Myyrätuhot puutarhassa ovat ennennäkemättömät!

Kuluneen talven myyrätuhot ovat paljastuneet todella suuriksi. Viikonvaihteessa tapahtuneet käynnit mökillä vahvistivat synkimmätkin ennakkotiedot.

Meillä on mökillä parisenkymmentä omanapuuta ja nyt näyttää siltä, että ainoastaan yksi pystyy jatkamaan kasvuaan. 

Omenapuut on jyrsitty siten, että sillastusmahdollisuutta taitavankaan sillastajan toteuttamana ei ole.  Puut on kaluttu maanrajasta yli kahdenkymmenen sentin korkeudelle saakka. Kaikki tuhoon tuomitut puut on jyrsitty ylt´ympäri, joten ravinteiden virtaaminen juuriin ei ole mahdollista. Useat puut on maanrajan lisäksi jyrsitty monesta muusta paikasta - pienet omenapuut on jyrsitty paljaiksi melkein metrin korkeudelle saakka.

Se yksi, joka saattaa säilyä hengissä, on ollut puolimetriä pitkän salaojaputkenpätkän suojaamana. Muovinen salaojaputkenpätkä on ollut hyvin tiukasti puun ympärillä, jotta tuholaiset eivät ole mahtuneet putken ja puun väliin. Muutaman omenapuun suojana on ollut väljä muoviputki. Se on ollut kuitenkin tehoton, sillä myyrät ovat päässeet muoviputken ja puun väliin tekemään tuhojaan.

Omenapuiden lisäksi kaikki vaahterat on jyrsitty siten, että niillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta jatkaa kasvuaan.

Kirsikkapuut ovat myös kokeneet saman kohtalon kuin omenapuut ja vaahterat.  Erityisen jyrsittyjä ovat lajikkeelliset kirsikat - itse lisätyt maatiaiskannat ovat säilyneet kohtalaisesti.

Karviaisen kohdalla on selkeä lajikekysymys. "Hinnonmäen Keltainen" on kokenut kovia, mutta "Lepaan punainen" on puolestaan säästynyt tuhoilta. Tämä tieto saattaa olla uutta jopa asiantuntijoille.  Olen suuri Hinnonmäen Keltaisen ystävä, joten suosikkilajikkeeni näyttää valitettavasti olevan suosittu myös myyrien keskuudessa.

Mökkitontillamme on yksi ruusukvitteni ja myös se oli saanut myyriltä kovaa koulutusta. Kevään edetessä nähdään, että pystyykö se jatkamaan kasvuaan.

Ojanvarsilla olleiden kuusentaimien jyrsiminen ei ollut suuri yllätys. Ihmeellistä on se, että nurmikkoalueilla kasvavat tukkipuun kokoiset männyt ovat saaneet kohdata merkittäviä myyrätuhoja - tukkipuumäntyjen juuria on jyrsitty, mutta ei toki puun ympäri, joten toivoa on niiden kasvun jatkumisesta.

Tuhot ovat niin totaalisia, että etukäteistorjuntaan ei olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta. Nyt tuntuu synkältä, sillä vuosikymmenten työ on valunut hukkaan. Runsasta satoa tuottavat omenapuut ovat kuihtumassa. Nehän kukkisivat vielä keväällä, mutta lienee parasta antaa moottorisahan soida ja alkaa pohtimaan, että mitä niiden tilalle istuttaisi.

Saattaa olla, että viherpeukalo on samanlainen optimisti kuin suomalainen viljelijä, joka uuden kevään koittaessa uskoo uuteen satokauteen ja kylvää maahan edellisvuoden pettymyksistä huolimatta uudet siemenet.

Saa nähdä!

-Esko Erkkilä-