Sotaromun etsijöitä vanhoilla taistelutantereilla Karjalassa05.09.2009 Talvi- ja Jatkosodan aikana Karjalassa käytiin kiivaita taisteluja.
Henkilömenetysten lisäksi molemmat osapuolet kokivat runsaasti materiaalitappiota. Isommat sotaromut voittaja eli Neuvostoliitto korjasi parempaan talteen rauhan koittaessa. Hyökkäysvaunuja ja muuta isompaa kalustoa ei sotatantereille enää tapaa.
Myös maan päälle jäänyt sotaromu on vuosien varrella kerätty lähes kokonaan pois. Toki tiettömien taivalten takana vielä nykypäivänäkin saattaa löytää yksinäisen tykinammuksen tai muun ison sotaromun kappaleen.
Sotaromun etsiminen ja sen löytäminen on joillekin nykyvenäläisille harrastus - ehkä jonkinmoinen särpimen jatkokin.
Joka puolella menetetyssä Karjalassa tapaa taistelupaikoilla lapiolla kaivettuja kuoppia, joista on etsitty sotaromua. Vanhat taistelupaikat ovat yli kuudenkymmenen vuoden jälkeen edelleen selvästi havaittavissa ja on harvinaista, jos niihin ei ole kaivettu "tarkistuskaivantoja" eli jokseenkin jokainen juoksuhaudanpätkä on ainakin summittaisesti tarkistettu sotaromunetsijöiden toimesta.
Nykytekniikka on tullut sotaromunetsijöiden avuksi.
Tapasimme elokuun puolivälissä Taipaleenjoelle, Terenttilään ja Kirvesmäkeen suuntautuneella sotahistoriaan keskittyneellä matkallamme kaksi sotaromun keräämiseen keskittynyttä seuruetta. Vaihdoimme heidän kanssaan myös ajatuksia.
Ensimmäinen seurue oli neljän henkilön suuruinen ja se operoi Kirvesmäen tukikohtien takamaastossa. Heillä oli varusteena ainoastaan lapiot - liikkuminen tapahtui maastoautoilla. Kyseessä oli kaksi pariskuntaa ja toisen pariskunnan nainen puhui kelvollista suomea. Neljän henkilön "partio" oli kiinnostunut liikkeistämme, mutta ei lähtenyt seuraamaan meitä.
Kirvesmäen kirkkotien ja Jyväshovin välisellä metsätaipaleella kohtasimme poikkeuksellisen hyvin varustautuneen sotaromun kerääjäporukan. Kyseessä oli puolisen tusinaa miehiä sekä naisia käsittävä ryhmä - henkilöitä putkahteli metsiköstä esille koko ajan.
Ryhmällä oli mukanaan agregaatti, jolla he tuottivat tarvitsemansa sähkön. Agregaatin lisäksi heillä oli käytössään miinaharavia, joilla maastossa piileskelevät metalliesineet löytyivät vaivattomasti. Ryhmä näytti yöpyvän teltoissa.
Sotaromun etsijät ovat nuorta porukkaa ja todennäköisesti retkeily sekä maastossa viettävä elämä ovat heille ainakin yhtä tärkeää, kuin löydetyt esineet. Sotaromusta varmaan saa Pietarin markkinoilla hyvän hinnan, mutta tuskin sillä rikastumaan pääsee, sillä etsintäkustannukset kohoavat melkoisiksi.
-Esko Erkkilä- |