Lukusijoilla pyrittiin rippikouluun!

Sunnuntai 5.2.2023 - -Esko Erkkilä-

Kinkerit-termi saattaa monille olla tutumpi termi kuin lukusijat, mutta molemmat merkitsevät samaa asiaa.

 

 

Viljakkalassa lukusijat järjestettiin entisaikaa jokaisessa koulupiirissä ja Hanhijärven koulupiiriläisenä minä luonnollisesti osallistuin Hanhijärven koulupiirin kinkereihin eli lukusijoihin.

 

Saattoi olla joskus 1960-luvun alkupuoliskolla, kun Hanhijärven koulupiirin lukusijat pidettiin Erkki Kivistöllä ja siellä sitten pyrin rippikouluun.

 

Viljakkalan kirkkoherrana oli silloin Arvo Autio ja jossain vaiheessa lukusijoja hän kuulutti, että nyt rippikouluun pyrkijät menevät kanttori Väinö Isotalon johdolla nurkkakamariin ja siellä pyrkivät ensi kesänä järjestettävään rippikouluun.

 

Meitä oli puolenkymmentä rippikouluun pyrkijää, kun seurasimme kanttori Isotaloa Kivistön nurkkakamariin.

 

En jaksa muistaa, että mitä kanttori kysyi esimerkiksi minulta, mutta osasin kai vastata oikein, sillä seuraavana kesänä kävin rippikoulun!

 

Lukusijoja eli kinkereitä järjestetään vielä myös nyt, mutta rippikouluun pyrkimistä lukusijoilla ei kai enää järjestetä – harmi sinänsä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Paikallislehti osaa arvostaa myös syrjäseutujen ihmisiä!

Maanantai 19.12.2022 - -Esko Erkkilä-

Synnyin- ja mökkikuntani Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin vuoden 2007 alusta, mutta yhä edelleen pidän itseäni viljakkalalaisena.

 

Viljakkalalaisena pysymistäni edesauttaa se, että alueemme paikallislehti…

 

 

 

…Seutulehti UutisOiva eli entiseltä nimeltään Hämeenkyrön Sanomat kertoo jo etusivullaan, että lehden uutiset käsittelevät Hämeenkyrön, Ikaalisten, Jämijärven ja Viljakkalan uutisia.

 

 

 

 

Sisäsivuillaan lehti uutisoi Hämeenkyrön, Ikaalisten, Jämijärven sekä Viljakkalan seurakuntien tapahtumat!

 

 

 

Viljakkalan kuntaliitoksen yhteydessä Viljakkalan seurakunta lopetti seurakuntana toimintansa ja siitä muodostui Ylöjärven seurakunnan Viljakkalan seurakuntapiiri.

 

Arvostan korkealle paikallislehtemme menettelyn, jossa se yhä edelleen julkaisee Viljakkalan kirkolliset uutiset ja erityisesti sitä, että tämä tapahtuu ”Viljakkalan seurakunta” –teeman alla!

 

 

Kiitokset Seutulehti UutisOiva´lle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kiitokset Ylöjärven seurakunnalle Viljakkalan sankarihautojen hyvästä hoidosta!

Maanantai 7.11.2022 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan kuntaliitos Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007 oli tiukka paikka monelle viljakkalalaiselle ja ei vähiten minulle.

 

Samalla meni myös Viljakkalan seurakunnan itsenäisyys ja se ei ollut lainkaan helppo juttu.

 

 

Nyt on mieluisaa todeta, että Ylöjärven seurakunta on panostanut Viljakkalaan ja siitä on parhaana esimerkkinä se, että Viljakkalan sankarihautausmaalle on seurakunnan toimesta hankittu muistokynttilöiden turvalliseen ja näyttävään palamiseen soveltuvat muistokynttilöiden suojukset.

 

***************************

 

 

Viljakkalasta kaatui Talvi- ja Jatkosodan aikana lähemmäs kahdeksankymmentä poikaa ja käsittääkseni kaikkien heidän maalliset jäännöksensä saatiin kuljetettua kotiseurakunnan multiin.

 

 

Ylöjärven seurakunta on hankkinut muistokynttilöiden suojukset kaikille sankarihaudoille ja sellainen on myös setäni Reino Erkkilän sankarihaudalla.

 

**************

Arvostan Ylöjärven seurakunnan toimintaa Viljakkalan sankarihautojen hoitoon panostamisesta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tuntuuhan se hyvältä!

Keskiviikko 9.2.2022 - -Esko Erkkilä-

Synnyin- ja mökkikuntani Viljakkala yhdistyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007 ja sen seurauksena päättyi myös Viljakkalan seurakunnan itsenäinen taival, kun siitä muodostui Viljakkalan seurakuntapiiri.

 

 

Kademieltä aiheuttaa se, että Kurun liittyminen Ylöjärven kaupunkiin kahta vuotta Viljakkalaa myöhemmin merkitsi Kurun seurakunnan muuttumista Kurun kappeliseurakunnaksi Ylöjärven seurakunnassa – onhan se kappeliseurakunnan status aivan toista kuin seurakuntapiiri!

 

 

 

Hämeenkyrössä ilmestyvä…

 

 

 

…Seutulehti UutisOiva on kiitettävästi pitänyt yllä Viljakkalan seurakunnan ajankohtaisia asioita, sillä se julkaisee joka toinen viikko…

 

 

 

…”Kotiseurakunnan tapahtumia” palstallaan Viljakkalan seurakunnan ajankohtaiset tiedot!

 

 

 

UutisOiva ilmeisesti etsii Viljakkalaa koskevat kirkolliset tiedot Ylöjärven seurakunnan tiedostoista ja julkaisee ne Viljakkalan seurakunnan nimissä!

 

 

Kiitokset UutisOivalle – me viljakkalalaiset arvostamme toimintaanne, sillä tuntuuhan se hyvältä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt kirkkokin saa rajata jumalanpalveluksiin osallistuvien määrää!

Sunnuntai 9.1.2022 - -Esko Erkkilä-

Koronatilanne aiheuttaa mielenkiintoisia tilanteita ja eräs näistä tilanteista on se, että kirkko joutuu rajaamaan jumalanpalveluksiin osallistuvien seurakuntalaisten määrää!

 

Uskallan toki ounastella, että seurakuntalaisten määrän rajaaminen on näennäistä, sillä tuskinpa jumalanpalveluksiin ja hartaushetkiin osallistuvien seurakuntalaisten määrät ylittäisivät muutenkaan nyt asetettuja turvallisuusrajoja!

 

 

Ylöjärvellä rajataan jumalanpalveluksiin osallistuvien seurakuntalaisten määrät näin:

 

• Ylöjärven kirkko 140 osallistujaa

• Kurun kirkko 90 osallistujaa

• Viljakkalan kirkko 75 osallistujaa

 

*************

 

 

Osallistuin Viljakkalan kirkossa järjestettyyn aattoillan hartaushetkeen 24.12.2021 ja silloin siellä osanottajarajaus oli tehty siten, että joka toiselle penkkiriville pääseminen oli estetty kuminauhavirityksellä!

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan kirkon äänentoistolaitteiden toimivuuteen on panostettava!

Lauantai 25.12.2021 - -Esko Erkkilä-

Olen virallisesti Tampereen Eteläisen seurakunnan jäsen, mutta todellinen kotikirkkoni on synnyinpitäjäni Viljakkalan kirkko.

 

Noudatin eilen Jouluaattona jokajouluista tapaani ja osallistuin aattoillan hartaushetkeen Viljakkalan kirkossa.

 

 

Viljakkalan kirkon on suunnitellut C. L. Engel ja…

 

 

 

…se on rakennettu vuosina 1840 – 1842.

 

 

Kirkon sisäpuoli peruskorjattiin ja entisöitiin vuonna 1989. Myös urut uusittiin samassa yhteydessä. Ulkomaalaus uusittiin puolestaan 1993.

 

*****************

 

Sanotaan, että kirkko on tunnettu hyvästä akustiikastaan, mutta nykyajan vaatimuksiin kirkon äänentoisto-ominaisuudet eivät yllä.

 

Eilinen aattohartaus striimattiin nettiin ja on todettava, että striimauksessa äänentoisto oli kaiken arvostelun alapuolella – suuri ongelma oli myös se, että kirkossa äänentoisto oli vieläkin surkeampaa kuin striimauksessa!

 

Lehteriltä esiintyneen Viljakvartetin osalta äänentoisto oli kunnossa, mutta Johannes Riuttalan sinänsä varmaan laadukkaat esitykset äänentoistolaitteet pilasivat täysin.

 

Ylöjärven seurakunnassa Viljakkalan seurakuntapiirin alueelta olevien luottamushenkilöiden on heti paneuduttava Viljakkalan kirkossa tapahtuvien tilaisuuksien äänestoistoon ja samoin on paneuduttava myös nettistriimausten laatuun!

 

-Esko Erkkilä-

Putoavatko fuusioituneiden ja sulautuneiden seurakuntien jäsenet pois piispantarkastuksen piiristä?

Keskiviikko 15.12.2021 - -Esko Erkkilä-

Piispantarkastus on kirkollinen tapa, jossa hiippakunnan piispa vierailee seurakunnassa ja tarkastaa sen toiminnan.

 

Tampereen hiippakuntaan kuuluu 38 seurakuntaa sekä Tampereen ja Hämeenlinnan seurakuntayhtymät.

 

Tampereen hiippakunnassa toteutetaan 5 – 6 piispantarkastusta vuodessa ja se merkitsee, että piispantarkastus suoritetaan hiippakunnan seurakunnissa n. kymmenen vuoden välein.

 

Olen kerran osallistunut piispantarkastukseen seurakuntalaisena ja se oli piispa E. G. Gulinin aikana.

 

*****************

 

Arvostan piispantarkastuksen merkitystä tavallisen seurakuntalaisen kannalta ja tässä kirjoituksessani kannan huolta isompiin seurakuntiin liitettyjen seurakuntien sekä niihin kuuluvien seurakuntalaisten puolesta.

 

Miten Viljakkalan seurakuntapiirin ja Kurun kappeliseurakunnan asiat ja niihin kuuluvien seurakuntalaisten tilanne huomioidaan piispantarkastuksessa?

 

 

Osallistuuko Viljakkalasta ja Kurusta vain joku luottamushenkilö Ylöjärven seurakunnan piispantarkastuksiin ja vieraileeko hiippakunnan piispa piistarkastuksen aikana Viljakkalan ja Kurun kirkoissa?

 

Näitä kyselen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Paikallislehden paikallisuus on lehden vahvuus

Perjantai 26.3.2021 - -Esko Erkkilä-

Keskiviikko ja torstai ovat minulle tärkeitä päiviä, sillä Ylöjärven Uutiset ilmestyy keskiviikkoisin ja Hämeenkyrön Sanomat puolestaan torstaisin – valitettavasti Hämeenkyrön Sanomat eli Kyröläinen on nykyään nimeltään ”Seutulehti UutisOiva”.

 

Hämeenkyrön Sanomat on minulle tuttu varhaislapsuudestani saakka ja Ylöjärven Uutisiin olen tutustunut sen jälkeen, kun synnyinpitäjäni Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007.

 

 

Arvostan molempia paikallislehtiä ja on luonnollista, että olen molempien tilaaja.

 

 

*****************

 

 

Hämeenkyrön Sanomat –logo on nykyään muisto vain, mutta aina se tuo mukavia muistoja mieleen.

 

 

 

Seutulehti UutisOivan etusivun ilmeessä on selkeästi todettu, että kyseessä on

 

• Hämeenkyrön

• Ikaalisten

• Jämijärven

• Viljakkalan paikallislehti

 

 

 

UutisOivan sisäsivulla ”Kotiseurakunnan tapahtumia” -osiossa on Viljakkalan seurakunta!

 

Todellisuudessa kyse on Ylöjärven seurakuntaan kuuluvasta Viljakkalan seurakuntapiiristä, mutta osoittaa lehden toimitukselta hienoa ja arvostettavaa tilannetajua, kun otsikkona on ”Viljakkalan seurakunta”!

 

Me viljakkalalaiset arvostamme UutisOivan uutisointia, jossa Viljakkalalla on arvoisensa paikka!

 

 

-Esko Erkkilä-

On suuri vahinko, että useimmilla sankarihautausmailla sankarivainajien hautakivissä ei ole mainintaa kaatumispaikkakunnasta!

Sunnuntai 17.5.2020 - -Esko Erkkilä-

Tänään vietämme Kaatuneiden päivää ja se merkitsee, että siniristiliput liehuvat lipputangoissamme ja niin myös minulla Viljakkalan Majajärvellä klo 8.00 – 21.00.

 

Koen suurena puutteena, että monillakaan sankarihautausmailla ei ole hautakiviin merkittynä sankarivainajien kaatumispaikkakuntaa.

 

Käsittämätöntä!

 

 

*********************

 

 

Arvostan synnyinseurakuntani Viljakkalan kirkkoherran, rovasti A. F. M. Bergiuksen toimintaa sen vuoksi, että hänen johdollaan Viljakkalan seurakunta päätyi kaivertamaan sotiemme sankarivainajien hautakiviin lähes jokaisen viljakkalalaisen sankarivainajan kohdalle kyseisen sankarivainajan kaatumispaikkakunnan!

 

 

Selkeä maininta kaatumispaikkakunnasta antaa paljon lisätietoa Isänmaan puolesta kaatuneesta. Meille historiasta ja erityisesti sotahistoriasta kiinnostuneille kaatumispaikkakunnalla on erityistä arvoa.

 

 

 

Setäni Reino Erkkilä kohtasi matkansa pään 8.3.1940 eli vain muutama päivä ennen Talvisodan päättymistä ja hänen hautakivessään ei ole mainittuna kaatumispaikkakuntaa.

 

Tiedän kuitenkin setäni viimeiset hetket, sillä hän kuului siihen muutaman miehen joukkoon, jotka löysivät Viipurista kannullisia jäähdytysnestettä, jota luulivat alkoholiksi ja sen nauttiminen teki näistä sotilaista sankarivainajia.

 

Olen aikoinaan tilannut ja saanut kopion setäni kantakortista, joten minulla on todenpitoista tietoa setäni sankarikuolemasta.

 

Onneksi setänikin kuitenkin pääsi Viljakkalan sankarihautausmaalle!

 

 

***********************

 

  

 

Esitän, että seurakunnat kaivertavat sankarivainajien hautakiviin sen paikkakunnan nimen, jossa kyseinen sotilas kohtasi sankarivainajakuoleman!

 

 

-Esko Erkkilä-

Korona-kriisi avaa uusia mahdollisuuksia hengelliseen toimintaan

Maanantai 13.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Olen huono ja matoinen matkamies hengellisellä saralla, mutta toki pyrin parempaan hartaudenharjoittamiseen.

 

Vuonna 1915 syntynyt anoppini oli 1970-luvun alkuun saakka harras ortodoksi, mutta miehensä kuoleman jälkeen hän liittyi ”ympäristönsä paineen vuoksi” evankelis-luterilaiseen kirkkoon.  Ortodoksisuus ei hänestä kuitenkaan hävinnyt, sillä kaikki ortodoksisuuteen liittyvät pääsiäisen seudun jumalanpalvelukset hän seurasi televisiosta – pääsiäinen oli hänelle paljon suurempi juhla kuin joulu!

 

*********************

 

Annan tunnustuksen evankelis-luterilaisen kirkon monille seurakunnille, jotka ovat korona-kriisin aikana ottaneet toimintaansa uusia toimintamuotoja!

 

Satuin facebookista saamani vihjeen perusteella seuraamaan 10.4.2020 eli pitkäperjantaina Ylöjärven kirkosta lähetettyä jumalanpalvelusta ja pidin näkemästäni.

 

 

 

Ylöjärven seurakunnan vs. kirkkoherra Jyrki Koivisto oli ottanut ruudun haltuunsa ja hänen saarnaansa oli mukava seurata.

 

 

 

Viishenkinen kvintetti…

 

 

 

…esitti virren 757…

 

 

 

…puhuttelevasti ja meitä kirkkokansaa ”oli paikalla” n. yhdeksänkymmentä!

 

 

 

Isä meidän –rukoukseen oli helppo osallistua myös niiden, jotka eivät tuota rukousta osaa ulkoa.

 

 

 

Kirkkoherra Jyrki Koiviston jakama Herran siunaus oli puhutteleva kokemus!

 

 

 

Kiitokset Ylöjärven seurakunnalle ja toivon, että jatkossa nettijumalanpalvelus lähetetään myös Viljakkalan sekä Kurun kirkoista!

Olellista on se, että eri uskontokuntien nettijumalanpalveluksiin voisi osallistua myös korona-kriisin jälkeen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hölmön tölväyksessä kaatui ainakin neljä viljakkalalaista

Tiistai 18.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Talvisodan suomalaisessa sotahistoriassa joulukuun 23. päivä 1939 on synkkä päivä, sillä silloin suomalaiset tekivät Kannaksella kenraaliluutnantti Harald Öhquistin johdolla onnettomasti päättyneen sotatoimen eli ns. Hölmön tölväyksen.

 

 

Muistan, kun pikkupoikana kuuntelin tupakansavusta harmaana olevassa pirtissämme isäni ja vieraina olleiden sotajermujen juttuja Hölmön tölväyksestä. Juttuja vauhditti se pieni sahtitarjoilu, jota silloin meillä oli vieraille tarjolla.

 

 

Hölmön tölväyksessa kaatui nelisensataa suomalaista, haavoittui lähes 800 ja joutui kadoksiin lähemmäs parisensataa soturia.

 

 

Toivottavasti en riko 25.5.2018 voimaanastunutta henkilösuojalakia, kun liitän oheen kuvat niiden Viljakkalan sankarihautausmaalla lepäävien viljakkalalaisten sankarivainajien hautakivistä, jotka kaatuivat Summajoella Hölmön tölväyksessä 23.12.1939.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tiedän, että monet pirkanmaalaispitäjät menettivät enemmän poikiaan Hölmön tölväyksessä!

***********************

 

 

 

 

Viljakkalan kauniisti hoidetulla sankarihautausmaalla lepää 86 sankarivainajaa ja heistä Hölmön tölväyksessä kaatui neljä Isänmaamme viljakkalalaista puolustajaa.

 

 

Täytyy antaa erityistunnustus Viljakkalan seurakunnan ensimmäiselle kirkkoherralle, rovasti Alexander Fredrik Mikael Bergiukselle, joka aikoinaan päätti seurakunnan luottamushenkilöiden kanssa, että sankarivainajien hautakiviin kaiverretaan sankarivainajan kaatumispaikkakunta. Me sotahistoriasta kiinnostuneet arvostamme rovasti A. F. M. Bergiuksen päätöstä!

 

 

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaan ristissä on teksti:

 

Uskollisille pojille kiitollinen kotiseutu

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra oli Alexander Fredrik Mikael Bergius

Sunnuntai 16.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Synnyinseurakuntani on Viljakkalan seurakunta ja pidän sitä edelleen kotiseurakuntanani, vaikka se kuntaliitoksen vuoksi nykyään onkin virallisesti Ylöjärven seurakunnan Viljakkalan seurakuntapiiri ja virallisissa tiedostoissa olen ilmeisesti Tampereen eteläisen seurakunnan jäsen.

 

 

Pidän ”seurakuntapiiri” termiä halveksivana ja arvostan kurulaisia, jotka aikoinaan samanlaisen Ylöjärveen päätyneen kuntaliitoksen myötä saivat kotiseurakunnalleen ”Kurun kappeliseurakunta”-statuksen, sillä onhan kappeliseurakunta jotain aivan muuta kuin seurakuntapiiri.

 

 

Viljakkalalainen seurakuntaväki uinahti kuntaliitoksen aikana!

 

 

 

********************

 

 

 

Mutta kirkkoherra ja rovasti Alexander Fredrik Mikael Bergiukseen eli A. F. M. Bergiukseen:

 

 

 

 

 

A.F.M.Bergius oli syntynyt 25.4.1856 Vesilahdella ja kuoli Viljakkalassa 85-vuotiaana 31.12.1941.

 

 

Bergius palveli Viljakkalan seurakuntaa vuodesta 1887 vuoteen 1941 saakka eli harvinaisen pitkän työrupeaman.

 

 

 

 

 

Rovasti Bergius oli avioliitossa Angelika Bergroth`n (1851 – 1938) kanssa ja heille syntyi kaksi lasta eli…

 

 

 

 

 

…Eero Antero vuonna 1884…

 

 

 

ja

 

 

 

 

 

…Aino Elisabet vuonna 1889.

 

 

Muistan oikein hyvin, kun Aino Elisabet liikkui virkeänä Viljakkalan keskustassa 1970-luvulla.

 

 

***************

 

 

 

 

 

Arvostan rovasti A. F. M. Bergiuksen toimintaa erityisesti sen vuoksi, että hänen johdollaan Viljakkalan seurakunta päätyi kaivertamaan sotiemme sankarivainajien hautakiviin lähes jokaisen viljakkalalaisen sankarivainajan kohdalla kyseisen sankarivainajan kaatumispaikkakunnan!

Selkeä maininta kaatumispaikkakunnasta antaa paljon lisätietoa Isänmaan puolesta kaatuneesta. Meille historiasta ja erityisesti sotahistoriasta kiinnostuneille kaatumispaikkakunnalla on erityistä arvoa.

 

 

On suuri puute monilla sankarivainajiemme hautausmailla, että hautakivissä ei ole mainintaa kyseisen sankarivainajan kaatumispaikkakunnasta!

 

 

Esitän, että seurakunnat lähivuosina kaivertavat sankarivainajien hautakiviin sen paikkakunnan nimen, jossa kyseinen sotilas kohtasi sankarivainajakuoleman!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hölmön tölväys vaati uhreja myös Viljakkalalta

Lauantai 7.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta 30. marraskuuta 1939 ja alkoi Talvisota.

 

 

Viljakkalan miehet lähtivät Isänmaata puolustamaan 14.10.1939 ja he joutuivat monien muiden tavoin osallistumaan sittemmin ”Hölmön tölväyksenä” –tunnettuun sotatoimeen 23.12.1939.

 

 

Hölmön tölväyksen piti olla hyökkäystoimi ja siihen osallistui viiden divisioonan joukkoja – hyökkäyksen tarkoituksena oli tuhota vihollisjoukkoja Summan mutkan alueella.

 

 

Hölmön tölväystä johti kenraaliluutnantti Harald Öhquist ja hän painosti Mannerheimia hyväksymään hyökkäyksen. Öhquist oli sodanajan kenraalikunnasta se, joka muutenkin aiheutti eniten päänvaivaa ylipäällikkö Mannerheimille.

 

 

Sotatoimen piti alkaa aamuvarhaisella, mutta liian tiukan aikataulun ja puutteellisten viestiyhteyksien vuoksi monet joukot myöhästyivät hyökkäyksen aloituksesta.  Viestiyhteyksien puuttumisen vuoksi joukoille ei pystytty antamaan tykistötukea.

 

 

Kenraaliluutnantti Öhquist antoi klo 14.30 käskyn, että hyökkäys keskeytetään.

 

 

Tiedot Hölmön tölväyksen tappiosta vaihtelevat, mutta kaatuneita oli lähes 400, haavoittuneita n. 800 ja kadonneita parisensataa eli kokonaistappiot lähentelevät 1 500 sotilasta.

 

 

*********************

 

 

Viljakkalan sankarihautausmaalla lepää ainakin neljä viljakkalalaista, jotka kaatuivat Hölmön tölväyksessä.

 

 

 

Tässä Hölmön tölväyksessä kaatuneiden muistokivet Viljakkalan sankarihautasmaalla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 ********************

 

Suuri tunnustus niille Viljakkalan seurakunnan viranhaltijoille ja luottamushenkilöille, jotka jo Talvisodan aikana tekivät päätöksen, että sankarivainajien muistokiviin merkitään vainajan kaatumispaikkakunta.

 

 

 

Kunniakkaiden sotiemme historia saa aivan uudet mittasuhteet, kun voimme tänäänkin paikallistaa viljakkalalaisten sankarivainajien kaatumispaikkakunnat!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Muistelus ajalta, jota en muista!

Keskiviikko 24.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Synnyin- ja kotiseurakuntani Viljakkala oli lapsuudenaikanani väkilukuun suhteutettuna Suomen aktiivisin lähetysseurakunta.

 

 

Lukemattomat ovat ne kerrat, jolloin sain penskana osallistua erilaisiin lähetystapahtumiin – oli lähetysseuroja, lähetyshuutokauppoja ja mittaviakin lähetystapahtumia.

 

 

Eräs tätini teki puolet elämäntehtävästään karjanhoitajana melkein naapurissa Rantalassa ja siellä järjestettiin joskus 1950-luvun lopulla lähetysseurat, jotka ovat jääneet mieleeni.

 

 

Viljakkalan seurakunnan nimikkolähetin Selma Markkasen lisäksi seuroissa esiintyi sittemmin Ambo-Kavangon kirkon piispaksi kohonnut Leonard Auala – Auala oli ensimmäinen tummaihoinen henkilö, jonka näin!

 

 

 

*******************

 

 

Piti kuitenkin muistella aikaa, jota en muista!

 

 

Synnyin vuonna 1947 ja asiakirjojen mukaan minut kastoi Viljakkalan seurakunnan kirkkoherra Olavi Vuorela.

 

 

Viljakkalan seurakunnan lähetysmyönteisyys liekö ollut ainakin osasyynä siihen, että Olavi Vuorelasta tuli lähetysjohtaja vuonna 1955.

 

 

Wikipedia toteaa kirkkoneuvos Olavi Vuorelasta mm. näin:

 

 

******************

 

Kirkkoneuvos, lähetysjohtaja Olavi Tuomas Vuorela

s. 21.12.1911
k. 12.6.2009                 

Olavi Vuorela syntyi pappilan poikana Kälviällä joulukuussa 1911. Tultuaan ylioppilaaksi Tampereen lyseosta hän opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja vihittiin papiksi 1934.  Hän toimi Pyhäjärven (Ul.) kirkkoherran apulaisena, sotilaspastorina Sortavalassa, Suomen kristillisen ylioppilasliiton yleissihteerinä ja Tampereen kaupunkilähetyksen johtajana. Lähetysaktiivisuudestaan tunnetun Viljakkalan seurakunnan kirkkoherran virasta hänet kutsuttiin 1952 Suomen lähetysseuran sihteeriksi ja sittemmin apulaisjohtajaksi. Viljakkalan lähetysaktiivisesta seurakunnasta syttyi lähetyskipinä Olaviin. Erityisesti lähetystyöntekijä Selma Markkanen teki vaikutuksen. Vuonna 1955 Olavista tuli lähetysjohtaja.

 

 

Kastepappiani muistellen

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kannatan Hämeenkyrön, Ikaalisten, Jämijärven ja Ylöjärven seurakuntien yhdistämissuunnitelmaa

Torstai 23.2.2017 - -Esko Erkkilä-

Kotiseurakuntani Viljakkalan seurakunta joutui lakkautetuksi, kun Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin.

 

 

Viljakkalan seurakunta menetti kuntaliitoksen myötä statuksensa itsenäisenä seurakuntana ja siitä tuli Ylöjärven seurakunnan Viljakkalan seurakuntapiiri eli ei yhtään mitään.

 

 

Kuru ja Kurun seurakunta oli Kurun kunnan ja Ylöjärven kaupungin liittymisessä viisaampi ja siitä muodostui Kurun kappeliseurakunta.

 

 

On suuri ero seurakuntapiirillä ja kappeliseurakunnalla!

 

 

Aamulehti uutisoi eilen, että Hämeenkyrön, Ikaalisten, Jämijärven ja Ylöjärven seurakunnat suunnittelevat yhdistyvänsä yhdeksi seurakunnaksi.

 

 

Kannatan suunnitelmaa lämpimästi, sillä kaavailtu uusi seurakunta poistaisi ainakin osan siitä statusvajeesta, jonka Viljakkalan seurakunta joutui kokemaan, kun Viljakkalan kunta ja Ylöjärven kaupunki yhdistyivät.

 

 

Viljakkalan osalta Ylöjärvi on luonnoton yhdistymissuunta, sillä Viljakkalasta ainoa luonteva suunta on suunta Hämeenkyröön.

 

 

En ota tässä vaiheessa kantaa uuden suurseurakunnan nimeen, mutta toivon kaikesta sydämestäni, että Viljakkalan seurakuntapiiristä, Kurun kappeliseurakunnasta, Hämeenkyrön seurakunnasta, Ikaalisten seurakunnasta, Jämijärven seurakunnasta ja Ylöjärven seurakunnasta muodostettaisiin uusi seurakunta!

 

 

Sen verran otan kantaa, että uuden seurakunnan keskuspaikaksi nimettäisiin Hämeenkyrö!

 

 

-Esko Erkkilä-

Alkuperäinen on se ainoa oikea

Sunnuntai 25.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Minun jouluni alkaa, kun käyn sytyttämässä kynttilät jouluaattona iltapäivällä Viljakkalan hautausmaalla lepäävien läheisteni haudoille.

 

 

Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen osallistun aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

Näin taas eilen iltapäivällä!

 

 

 

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni ja tässä se eilen kuvattuna Karhen porstuan puolelta.

 

 

Karhelaiset tulivat ennenaikaan kirkkoon oman porstuansa kautta, mutta nykyään sen kautta kirkkoon voivat saapua myös muut kuin karhelaiset.

 

 

Karhen porstuan edessä oleviin kivirappusiin liittyy monilla mukavia muistoja, sillä aikaisemmin ne toimivat porrastuksena, kun rippilapset valokuvattiin ennen ripillepääsyä.

 

 

Myös minulla on noilla rappusilla kuvattu oma rippikuvani tallella.

 

 

 

 

 

Sakastin puolelta Viljakkalan kirkko näytti eilen tältä – edessä Viljakkalan sankarihaudat.

 

 

 

********************

 

 

Pidän valitettavana, että nykymuotoinen Jouluevankeliumi on minulle ja ikäpolveni edustajille vieras.

 

 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanha Jouluevankeliumi on se oikea Jouluevankeliumi.

 

 

Nykymuotoinen Jouluevankeliumi ei tuo sitä joulutunnelmaa, jota kaipaamme.

 

 

Tässä se ainoa ja oikea Jouluevankeliumi:

 

 

***************

 

 

 

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

 

Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

 

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

 

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

 

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."

 

Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

 

Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

 

 

******************

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen kehyskuntien pakkoliitoksia innokkaimmin vaatineet kokoomuslaiset itkevät, kun Tampereella toteutettiin seurakuntauudistus

Tiistai 21.1.2014 - -Esko Erkkilä-

Tampereella on käyty ja käydään vieläkin värikästä keskustelua, kun Kirkkohallituksen päättämä Tampereen seurakuntajako astui voimaan 7.1.2014.

 

Päätös merkitsee, että Tampereelle muodostetaan neljän suuren seurakunnan ja Ruotsalaisen seurakunnan muodostama seurakuntayhtymä.

 

Ratkaisu varmistui, kun Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut Kirkkohallituksen 24.1.2012 Tampereen tuomiokapitulin aloitteesta tekemää päätöstä.

 

Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän muodostavat nyt:

• Harjun seurakunta; säilyy entisellään
• Messukylän seurakunta; entiset Aitolahden, Messukylän ja Teiskon seurakunnat
• Eteläinen seurakunta; entiset Hervannan, Härmälän ja Viinikan seurakunnat
• Tampereen tuomiokirkkoseurakunta; entiset Kalevan, Pyynikin ja Tuomiokirkkoseurakunnat
• Tampereen ruotsalainen seurakunta; säilyy entisellään

 

 

KHO:n päätös merkitsi, että 7.1.2014 vanhat seurakunnat lakkasivat olemasta.

 

 

*********

 

Seurakuntamuutos ei varmaankaan aiheutua muutosta tamperelaisten seurakuntaelämään, mutta paljon porua se on aiheuttanut.

 

Tuntuu hupaisalta, että kiihkeimmin seurakuntamuutosta ovat vastustaneet ne kokoomuslaiset, jotka ovat tiukimmin olleet Tampereen kehyskuntien pakkoliittämisen kannalla!

Luottamushenkilöpaikkojen menettäminen taitaa olla tärkein syy, jonka vuoksi kokoomuslaiset vastustavat tehtyä päätöstä!

 

 

 

**********

 

 

 

 

 

 

Pisimmälle julkisessa kritisoinnissa (ainakin tähän mennessä) meni lopetetun Pyynikin seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen Antti Punkari, kun hän Aamulehdessä eilen julkaistussa avoimessa kirjeessään moitti arkkipiispa Kari Mäkistä.

Avoin kirje oli otsikoitu: 

"Kirkon väärä päätös"

 

 

Luin Punkarin kirjoituksen ja huomasin, että muuttamalla muutamien sanojen kohdalle sanat ”seutukunta”, ”kehyskunnat” tai ”kuntayhteys”, saadaan oikein pätevä kirjoitus, joka rajuin sanakääntein käsittelisi kokoomuslaisten Jyrki Kataisen ja Henna Virkkusen kuntien pakkoliitossuunnitelmia!

 

 

**********

 

 

Olin ennen Tampereen seurakuntauudistusta Härmälän seurakunnan jäsen ja nyt kuulun Tampereen eteläiseen seurakuntaan.

 

Tampereen seurakuntamuutos sopii minulle oikein hyvin, sillä todellinen kotiseurakuntani on edelleen Viljakkalan seurakunta, vaikka sitä virallisesti nykyään kutsutaankin Viljakkalan seurakuntapiiriksi.

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi Ylöjärven seurakunta simputtaa viljakkalalaisia?

Tiistai 10.12.2013 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007.

 

Kuntaliitoksen myötä myös Viljakkalan seurakunta lakkasi olemasta ja siitä muodostettiin Viljakkalan seurakuntapiiri.

 

On yleinen menettely, että kuntaliitosten jälkeen suurempi kunta alkaa näivettämään siihen liittynyttä vireääkin seutukuntaa ja näin on kiihtyvällä vauhdilla tapahtunut myös Viljakkalassa. Parhaillaan on menossa prosessi, jossa Ylöjärvi ajaa alas Viljakkalan terveyspalveluja.

 

Se kummastuttaa, että isomman oikeus jyrää vahvasti myös seurakuntien liittymiskuvioissa.

 

Jyrääminen ilmenee taloudellisten asioiden ja henkilöstömitoituksen puolella, mutta Ylöjärvellä esiintyy myös Viljakkalan seurakuntalaisten "ylöjärveläistämistä", jopa alistamista.

 

Ylöjärveläistäminen ja alistaminen saattavat ulkopuolisesta tuntua vähäpätöiseltä, mutta sitä se ei ole niiden kohdalla, jotka ovat joutuneet sen kohteeksi.

 

 

 

 

Viljakkalassa on kaunis kirkko.

 

Minä ja monet muutkin sittemmin ulkoseurakuntalaisiksi joutuneet koemme sen edelleen omaksi kotikirkoksemme – se on Viljakkalan kirkko ja se sijaitsee Viljakkalassa!

 

 

Googletan usein ”Viljakkalan kirkko” ja tyrmistykseni on aito, kun huomaan kotikirkkoni käyntiosoitteeksi Ylöjärven seurakunnan sivuilla…

 

 

 

 

…tämmöisen!

 

 

Kirkkokuja 14

39310 Ylöjärvi

 

 

Suomessa ei ole sellaista postinumeropaikkaa kuin 39310 Ylöjärvi, mutta sellainen postinumeropaikka on kuin 39310 Viljakkala!

 

 

*********

 

Puutuin asiaan 27.11.2013 ja lähetin asiaa kummastelleen sähköpostiviestin Ylöjärven seurakunnan kirkkoherra Kimmo Reinikaiselle.

 

Reinikainen tarttui ripeästi toimeen ja linkkasi seuraavana päivänä sähköpostiviestini ”Sakelle” sekä antoi tälle tehtäväksi tarkistaa postitoimipaikka.

 

”Sakke” paljastui myöhemmin Ylöjärven seurakunnan tiedottaja Sakari Vanhaseksi.

 

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja lähetinkin uuden sähköpostiviestin kirkkoherra Kimmo Reinikaiselle ja tiedottaja Sakari Vanhaselle 8.12.2013 sekä totesin näin:

 

”Loukkaa, että edelleenkin Viljakkalan kirkon osoitetiedoissa lukee seurakunnan nettisivuilla 39310 Ylöjärvi”.

Pyysin päivittämään tiedot oikeiksi.

 

Eilen eli 9.12.2013 Ylöjärven seurakunnan tiedottaja Sakari Vanhanen ”heräsi” parin viikon unestaan ja lähetti minulle sähköpostiviestin, jossa totesi Ylöjärven seurakunnan puolesta, että korjaavat asian mahdollisimman pian.

 

Odotan mielenkiinnolla, että kuinka pitkä aika Ylöjärven seurakunnalla on ”mahdollisimman pian”!

 

 

************

 

 

Ihmettelen, että kunta- ja seurakuntaliitoksissa suuremman valtaa käytetään niin monin tavoin.

 

Olettaisi, että liitostapahtumissa olisi suuremman kunnan ja suuremman seurakunnan etu suoda liitoksen kohteeksi joutuneille tasapäinen kohtelu eli niille, jotka ovat joutuneet luopumaan omasta kunnastaan ja omasta seurakunnastaan!

 

Näin ei näytä olevan ainakaan Ylöjärvellä!

 

 

-Esko Erkkilä-

PS. Varmistin tilanteen eilen klo 23.59 ja huomasin, että käyntiosoite on vihdoinkin korjattu!

Kirkkohallitus on oikealla tiellä

Torstai 7.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Viime viikolla Kirkkohallituksen täysistunto antoi valtiovarainministeriölle lausunnon kuntauudistuksesta. Lausunnossaan Kirkkohallitus totesi, että kirkko ei pysty vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla kirkon muutoshaasteisiin, jos se joutuu seuraamaan yksinomaan kuntarakenteiden kehitystä.

 

Kirkkohallituksen kanta merkitsee, että kirkon ja kuntauudistushankkeiden tiet tulevat erkaantumaan.

 

Käytännön toimenpiteenä evankelisluterilainen kirkko valmistelee pikavauhtia lakia, jolla seurakunnat erotetaan mahdollisten uusien suurkuntien aluejaosta ja –rajoista. Nykyisen lain mukaan kuntaliitoksia seuraa automaattisesti, että kuntaliitos johtaa seurakuntien pakkoliitoksiin.

 

Kirkkohallituksen kanta on oikea ja osoittaa kirkon ajattelevan seurakuntalaisten parasta.

 

Valmisteltavassa lainmuutoksessa lähdetään jopa siitä, että toteutuneet seurakuntien pakkoliitokset voitaisiin purkaa. Tapahtuneet vääryydet olisi siis mahdollista korjata!

 

Kannatan Kirkkohallituksen toimenpiteitä, sillä se saattaisi antaa mahdollisuuden mm. sille, että synnyinseurakuntani Viljakkala kokisi Viron kohtalon eli saisi ”miehityksen” ajaksi menettämänsä itsenäisyyden takaisin!

 

On selvää, että esim. seurakuntien pakkoliitoksissa menetettyjen taloudellisten arvojen palauttaminen vaatisi pitkällisiä neuvotteluja. Uskon kuitenkin, että järki ja sovittelunhalu voittaisivat tässäkin.

 

Taloudellisia arvoja tärkeämpää olisi kuitenkin vaikkapa Viljakkalan tapauksessa se, että seurakuntalaisilla olisi pakkoliitoksen purkamisen jälkeen aito mahdollisuus kokea seurakunta omakseen. Nyt se sitä ei ole, sillä jopa tutussa kotikirkossa ja Viljakkalan hautausmaalla tuntee olevansa vierailla veräjillä. Tämä ei varmaan ole kirkon tarkoitus ja tavoite.

 

Esitän pienenä evästyksenä Kirkkohallitukselle, että kuntaliitoksen seurauksena pakkoliitetyt seurakunnat voisivat itsenäisyyden palauttamisen jälkeen jatkaa joko entisellään itsenäisinä seurakuntina tai harkita liittymistä johonkin seurakuntalaisten enemmistön kannattamaan naapuriseurakuntaan!

 

Oletan, että Viljakkalassa käytäisiin tässä tapauksessa vilkas ja piristävä keskustelu itsenäisenä jatkamisen tai Hämeenkyrön seurakuntaan liittymisen tiimoilta.

 

En ole esittämäni kysymyksen vastauksessa puoltani valinnut, mutta nykyinen seurakuntajako ei palvele viljakkalalaisia tai meitä Viljakkalassa syntyneitä ja Viljakkalan kirkon kotikirkokseen edelleen kokevia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kynttilöiden sytyttäminen läheisten haudoille ja aattoillan hartaus olivat aattoillan perinteitä eilenkin

Tiistai 25.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Jouluaatto oli eilen puoliinpäiviin saakka melko vilkas päivä kaupungilla, mutta Turun julistettua Joulurauhan, rauha laskeutui koko maahan.

 

Omaan aattoillan ohjelmaani kuului käynti Viljakkalan hautausmaalle haudattujen läheisten haudoilla sekä osallistuminen aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

 

Viljakkalan kirkko on tavallaan vaikea kuvattava, sillä se sijaitsee korkealla mäellä, joten ”tasapainoisen” kuvan saaminen siitä tasamaalta on haasteellista. 

Lisää haastetta tuo ”liian hyvä kamera” joka mm. tässä kuvassa häivyttää iltahämäräisen tunnelman pois. 

Tämä kuva on otettu Karhen porstuan puolelta. 

Karhen porstuan puolella olevat rappuset olivat ainakin ennen se paikka, jossa rippilapset valokuvattiin. Myös minulla on oma rippikuvani, jossa rippilasten koko joukko on kuvattu Karhen porstuan edessä olevilla rappusilla.

 

 

 

Reserviläiset huolehtivat aattoillan kunniavartiosta Viljakkalan sankarihaudoilla.

 

 

 

 

Pakkasiltana kunniavartiossa seisominen kysyy miestä ja sen vuoksi riittävän nopeista vaihdoista oli huolehdittava.

 

Kiitokset reserviläisille, jotka huolehtivat kunniavartiosta sankarihaudoilla - Viljakkalan sankarihaudassa lepää monia naapuritalojen poikia sekä myös yksi setäni!

 

 

 

 Viljakkalan kirkon kuvaaminen myös pääsisäänkäynnin puolelta on haastavaa. Korkean lumipenkan päältä se kuitenkin onnistui jotenkin.

 

 

 

Kappalainen Johannes Riuttala toimitti aattoillan hartauden.

 

 

 

Valaistu Viljakkalan kirkko Viljakkala-Ylöjärvi –maantieltä kuvattuna Jouluaattona 2012.

 

 

 

 Meillä on tapana palailla Viljakkalasta pikkuteitä pitkin Tampereelle ja näin teimme myös eilen.

 

 

 

Lähes täytenä mollottanut kuu teki talvisen maiseman melkein arvoitukselliseksi!

 

 

 

Käynti läheisten haudoilla ja synnyinseurakunnan aattoillan hartaus virittivät mielen taas kerran joulutunnelmaan.

 

 

-Esko Erkkilä-