella Taipaleenjoen lossirannalla.

 

 

**********

 

Tapahtuma ajoittuu jonnekin vuoden 1985 seutuvilla, kun sain osallistua työporukkamme matkalle Venäjälle.

 

Matkamme suuntautui Metsäpirttiin ja asuimme siellä neuvostojohtajien käytössä olleessa tiilisessä huvilassa.

 

Teimme kokopäiväretken Taipaleenjoen ylittäen Kirvesmäkeen ja tutustuimme muutenkin suomalaisten Talvisodan aikaisiin asemiin. Siihen aikaan taistelumaastot olivat vielä turmelematta ja sainkin tällä matkalla kipinän alkaa tutustumaan suomalaisten kunniakkaisiin taistelumaastoihin itärajan takana.

 

Palasimme Kirvesmäestä Neosaaren puolelle Taipaleenjoen lossirantaan ja aloimme kävellä kohti majapaikkaamme.

 

Rannassa oli silloin lammasfarmari, jolla oli laidunnettavana parisenkymmentä lammasta ja siinä heräsikin ajatus, että tehdäänpä illalla rosvopaistia. Nykyisin lammasfarmaria ei enää ole, vaan samalla tontilla on nyt tiukasti vartioitu ökyrikkaiden venäläisen autojen parkkipaikka.

 

Maksoimme lampaasta 20 dollaria ja pyysimme farmaria teurastamaan lampaan sekä tuomaan ruhon alkuillasta majapaikkaamme.

 

Lammasfarmari toi teurastetun lampaan sovitusti ja muistan, että hän oli laittanut lampaan sisäelimet alumiinipesuvatiin ja tarjosi niitäkin meille. Emme ottaneet sisäelimiä ja lammasfarmari veikin ne tyytyväisenä kotiinsa.

 

Meillä oli mukana erilaisia levitteitä sekä mm. valkosipulinkynsiä, joita käytimme lampaanruhon valmistelemisessa rosvopaistiksi.

 

Rosvopaistin valmistamisessa tarvittava kuoppa oli kaivettu ja lähimetsistä kerättyjen polttopuiden ansiosta homma alkoi olla valmis varsinaiseen toimintaan.

 

Olimme valmistautuneet matkalle hyvin, mutta alumiinifoliota meillä ei ollut, joten se oli meidän akilleenkantapäämme rosvopaistin valmistamisessa – huvilan keittiöstä ja sen henkilökunnasta ei ollut apua ongelmaamme.

 

Käärimme lampaanruhon huvilasta löytämiimme sanomalehtiin sekä muuhun kelvolliseksi katsomaamme materiaaliin ja aloitimme varsinaisen kypsennyksen.

 

Parin, kolmen miehen partio kävi kyliltä hankkimassa asiaankuuluvat juomat, joten voimme luottavaisin mielin alkaa odottamaan rosvopaistin valmistumista.

 

Lampaan esiinkaivaminen hiilloksesta onnistui hyvin ja pääsimme tutkailemaan työmme onnistumista.

 

Lammas oli maistuvaista ja sopivan kypsää, mutta hiekka narskui hampaissa, kun sitä söimme!

 

Kokemus oli kaikesta huolimatta positiivinen ja sopi hyvin siihen seikkailuhenkeen, jota Venäjän matkoilla aina tarvitaan!

 

 

********

 

 

Vielä pieni muistelus huvilan kissoista:

 

Huvilassa oli parikin kesyä kissaa, jotka nälissään odottivat rosvopaistin valmistumista ”kuin kuuta kirkkaalta taivaalta”.

 

Joku heitti aimo annoksen lammasta kissoille ja toinen kissoista tarttuikin lihanpalaan välittömästi.

 

Kissa sinkosi itsensä kaarella lähes metrin korkeudelle, sillä se poltti suunsa kuumassa lihanpalassa! Olen toisenkin kerran nähnyt nälkäisen kissa polttavan suunsa kuumassa ruuassa ja sinkoavan itsensä korkeuksiin – sillä kerralla kyseessä oli kuuma hernekeitto!

 

 

********

 

Omaan Metsäpirtistä sekä Taipaleenjoesta pelkästään myönteisiä muistoja ja paljolti niiden syynä ovat kertomani rosvopaistikokemukset siellä.

 

Arvostan suomalaisten sotilaiden taistelua Talvisodan Taipaleessa ja sen vuoksi on aina pienoinen juhlahetki, kun pääsee käymään niillä kunnian tantereilla.

 

 

-Esko Erkkilä-

Taipaleenjoki - Tuonelanjoki

Keskiviikko 24.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Suomen sotahistorian kuuluisimpia taisteluita ovat Metsäpirtin Taipaleenjoella käydyt taistelut.

 

Vihollinen pääsi Taipaleenjoen yli, mutta Suomen rintama kesti Talvisodassa rauhantekoon saakka.

 

Minulla on ollut tilaisuus tutustua Taipaleenjoen taistelumaastoihin muutamaankin kertaan ja olen saanut näillä matkoillani kerran ylittää veneellä Taipaleenjoen Neosaaresta Terenttilän puolelle ja myös takaisin.

 

Heinäkuun alussa tekemällämme matkallamme saimme tutustua Taipaleenjoen taistelumaastoihin Neosaaren eli neuvostoarmeijan näkövinkkelistä. Nyt emme ylittäneet Taipaleenjokea.

 

 

 

 

 

Metsäpirtistä tulimme Taipaleenjoen rantaan entisen lossin Neosaaren puoleiselle kohdalle.

Joki virtaa vasemmalta oikealle kohti Laatokkaa, jonne ei olekaan pitkä matka.

Vastarannalla joen takamaastossa sijaitsevat kuuluisat Terenttilän tukikohdat.

Kuvasta oikealla mäntykankaalla sijaitsee Taipaleen muinaislinnan rauniot. Harmittelen, että en aikoinaan linnanraunioilla käydessäni mennyt vallihautojen yli varsinaisen linnan alueelle. Taipaleen muinaislinnasta on todella vähän tietoa esim. netissä.

 

 

 

 

 

Katse kohti ylävirtaa.

Taipaleenjoen takana taitaa näkyä sotakirjallisuudesta tutut Kansakoulun metsikkö ja Pärssisen metsikkö.

 

 

 

 

 

Lossirannan viereen on rakennettu korkeatasoinen laituri, sillä monet Taipaleenjoen datsojen asukkaat asuvat Pietarissa ja sinne pääsee parhaiten nopeakulkuisilla veneillä.

Vastarannalla on joen suuntaisesti kiitorata, sillä pienkoneella matka Taipaleenjoelta Pietariin taittuu vielä nopeammin kuin veneellä.

Vastarannalle autotie kulkee Kiviniemen ja Sakkolan kautta – se taitaa nykyisin olla jokseenkin ajokelvoton.

 

 

 

 

Lossirannassa ennen ollut lammasfarmari on saanut väistyä ökyrikkaiden tieltä.

Saatan joskus kertoa tosijutun tällä paikalla ennen sijainneesta lammasfarmarista ja niistä lammaskaupoista, joita hänen kanssaan työporukan kanssa teimme lähes 20 vuotta sitten!

 

 

 

 

Saimme kuljettajamme onnistuneiden neuvottelujen tuloksena pitää ruokailutauon Taipaleenjoen lossirannassa – kiitokset Raivolle!

*******

 

Tästä kuvasta saa pientä esimakua siitä, että veden nykyinen pinta on monia metrejä alempana kuin vedenpinta tässä oli ennen Taipaleenjoen syntymistä 1818.

Tuolloin vedenpinta laski tällä kohdalla seitsemän metriä, kun Suvantojärvestä puhkaistui Taipaleen kylän läpi virtaava Taipaleenjoki.

Kaksisataa vuotta sitten bussimme pysäköintipaikka oli Suvantojärven pohjaa ja tämän kohdan vedet laskivat Käkisalmen kautta Laatokkaan.

*******

Taipaleenjoella suomalaisia kiinnostavat taistelumaastot sijaitsevat joen toisella puolella, sillä nyt katselimme Taipaleenjokea neuvostosotilaiden vinkkelistä.

Nelisen vuotta sitten laatimani juttu Taipaleenjoen suomalaisista taistelupaikoista löytyy googlaten vaikkapa näin: "Esko Erkkilä Taipaleenjoki". Jutussa liikutaan täsmälleen samalla kohtaan Taipaleenjokea kuin nyt, mutta eri puolella jokea.

 

 

On selvää, että Taipaleenjoen taistelumaastot ovat kohta muisto vain. Jos vielä nyt haluaa niihin tutustua, on pidettävä kiirettä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun"

Keskiviikko 13.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Augustin Ehrensvärdin Suomenlinnan Kuninkaanportin kivitauluihin kaiverretut sanat ovat ajankohtaisia tänä päivänä monestakin syystä. Tänään ne ovat aiheellista palauttaa mieliin sen vuoksi, sillä vietämme nyt eli maaliskuun 13. päivänä Talvisodan päättymisen muistopäivää.

 

Aseet hiljenivät itärajallamme tasan 73 vuotta sitten.

 

Talvisodan rauha on meille suuriin ikäluokkiin kuuluville tavallaan omakohtainen kokemus, vaikka emme silloin olleet vielä syntyneetkään.

 

Talvisodan, Jatkosodan ja Lapinsodan taistelut ovat ainakin minulle tuttuja niiden lukuisten muisteluhetkien kautta, jotka sain kuulla isäni ja hänen sotakavereidensa jutuista 1950-, 1960 ja jopa vielä 1970-luvuilla.

 

Talvisodan taistelupaikoilla käyminen ja niihin tutustuminen on meille osa Talvisodan saavutusten kunnioittamista. Talvisodasta on laadittu lukemattomia kirjoja ja myös niiden anti on mielestäni Talvisodan sankareiden arvostamista.

 

Olen vieraillut monilla Talvisodan taistelutantereilla ja siitä mahdollisuudesta on annettava täysi tunnustus manan majoille menneelle Neuvostoliitolle ja nyky-Venäjälle.

 

Hyvä ja asiantunteva opas on kullanarvoinen aarre Talvisodan ja Jatkosodan taistelupaikkoihin tutustumisessa. Mielestäni on rikkaus, jos pääsee tutustumaan taistelupaikkoihin eri oppaiden johdolla – jokaisella oppaalla on hieman erilainen lähestymistapa samoihinkin taistelupaikkoihin.

 

En lähde arvottamaan eri taistelupaikkoihin tutustumista, mutta sen totean, että samaan taistelupaikkaan kannattaa tutustua useita kertoja ja eri oppaiden johdolla.

 

Mm. Kollaa, Kelja, Taipaleen eri lohkot, Laatokan Karjalan mottitaistelut ja Viipurinlahden taistelut ovat Talvisodan taisteluja, joiden tapahtumapaikkoihin olen päässyt tutustumaan.

 

Taistelupaikkoihin tutustuminen antaa todellisen kuvan esim. niistä mittakaavasuhteista, joissa taistelut on käyty.

 

**********

Liitän tähän yhden aiheeseen liittyvän kuvan!

 

***********

Olen huomannut, että facebook´ssa on osallisena

”105 kunnian päivää Talvisodan sankareille”

–niminen toimija.

 

En tiedä ryhmän taustatoimijoita, mutta pidän siitä runsaasta kuva-aineistosta, jota ryhmä tuo esille facebook´ssa.

 

Arvostan ”105 kunnian päivää Talvisodan sankareille” –facebook-ryhmää, sillä se on eräs nykyajan tavoista osoittaa arvostusta heille, jotka taistelivat maamme vapaudesta Talvisodassa!

 

-Esko Erkkilä-

"Viesti kulkee - Vetovastuu vaihtuu"

Keskiviikko 27.4.2011 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Kansallista veteraanipäivää. Sitä vietetään nyt 25. kerran.

Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen juhlatilaisuus järjestetään tänään Turussa, Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa Artukaisissa. 

Muistan hyvin, kun valtakunnallinen juhlatilaisuus viime vuonna oli Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa.

Osallistuin silloin juhlavieraana tilaisuuteen.

Sain silloin tavata ja kätellä tuttuja veteraaneja – ainakin yksi silloin tapaamistani veteraaneista on kuluneen vuoden aikana saanut kutsun viimeiseen iltahuutoon.

Pormestari Timo P. Nieminen, jolle sain vuosi sitten tilaisuuden jälkeen lausua parhaat kiitokset hyvinhoidetusta juhlasta, totesi tervehdyspuheessaan mm. sen, että on ollut ilo huomata juhlan valmistelun aikana, että sotiemme veteraanien työn arvostus elää ja siirtyy sukupolvelta toiselle.

Nyt Turussa tänään vietettävän valtakunnallisen juhlan kantavana teemana on sama ajatus, jonka pormestari Timo P. Nieminen lausui viime vuonna Tampereella.

Viesti kulkee, veteraanien arvostus elää, vetovastuu vaihtuu nuoremmille ja elävä arvostus veteraanien työlle säilyy.

On hieno todeta, että veteraanien työlle ja uhrauksille osataan nykyään antaa arvoa. Valitettavasti monet veteraanit siirtyivät rajan taakse ennen kuin heidän työlleen osattiin ja uskallettiin antaa arvostusta. Isäni oli yksi heistä, jonka elämä päättyi ennen arvostuksen saamista.

 

Koen tänään Turussa järjestettävän juhlatilaisuuden teeman jälkiosan koskettavan itseäni – ”Vetovastuu vaihtuu”.

Monet sotahistorialliset matkat kunniakkaille taistelupaikoille ovat olleet osa vetovastuun siirtymistä isältä minulle.

Summa, Taipale, Äyräpää, Kiviniemi, Kirvesmäki, Kollaa, Petroskoi, Kontupohja, Karhumäki, Uhtua, Aunus, Syväri, Vitele, Viipuri, Tali, Ihantala ja monet muut taistelupaikat ovat tulleet tutuiksi osa useaankin kertaan viime vuosien aikana.

Muutama käyntini anoppini synnyinkodin raunioilla Mantsinsaarella ja keskimmäisen poikani mukanaolo yhdellä Mantsinsaaren-matkalla ovat olleet parasta vetovastuun vaihtamista.

Sain takavuosina olla mukana naapuriväen ja heidän lähisukulaistensa matkassa Kivennavan Hartosissa. Mukana oli naapurimme nuorimies ja hänen mukanaolonsa matkalla oli myös vetovastuun siirtämistä parhaimmillaan. Maasepän takoman naulan talteenotto isoisän kotitalon lähellä virtaavan joen lahonneesta sillasta oli muistojen keräämistä aidoimmillaan.

Liian paljon vetovastuuta on veteraaneja seuraavalta sukupolvelta jäänyt tekemättä.

Veteraanien saama tunnustus sai odottaa 1980-luvulle saakka. Kaikki piirit eivät vieläkään tunnusta veteraanien aikaansaannosta - maamme itsenäisyyttä.

Veteraanien kuntoutus ja heidän vanhuudenpäivistään huolehtiminen ei ole suinkaan kunnossa.  Kotona-asumisen helpottaminen olisi yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa - veteraanimme olisivat ansainneet enemmän tukea ja myötätuntoa mm. tässä. 

 

Suomen lippu nousee tänään omakotitalomme salkoon ja se muistuttaa meitä sekä ohikulkijoita siitä panoksesta, jonka veteraanit antoivat, jotta nyt saamme elää vapaassa Suomessa.

 

-Esko Erkkilä-

Kokoomusehdokkaiden eriskummalliset mielipiteet MTK-Pirkanmaan vaalipaneelissa

Sunnuntai 17.4.2011 - -Esko Erkkilä-

MTK-Pirkanmaa järjesti perjantaina 15.4.2011 UKK-Instituutissa Tampereella kevätkokouksensa.

 

 

On hienoa, että MTK-Pirkanmaalla on naisvalta.

Piirin puheenjohtaja on Heidi Tanhua (oikealla) ja MTK:n valtuuskunnan ensimmäisenä varapuheenjohtajana toimii emäntä Tiina Linnainmaa (vasemmalla) Hämeenkyröstä.

 

Kokouksen lopuksi MTK-Pirkanmaa järjesti vaalipaneelin, johon osallistuivat kaikki MTK-Pirkanmaan jäseninä olevat kansanedustajaehdokkaat.

MTK-Viljakkalan jäsenenä osallistuin kokoukseen ja luonnollisesti seurasin myös vaalipaneelin.

 

 

 

Vaalipaneelin juontajana toimi MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski ja hyvin toimikin!

 

Vaalipaneelin jäseninä oli kattava joukko pirkanmaalaisia kansanedustajaehdokkaita, sillä mukana olivat seuraavat ehdokkaat:

 

 

 

Arto Pirttilahti, Keskusta ja Marko Taipale, Kokoomus

 

 

Pertti Hakanen, Keskusta ja Arto Satonen, Kokoomus

 

 

Raili Naskali ja Ari Lamminmäki, molemmat Keskustasta

 

 

 

 

Tarja-Ritta Koskinen sekä Matti Äijö, molemmat Keskustasta

 

 

MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi linjasi MTK:n seuraavaan hallitusohjelmaan esittämät asiat.

 

Vaalipaneelissa herätti suurta kummastusta molempien kokoomusedustajien mielipiteet.

 

Arto Satonen heitti, että hänen mielestään uusia kansanedustajia ei pitäisi eduskuntaan valita lainkaan.

Todella eriskummallinen mielipide, vaikka heitossa Satonen pyrkikin tiettyyn huumoriin.  Satosen mielipide on kuitenkin vakava asia, johon ei pidä suhtautua leikkimielellä.

 

Ehkä vielä eriskummallisempi oli Kokoomuksen Marko Taipaleen mielipide, kun hän kotimaisten elintarvikkeiden menekinedistämiseksi ehdotti uusien viinakauppojen perustamista.

Luitte aivan oikein eli kokoomuslainen kansanedustajaehdokas haluaa lisää viinakauppoja, jotta kotimaisten elintarvikkeiden menekki saataisiin vauhtiin.

Konkarikansanedustaja Arto Satonen haroi hiuksiaan, kun hän kuunteli saman puolueen untuvikkokilpailijansa mielipidettä – vai lisää viinakauppoja!

Taipaleen ajatuksenjuoksu eteni jotenkin niin, että uusien viinakauppojen viereen sijoittuneet elintarvikeliikkeet myisivät nykyistä enemmän kotimaisia elintarvikkeita! Ainakaan minä en pysy mukana kokemattoman kokoomusehdokkaan ajatustenvirrassa!

 

MTK-Pirkanmaan järjestämä vaalikeskustelu oli mielenkiintoinen, sillä paneeliin osallistuneet keskustalaiset kansanedustajaehdokkaat eivät syyllistyneet samanlaisiin floppeihin, joita kokoomuslaiset kansanedustajaehdokkaat paneelissa esittivät.  Riittääpä kokoomuslaisilla vielä oppimista!

 

-Esko Erkkilä-

Talvisotaooppera "Taipaleenjoki" esitetään Ilmajoen Musiikkijuhlilla myös ensi kesänä - kannattaa mennä katsomaan!

Maanantai 7.2.2011 - -Esko Erkkilä-

Talvisotaooppera Taipaleenjoki jatkuu Ilmajoen Musiikkijuhlien ohjelmistossa myös ensi kesänä.

Näin on hyvä, sillä esitys jäi monilta viime kesänä näkemättä.

Olin viime kesänä katsomassa ennakkonäytöksen ja voin todeta, että esitys on kokemisen arvoinen.

Laadin kokemuksestani jutun näille sivuille 17.6.2010. Sen on tapani mukaan hieman pitkä, mutta uskallan liittää sen tämän kirjoituksen lopuksi.

Oopperan taiteellinen toteutus on samojen henkilöiden hoidossa kuin kantaesitysvuonna, mutta roolijaossa tulee tapahtumaan merkittävä muutos.

Yrjö Jylhän Kirsti-vaimoa esitti viime kesänä sopraano Helena Julkunen, mutta tänä vuonna sen esittää tunnettu sopraano Mari Palo!

Minulla on kuuluisesta sopraanosta mukava henkilökohtainen muisto.

Mari Palon Anita-äiti on vaimoni kotitalon naapuri ja nuoruudenystävä Kälviältä. Marin syntymän jälkeen saimme kutsun saapua katsomaan pientä vauvaa ja menimmekin Lohtajan Marinkaisissa sijaitsevaan Eero ja Anita Palon omakotitaloon tervehdyskäynnille.

Pikkuinen tuleva maankuulu sopraano tuhisi kapaloissaan tyytyväisenä ja oli autuaan tietämätön tulevasta urastaan.

Mainittakoon, että Kirsti Jylhää Taipaleenjoki-opperassa vuonna 2010 esittänyt Helena Juntunen sijoittui kolmanneksi Taidekeskus Salmelan Merikanto-laulukisassa v. 2005 ja tänä vuonna hänet korvaava Mari Palo sijoittui samassa laulukilpailussa toiseksi!

Suosittelen varaamaan liput jo nyt ensi kesän Talvisota-oopperaan. Harkitsen samaa itsekin, sillä olisi mukava nähdä Mari Palo hieman eri roolissa kuin näin hänet edellisellä kerralla!

Ensi kesän esitykset ajoittuvat 10...19.6 väliselle ajalla. Useat matkatoimistot järjestävät Ilmajoen Musiikkijuhlien eri tapahtumiin matkoja, joten käytännön ongelmia oopperanautinnolle ei ole.

Tässä juttuni, jonka julkaisin 17.6.2010 näillä palstoilla!

 

-----------------------------

 

 

Mahtava oopperakokemus Ilmajoella

 

 

Torstai 17.6.2010 - -Esko Erkkilä-

 

Talvisodan päättymisen 70-vuotisvuosi sai hienon juhlatapahtuman, kun Ilmajoen Musiikkijuhlien esityksenä tänä vuonna on Taipaleenjoki-ooppera.

 

Taipaleenjoki-ooppera kantaesitettiin keskiviikkona 16.6.2010. Sain olla mukana oopperan ennakkonäytännössä jo edellisenä päivänä eli tiistaina 15.6.2010.

 

Oopperan libretton on kirjoittanut Panu Rajala, sävellys on Ilkka Kuusiston käsialaa, ohjauksesta vastaa Tuomas Parkkinen ja kapellimestarina toimii Mikk Murdvee.

 

Taipaleenjoki-oopperan keskeiset henkilöt ovat runoilija ja Soinin miehiä Taipaleen taisteluissa komppanianpäällikkönä johtanut Yrjö Jylhä, hänen vaimonsa Kirsti Jylhä sekä Taipaleenjoella neuvostojoukkojen puolella taistellut venäläinen runoilija Jevgeni Dolmatovski.  

 

Jylhää esittää bassobaritoni Juha Kotilainen, Kirsti Jylhää sopraano Helena Juntunen ja Dolmatovskia tenori Jyrki Anttila.

 

Ilmajoen Musiikkijuhlien maisemaan kuuluu näyttämön takana virtaava Kyrönjoki. Tämän vuoden ooppera-esityksessä se esittää luontevasti Taipaleenjokea. Suomalaisten asemat ovat näyttämönä ja neuvostojoukot tulittavat suomalaisten asemia joen vastakkaiselta rannalta. Aseiden rätinä ja erilaiset räjähdykset luovat todellisen sodan tunnun.

 

Esitys kuvaa hyvin sitä peräänantamatonta taistelua, jossa suomalaiset joukot onnistuivat Talvisodan Taipaleessa.  Neuvostojoukot yrittivät lannistaa puolustajaa, mutta eivät onnistuneet.

 

Panu Rajalan libretto pysyy uskollisena Taipaleen taisteluiden tapahtumille sekä Jylhän runoudelle.  

 

Rajala on yhdistänyt onnistuneesti ne mm. kohtauksessa, jossa esitetään "Kaivo"-runon tapahtumia. Maaliskuun 10. päivänä 1940 Jylhän joukkoihin kuulunut Virroilta syntyisin ollut sotamies Erkki Kujala kaatui Kirvesmäen takalohkolla sijainneen kaivon äärelle. Kaivon tapahtumista on vaikuttavia katkelmia Taipaleenjoki-oopperassa.

 

Lainaus librettosta:

 

                      "Korsun yllä tykkien soi jyry, kaivotietä

                      pyyhkii lumipyry päivin ja öin, ja

                      polun päässä kaivon partaalla on verta

jäässä. Kaivon luona luoti tapas monta

liian janoista ja maltitonta."

 

Yrjö Jylhän ja hänen vaimonsa Kirstin kirjeenvaihto sodan ajoilta on vasta nyt tullut arkistossa nähtäville. Panu Rajala on kirjeenvaihdon perusteella pystynyt merkittävästi täydentämään Jylhän sisintä ja hänen suhdettaan kotirintamalla olleeseen vaimoonsa.

 

Kirsti Jylhä eli sodan aikana väkevästi. Hän viihtyi taiteilijapiireissä, vaikka ei varsinainen taiteilija itse ollutkaan. Kirsti Jylhä maksoi elämästään kovan hinnan - hän kuoli syfilikseen.

 

Kiitokset Rajalalle merkittävästä kulttuurihistoriallisesta työstä - Jylhän henkilökuva täydentyy Yrjö Jylhän ja hänen vaimonsa välisen kirjeenvaihdon ansiosta paljon!

 

Rajala on onnistuneesti sijoittanut oopperaan Vapaussodan tapahtumia ja myös Sillanpään "Marssilaulu" on saanut oman osuutensa oopperaan.

 

Taipaleenjoen itärannalla kävi sotaansa neuvostorunoilija Jevgeni Dolmatovski. Hän ei milloinkaan todellisuudessa tavannut Yrjö Jylhää - ensimmäinen kahden Taipaleenjoen runoilijan kohtaaminen tapahtuu vasta Ilmajoen Taipaleenjoki-oopperassa.

 

Dolmatovski oli runoilijana herkkä. Dolmatovskia esittävä Jyrki Anttila kertoo, että herkkyys tuli esille hänen runoteksteissään, joissa hän muisteli sota-aikana kokemiaan asioita.

 

Taipaleenjoki-esitys on vaikuttava kokemus.

 

Tunnen Taipaleenjoen taistelumaastot hyvin, sillä olen käynyt siellä useasti. En ole kuitenkaan niin hyvä Taipaleenjoen taistelumaastojen tuntija kuin Teuvo Viskari Orivedeltä. Istuimme Viskarin kanssa näytöksessä melkein rinnakkain ja hän kertoi taisteluiden tapahtuneen osin kotitilansa mailla. Viskarin tila sijaitsee Taipaleenjoelta n. viiden kilometrin etäisyydellä, mutta tilan peltoja on Mustajoen partaalla ja myös Taipaleen eräs kuuluisa bunkkeri - Niittykasematti - sijaitsee Viskarin mailla.

 

Ennakkonäytöksen yleisö palkitsi esityksen pitkillä suosionosoituksilla ja esiintyjät kutsuttiin lavalle monta kertaa. Lopuksi yleisö nousi seisaalleen ja aplodien jatkuessa antoi tunnustuksensa hienolle esitykselle.

 

Jylhä toteaa yhdessä Dolmatovskin kanssa, että me elämme vielä!

 

Lainaus librettosta:

 

                      "Me elämme vielä! Me elämme vielä!

                      Me elämme vielä! Me tapaamme sodan

                      jälkeen illalla kello kuusi!"

 

Kerrassaan mainio esitys!

 

-Esko Erkkilä-

"Esteettömyyden monet kasvot"

Torstai 9.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin Kaupunkiympäristön kehittäminen, Vammaisneuvosto sekä kaupungin vammaisyhdistysten yhteistyöjärjestö VATENK järjestivät Tampereen kaupungin valtuustosalissa otsikkoaiheisen seminaarin 3.12.2010.

 

Seminaarin tarkoituksena oli jakaa esteettömyystietoa suunnittelijoille, päättäjille ja käyttäjille.

 

Valtuustosalin lähes kaikki istumapaikat olivat täynnä ja olin eräs seminaarin osanottajista.

 

Seminaarin ajankohdaksi oli valikoitunut nimenomaan joulukuun 3. päivä, sillä vuonna 1992 YK:n yleiskokous julisti 3:nnen joulukuuta kansainväliseksi vammaisten päiväksi (päätöslauselma 47/3).

 

Seminaarin avauspuheenvuorossaan Tampereen vammaisneuvoston jäsen ja Kynnys ry:n puheenjohtaja Amu Urhonen totesi, että tietoa esteettömyydestä pitää levittää kaikille.

 

Urhonen kysyi, että pitäisikö joulukuun kolmatta päivää viettää niin, että kaikki paikat joihin ei pääse pyörätuolilla, suljettaisiin!  Puhutteleva kysymys.

 

Esteettömyysseminaarin anti oli runsas ja pahoittelenkin, että tamperelaisia päättäjiä seminaarissa ei juuri näkynyt. On nostettava hattua Marko Taipaleelle Ylöjärveltä, joka Ylöjärven vammaisneuvoston jäsenenä oli koko seminaarin ajan paikalla.

 

Olen tietoinen, että Ylöjärvellä esim. tuttu taksi-toiminta ei ole kunnossa ainakaan kaupungin syrjäalueilla. Ylöjärven vammaisneuvostolla siis riittää aivan perusasioissa paljon tehtävää.

 

Esteettömyys-seminaarin anti oli monipuolinen ja esityksistä sai paljon päivitettyä tietoa monista Tampereen kaupungin ajankohtaisista suunnitelmista ja hankkeista. Pyrin näillä palstoilla lähiaikoina käsittelemään joitain seminaarissa käsiteltyjä aiheita.

 

Kiitän esteettömyys-seminaarin järjestäjiä mielenkiintoisen tapahtuman järjestämisestä.

 

Seminaarin järjestäjät lupasivat, että seminaarialustukset saadaan Tampereen kaupungin nettisivuille lähipäivinä - jäämme odottamaan!

 

-Esko Erkkilä-

Tänään on vuoden suurin juhlapäivä - Itsenäisyyspäivä!!

Maanantai 6.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Itsenäisyyspäivää sen kunniaksi, että Suomi sai valtiollisen itsenäisyyden joulukuun 6. päivänä 1917.

 

Päivä on juhlapäivistämme merkittävin.

 

On ilahduttavaa, että Itsenäisyyspäivä on vuosien saatossa saanut entistä tärkeämmän aseman kansalaisten silmissä. Osaamme arvostaa itsenäisyyttä ja vapaata Suomea.

 

YYA-Suomessa näin ei ollut ja tuntui, että Vapunpäivä punalippuineen oli silloin merkittävin juhlapäivämme. Näin ainakin itää kohti kontallaan olleen Yleisradion ja muun valtamedian mielestä.

 

Ulospäin näyttävintä perhekunnassamme tänään on, että Suomen lippu saa hulmuta lippusalossamme klo 20.00 saakka.

 

Hämärän saapuessa valaisemme lippusalkomme ja siinä hulmuavan Suomen lipun halogeenivalaisimilla. Lipun valaiseminen lisää Itsenäisyyspäivän tunnelmaa.

 

Itsenäisyyspäivän juhlistaminen ja sen arvokas viettäminen merkitsevät minulle tietyn kunniavelan maksamista.

 

Edesmennyt Isäni taisteli etulinjassa neljänä Itsenäisyyspäivänä eli vuosina 1939, 1941, 1942 ja 1943.

 

Isäni taisteli pikakivääriampujana monilla kunniakkailla taistelupaikoilla. Olen viime vuosien aikana käynyt niillä monilla. Useimmiten hän palasi muistelemaan Lempaalan Munakukkulalla ja Metsäpirtin Taipaleenjoella kokemiaan taisteluja.

 

Munakukkula muodostui hänen kertomanaan myös minulle niin tutuksi paikaksi, että tunsin sen heti, kun pääsin siellä käymään.

 

Taipaleen taistelupaikoilla olen päässyt käymään usein. Tiedän tarkalleen Taipaleen eri tukikohtien sijainnin ja olen monesti saanut tuta Taipaleenjoen virtaamisen Laatokkaan.

 

Lähellä Taipaletta sijaitseva Kirvesmäki taistelupaikkoineen on myös tullut tutuksi. Eräs eniten koskettavista taistelupaikoilla tapahtuneista käynneistäni on se, kun pääsin käymään Kirvesmäen takamaastossa sijaitsevalla kaivolla, jonka äärellä tapahtuneisiin tilanteisiin perustuu Yrjö Jylhän "Kaivo" -runossa kuvaamat tapahtumat.

 

Harmittaa, että Venäjän ökyrikkaat ovat saaneet perustaa Taipaleenjoen suomalaisten puoleiselle rannalle pienkoneille soveltuvan kiitoradan. Se mahdollistaa Taipaleenjoen datsoilla lomailevien venäläisten lentokone- ja helikopterimatkat Pietariin ostoksille. Tätäkö varten Leniniä ja Stalinia jumaloivat kommunistit rakensivat Neuvostoliiton?

 

Haluamme arvokkaalla Itsenäisyyspäivän viettämisellä kunnioittaa sotaveteraaniemme arvokasta työtä, jonka ansiosta suomalaiset ovat kaikkina vuosina vuoden 1917 jälkeen saaneet asua vapaassa ja itsenäisessä maassa. Sotaveteraanien rivit harvenevat ja sen vuoksi jäljellä olevien huomiointi on kansalaisvelvollisuuteemme.

 

Itsenäisyyspäivänä otamme osaa niiden suomalaisten suruun ja kohtaloon, jotka Talvi- ja Jatkosodan tuloksena menettivät kotinsa. Heidän kokemansa vääryys ei saa unohtua mielistämme eikä lastemme ja lastenlastemme tietoisuudesta.

 

Neuvostoliiton ei pitänyt milloinkaan hajota eikä Saksojen yhdistyä. Niin kuitenkin tapahtui.

 

Ehkä tulevaisuus joskus jollakin tavalla korjaa sen vääryyden, jonka Suomi sai kokea sodissamme 1939 - 1944.

 

On hienoa, että YLE panostaa Itsenäisyyspäivän ohjelmatarjontaan. Ohjelmatiedoista selviää, että eri kanavilta on tänään tulossa Itsenäisyyspäivän arvolle sopivia monia ohjelmia.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

 

-Esko Erkkilä-

Jyviä vai akanoita kasvukauden päättäjäisissä Ikaalisten Kylpylässä

Perjantai 5.11.2010 - -Esko Erkkilä-

MTK-Pirkanmaa ja sen tuottajayhdistykset Hämeenkyröstä, Ikaalisista, Mouhijärvi-Suodennniemeltä ja Viljakkalasta järjestivät Kasvukauden päättäjäiset Ikaalisten kylpylässä 30.10.2010.

Mukana oli pirkanmaalaisia ensi kevään eduskuntavaalien ehdokkaita. Ehdokkaat vastasivat paneelikeskustelussa yleisökysymyksiin ja samalla kertoivat omia vaalilupauksiaan.

Paneelissa olivat mukana:

Eveliina Asikainen  Vihreät
Arto Pirttilahti         Keskusta
Matti Äijö                 Keskusta
Arto Satonen            Kokoomus
Marko Taipale        Kokoomus
Lea Mäkipää           Perussuomalaiset
Miska Paulorinne   SDP   

Paneelissa puheenjohtajana ja tilaisuuden juontajana toimi MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski.

 

Paneelin puheenjohtaja esitti panelisteille puolisen tusinaa kysymyksiä

 

1. Mikä yksi asia pitäisi saada seuraavaan hallitusohjelmaan?

 

Maaseudun asuttuna pitäminen, infran ylläpito maakunnissa, sukupolven vaihdokseen liittyvät kysymykset ja se, että kaikilla on oltava oikeus palveluihin, olivat päällimmäisenä mielessä panelisteilla.

 

2. Mikä olisi paras hallituspohja vaalien jälkeen ja mitkä kaksi henkilöä haluaisit ministereiksi Pirkanmaalta (toinen ministereistä saa olla omasta puolueesta)?

 

Nykyinen hallituspohja sai hallituspuolueiden edustajilta suurimman kannatuksen. Pirkanmaalaisista ministereistä suurinta luottamusta panelistien keskuudessa nauttivat Arto Pirttilahti ja Arto Satonen.

 

Hämmennystä herätti, että Arto Satonen sanoi kannattavansa nykyistä hallituspohjaa, mutta silti hän ehdotteli ministeriksi SDP:n Pia Viitasta! Todellinen poliitikko - tekee läjän eri paikkaan kuin kykkii!

 

3. Onko Suomen oltava ympäristö- ja ilmastoasioissa edelläkävijä?

 

Ainoastaan SDP:n Miska Paulorinne ja Vihreiden Eveliina Asikainen poikkesivat valtavirrasta ja liputtivat Suomen mallioppiluuden puolesta.

 

Keskustan Pirttilahti ja Äijö totesivat, että Suomen kilpailukyky pitää ensisijaisesti turvata ja emme voi olla paavillisempia kuin paavi. Myös kokoomuksen Arto Satonen oli samoilla linjoilla ja totesi, että mallioppilaana oleminen on liian kallista.

 

4: Tarvitaanko ruuantuotannon kaksinkertaistamiseen (globaalisti) GMO-tekniikkaa?

 

Puheenjohtaja oli onnistunut laatimaan kysymystekstinsä niin kinkkisesti, että vastaajat ja yleisö eivät pysyneet kaikilta osin kärryillä tärkeässä kysymyksessä.

 

Panelistien selittävät sanat kuitenkin selvensivät lähes kaikkien mielipiteet.

 

Äijö halusi asian uudelleen tarkasteltavaksi ja Pirttilahti linjasi, että GMO:sta ei saa tulla yksityisten firmojen kultakaivosta.

 

Satosen mukaan GMO:ta ei voida hyväksyä automaattisesti, mutta sitä ei saa sulkea poiskaan keinovalikoimasta.

 

Järkeviä sanoja Äijöltä, Pirttilahdelta ja Satoselta.

 

5. Mitkä olisivat konkreettisia keinoja, jotta maatalouden kannattavaisuus paranisi?

 

Tuottajahintojen korottaminen sille tasolle, että alkutuotanto voisi jatkua kannattavasti, oli usean panelistin mielipide. Pirttilahti havainnollisti tilannetta ja peräänkuulutti rehuviljahintojen puolitoistakertaistumisen merkitystä kotieläintalouden ongelmiin.

 

Kokoomuksen Marko Taipale vaati aiheellisesti osuusteurastamoiden hallintoelinten jämäköitymistä.

 

Tilojen hyvinvoinnista huolehtinen, tieteen ja teknologian hyödyntäminen, alkutuotannon neuvotteluvoiman lisääminen ja kaupan ylivallasta luopumisen nähtiin esimerkkeinä käytännön toimenpiteinä maatalouden kannattavaisuuden kohentamisessa.

 

6. Tiivistysrakentaminen; miten sen haitat kompensoidaan maaseudulle?

 

Matti Äijö tiivisti ongelman: Maaseutu autioituu, sosiaalinen verkosto maaseudun ihmisiltä katoaa, tiloja voi jatkossakin olla, mutta ei ihmisiä, tiloille ei saada emäntiä, kilpailutus vie maaseudulta postit.

 

Vihreiden Eveliina Asikainen muistutti, että maaseutuja on monenlaisia; lähellä kaupunkia sijaitseva maaseutu voi olla osa kaupunkiseutua, eri alueilla tarvitaan erilaisia päätöksiä. Sopii toivoa, että Eveliinan ajatukset saisivat laajemmaltikin tilaa Vihreiden ajatusmaailmassa!

 

Kokoomuksen Marko Taipale kunnostautui, kun hän asettui poikkiteloin puolueensa asuntoministerin linjauksille: "Ministeri Vapaavuoren esityksistä palveluvyöhykkeiksi sanoudun jyrkästi eroon!" Löytyy kokoomuksesta sentään järkipuhujiakin!

 

 

Keskustan Arto Pirttilahti kiteytti, että maakunnan keskusseutu ponnistelee tiivistysrakentamisen perässä demarivetoisesti. Pirttilahti peräänkuulutti joustavia kuntarajoja, siten että palveluja saadaan läheltä, vaikka ehkä naapurikunnasta.

 

Loppupuheenvuoroissa…

 

…panelistit olivat yksimielisiä siitä, että maakunnan äänen pitää kuulua ja perustuotannon on oltava kannattavaa. Pirttilahti tiivisti, että yrittäjyys ja perheyrittäjyys pitää saada kunniaan.

 

Matti Äijö korosti, että kiinteistöveroa ei pidä maa- ja metsätaloudelle suunnitella. Hän sai ajatukselleen vahvaa taustatukea Eveliina Asikaiselta, joka totesi, että kiinteistövero ei kuulu suomalaisiin metsiin, sillä se rajoittaisi jokamiehen oikeuksia.

 

Ikaalisten puolitoistatuntinen vaalipaneeli oli lähtölaukaus huhtivaalien kampanjoinnille.

 

Kiitos MTK-Pirkanmaalle mainion tilaisuuden järjestämisestä!

 

-Esko Erkkilä-

Sosialismisusi kokoomuslampaan vaatteissa

Torstai 4.11.2010 - -Esko Erkkilä-

Kokoomuksen helsinkiläisministeri Jan Vapaavuori on tullut julkisuuteen ERA17 eli "Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017" -mietinnön kanssa.

Mietintö on saanut vähän julkisuutta osakseen ja se lienee ollut ministeri Vapaavuoren ja hänen hengenheimolaistensa tarkoituskin. Vapaavuori aikoo hiljaisuudessa hyväksyttää syrjäseutuja sekä maaseutua halveksivan kannanottonsa ja saada sen päättäjien viralliseksi kannanotoksi.

ERA17 -mietinnön ydin on palveluvyöhykemalli. Palveluvyöhykemallin keskeinen ajatus on se, että täydet palvelut yhteiskunnan kustannuksella saavat ainoastaan tiivistysrakentamisen ytimessä asuvat kansalaiset. Mitä kauempana ydinkeskustasta asut, sitä enemmän maksat omasta pussistasi yhteiskunnan palveluista!

Voidaan siis todeta, että todellinen sosialismisusi on liikkeellä kokoomusministeri Vapaavuoren ilmiasussa!

Ministeri Vapaavuoren ajatuksia eivät jaa edes järkikokoomuslaiset ja siitä saimme vakuuttavan todisteen, kun Kokoomuksen pirkanmaalainen kansanedustajaehdokas Marko Taipale kertoi Ikaalisissa 30.10.2010 järjestetyssä vaalipaneelissa sanoutuvansa jyrkästi erimieliseksi ministeri Vapaavuoren ajatuksenjuoksusta.

Ihmettelin, että Kokoomuksen kokenut valtiopäivämies Arto Satonen oli samassa vaalipaneelissa hiljaa Vapaavuoren mietteistä.

Kannattaako Kokoomuksen maatalousvaliokunnan puheenjohtaja Satonen ministeri Vapaavuoren näkemyksiä?

Onko Vapaavuoren ajatuksenjuoksulla laajempaakin kannatusta Kokoomuksen riveissä?

Asia olisi nyt kerrottava, jotta kansa osaisi äänestyskopin hiljaisuudessa tehdä oikeat johtopäätökset.

Maaseudun Tulevaisuus-lehdessä kolumnisti Jukka Pasonen loi ministeri Vapaavuoren esitykselle käytännön näkökulman, kun hän maalasi, että alakoululaisille joudutaan laittamaan koululle majoitustilat kouluviikon ajaksi. Eihän pitkämatkalaisia alakoululaisia Vapaavuoren ajattelun mukaan kannata viikolla kuljettaa kotiin, vaan heidät majoitetaan koulun tiloihin.

Pasonen toteaa kirjoituksessaan valmiit normit Vapaavuoren haluaman mallin majoitustilavaatimuksiksi; alakoululaisille 1 neliömetri omaa tilaa, yläkoululaisille 1,2 neliömetriä ja lukiolaisille tai ammattikoululaisille Vapaavuoren mallissa suosittelee Pasonen peräti 1,4 neliömetriä omaa tilaa.

Vapaavuorta miellyttänee se, että Pasosen mukaan suurissa kaupungeissa voidaan poikkeuksellisesti joustaa tästä säännöstä ja kustantaa ratikkalippu!

Vapaavuoren ajatuksia kannattavat varmaa ne, jotka ajavat Tampereelle ratikkaratkaisua kuin käärmettä pyssyyn - he saisivat silloin jälkikasvunsa koulusta kotiin yöpymään viikollakin.

Nostan hattua Pirkanmaan Kokoomuksen listoilla ehdokkaana olevalle Marko Taipaleelle - hän kun uskaltaa olla eri mieltä Kokoomuksen (sosialisti)ministeri Jan Vapaavuoren kanssa!

-Esko Erkkilä-