Kotiseutumatkat menetettyyn Karjalaan29.08.2009
Toisen maailmansodan lopputulemana Suomi joutui luovuttamaan kymmenesosan pinta-alastaan Neuvostoliitolle. Menetetyltä alueelta evakuoitiin lähes puoli miljoonaa suomalaista itsenäisyytensä säilyttäneeseen Suomeen.
Evakkoon joutuneille Karjala on edelleen rakas ja kiintoisa. Valtaosa Karjalassa syntyneistä ja eläneistä on jo siirtynyt lopullisen rajan yli, mutta Karjala elää elossaolevien ja kaikkien Karjalassa eläneiden jälkipolvien mielissä.
Kotiseutumatkailijoilla kiinnostus kohdistuu omien juurien löytämiseen ja lapsuudesta tai vanhempien/isovanhempien lapsuudesta ja elämästä kertovien paikkojen tutkimiseen.
Kotiseutumatkailija palaa samoille tutuille tanhuville useasti - monet joka vuosi. Yleensä kotiseutumatkailija pääsee autolla varsin lähelle määränpäätään, joten hieman heikommankin liikuntakyvyn omaava pystyy osallistumaan kotiseutumatkoille. Toki autolla perillepääsemissäännöstä on poikkeuksiakin - anoppini synnyintalon rauniot sijaitsevat Laatokalla Mantsinsaarella, jonne Salmin pitäjän Lunkulansaaren Pöllän rannasta on vesimatkaa lähes kilometri ja sen jälkeen patikointia yli viisi kilometriä, jos rantautuminen tapahtuu Mantsinsaaren pengertielle. Sain olla takavuosina mukana tuttavaperheen Kivennavan Hartosiin suuntautuneella kotiseuturetkellä ja loppumatkasta viitisen kilometriä oli sinnekin Kivennavan Kekrolasta patikoitava.
Kotiseutumatkoilta tuodaan usein tuliaisina kotipihassa kasvaneita ruusuja ja muita kasveja, jotka sitkeästi ovat pitäneet puoliaan kodin raunioilla yli 60 vuotta. Myös raunioilta löydetyt uuninpellit, kahvikupin palaset ja muut esineet ovat kotiseutumatkailijan muistoja parhaimmillaan.
Kotiseutumatkojen tärkeä tavoite on, että niiden avulla siirretään muistojen vaalimista seuraaville sukupolville. Koen toimineeni sukupolvien ketjussa viestikapulan viejänä, kun 1990-luvulla sain keskimmäisen poikani mukaani matkalle anoppini synnyinkodin raunioille.
Karjalan palautus ei lähiaikoina liene mahdollinen, mutta EU:n pitäisi toimia siten, että Venäjä helpottaisi esim. menetetyssä Karjalassa asuneiden ja heidän jälkeläistensä mahdollisuuksia hankkia turvallisesti entinen asuinpaikkansa omistukseensa. Ajatus tuntuu nyt utopistiselta, mutta toivoa ei saa menettää.
-Esko Erkkilä- |