Osallistuin eilen Lahdessa järjestettyyn Finlandia-hiihtoon. Osallistuin perinteisellä tyylillä käydylle 32 kilometrin matkalle. Kyseessä oli kolmaskymmenes peräkkäinen kerta, sillä osanottosarjani alkoi vuonna 1981.

 

Hiihto oli vaikea, sillä ladut olivat lyhyttä osuutta lukuun ottamatta kelvottomat.  Huonot ladut toivat kuitenkin vain lisämaustetta matkantekoon ja maaliin päätynyttä urakkaa on taas mukava muistella.

 

Ajat ovat muuttuneet. Osanottajamäärä 1980-luvun alkupuolella taisi parikin kertaa olla n. 14.000 hiihtäjää. Silloin hiihdettiin 75 kilometrin matka Hämeenlinnasta Lahteen ja muita versioita matkavaihtoehdoiksi ei ollut. Nyt hiihto toteutetaan paikallishiihtona Lahdessa ja valittavana on kahden päivän aikana molemmat tyylit - perinteinen ja vapaa - sekä useita matkavaihtoehtoja. Nykyään kahden päivän aikana kaikki matkat ja eri tyylit huomioiden päästää tuskin 6.000 hiihtäjään! Onko Finlandia-hiihdon osanottajamäärän hiipuminen syy vai seuraus Suomen hiihtotason alenemiseen?

 

Kolmenkymmenen Finlandia-hiihdon suorittaminen saa mieleni kiitolliseksi. Kiitolliseksi siinä mielessä, että terveyttä on riittänyt kolmenakymmenenä peräkkäisenä helmikuun viimeisenä viikonvaihteena. Se kertoo myös siitä, että harjoittelukilometrejä on ehtinyt kertyä ennen hiihtoa ainakin jonkun verran. Harjoittelukilometrit ja Finlandia-hiihdon suorittaminen ovat merkinneet fyysisen kunnon pitämistä kohtuullisella tasolla - myös painonhallintaan on ollut pakko hieman kiinnittää huomiota.

 

Vuosina 2000 ja 2001 suorittamani Finlandia-hiihdot ovat jääneet mieleeni erityisesti.

 

Vuonna 2000 Finlandia-hiihdon jälkeen suoritin Pirkan Hiihdon Niinisalosta Teivoon (90 kilometriä), Oulun Tervahiihdon (70 kilometriä) sekä Pogostan Hiihdon (51 kilometriä) Ilomantsissa. Hiihdot tapahtuivat viikon välein siten, että Finlandia aloitti sarjan ja Pogosta päätti sen - sama järjestys ja ajankohta hiihdoilla on edelleenkin.

 

Vuoden 2001 Finlandia-hiihto on minulle merkityksellinen sen vuoksi, että kolme ja puoli kuukautta aiemmin olin ollut eturauhassyöpäleikkauksessa. Sanoin eturauhassyövästä ja tulossa leikkauksesta työkavereilleni kertoessani, että operaatio ei tule haittamaan lähestyvään Finlandia-hiihtoon osallistumista.

 

Olen Taivaan Isälle kiitollinen siitä, että olen saanut eturauhassyöpäleikkaukseni jälkeen osallistua nyt jo kymmeneen Finlandia-hiihtoon. Toivon tämän antavan uskoa niille miehille, jotka kuulevat sairastuneensa eturauhassyöpään.

 

-Esko Erkkilä-