Tutustuimme Transilvanian vankkurimatkamme aikana hiilenpolttoon.

 

Vankkurimatkan eräs etappi oli pysähtyminen hiilenpolttopaikalle, jossa keski-ikäinen pariskunta valmisti pyökkihaloista hiiltä.

 

Pariskunnalla oli laaksossa neljä hiilenpolttopaikkaa rinnakkain. Yksi hiilenpolttopaikka on halkaisijaltaan n. 10 metrin suuruinen ympyränmuotoinen alue.

 

Hiilenvalmistuksen raaka-aineena ovat metrin pituiset pyökkihalot. Osa tavarasta ei ole pienen kokonsa vuoksi halottua. Halot saadaan työmaalle 15 kilometrin etäisyydeltä. Yrittäjäpariskunta kertoi, että halot kuljetetaan paikan päälle kuorma-autoilla, mutta varmaan osan kuljettaminen suoritetaan perinteisillä vankkureilla.

 

Yhtä paikkaa kohti tarvitaan pyökkihalkoa 200 pinokuutiometriä. Pariskunta polttaa hiiltä yhdeksän miilullista kesässä, joten heidän puuntarpeensa on 1.800 pinokuutiometriä pyökkihalkoa miilunpolton sesonkiaikana. Nyt käytettävät halot oli hakattu elokuussa 2009. Valmista hiiltä syntyy n. 15 tonnia per miilu, joten pariskunta valmistaa hiiltä vajaat 150.000 kiloa kesän aikana. Kahden henkilön verstas liikuttelee siis merkittäviä volyymejä!

 

Metrin pituiset pyökkihalot ladotaan toistensa päälle miilun keskellä siten, että viisi metrin pituista halkoa on päällekkäin. Keskellä miilun korkeudeksi muodostuu siis viisi metriä. Miilu muodostetaan siten, että miilun laidoilla sen korkeus on metri eli yhden pyökkihalon verran.

 

Valmiiksiladottujen pyökkihalkojen päälle laitetaan heinää, ruokoa ja multaa. Tavoitteena on saada ilmatiivis kokonaisuus, johon tosin jätetään tiettyjä ilmarakoja.

 

Miilu sytytetään ja koko ajan on vahdittava, että tuli ei pääse yltymään ilmiliekiksi. Tämä on edellytys sille, että syntyy hiiltä eikä tuhkaa!

 

Kahden viikon kuluttua sytyttämisestä otetaan oljet ja multa pois. Polttamistulosta - hiiltä - jäähdytetään tuhkalla ja hiili kerätään sen jäähdyttyä pois.

 

Hiilet pakataan muovisäkkeihin ja ne kuljetetaan markkinoille Bukarestiin ja sitä kautta edemmäskin.

 

Hiilenpolttaminen vaatii kokovuorokautista valvontaa, jotta tuli ei pääse ilmiliekkiin.

 

Hiilenpolttajapariskunta asuu verstaansa vieressä vankkureissa. Vankkureita on varmaan aikoja sitten vetänyt neljän hevosen valjakko, mutta nyt niistä ei enää ole matkantaittajaksi. Asunto on vaatimaton, sillä leveyttä vankkurimökillä on parisen metriä ja pituutta ehkä kuusi metriä - lattia on maanpinnasta metrin korkeudella, joten kosteusongelmaa asunnossa ei ole. Vankkureiden seinästä törrötti kamiinanpiippu, joten lämmintä ruokaa siellä varmaan oli mahdollista laittaa.

 

On nostettava hattua touhukkaalle viisikymppiselle pariskunnalle, joka hiilenpoltolla hankki vuotuisen elantonsa. Työ on nokista, likaista ja vaatii ruumiillisia voimia. Yrittäjäpariskunnan vaimo oli leikkauttanut tukkansa muodikkaaksi, joten sekin kertoi heidän oikeasta asenteestaan.

 

Hiilijalanjälkiin perehtynyt vihreä villapaitakansa saattaa vaikkapa Suomessa siunailla, että kuinka epäekologista on hiilenpolttaminen. Näin varmaan onkin, sillä 200 pinokuutiometriä pyökkihalkoja 15 tonniksi hiiltä ei liene suuri ympäristöteko. Romanian nykytilanteessa on kuitenkin tärkeintä, että yrittävällä kansalla riittää työtä ja ympäristöasioihin paneudutaan tietyllä viiveellä.

 

-Esko Erkkilä-