Tuttuja, mutta niin tuntemattomiaSunnuntai 31.5.2015 Oletin, että työelämän jälkeen en enää joutuisi tilanteisiin, joissa tapaan minut tuntevan henkilön, mutta minulla ei ole harmaintakaan ajatusta, että kuka on kyseessä.
Oletukseni oli väärä, sillä yhä edelleen joudun tilanteisiin, joissa henkilö tuntee minut, mutta minä en kuolemaksenikaan muista, että kuka on kyseessä.
Olen vakuuttunut, että kyse ei ole pelkästään huonomuistisuudestani!
Työelämän aikana nämä tilanteet olivat jokaviikkoisia.
Tilanteen kehittymistä auttoi se, että monesti minulla oli yrityskyltti rintapielessä, jossa oli myös nimeni. Helppohan silloin oli minut tuntea!
On kiusallinen tilanne, kun asiakas tai yhteistyökumppani puhuttelee tuttavallisesti, mutta itsellä ei ole pienintäkään ajatusta, että kuka on tuo keskustelukumppani.
Keskustelu pyörii luonnollisesti hyvin yleisellä tasolla ja koko ajan pitää pyrkiä selvittämään, että kuka on kyseessä.
Hankalaksi tilanne muodostuu, jos keskustelu ajautuu siihen, että minun pitää kirjata jonnekin tuon keskustelukumppanini nimi. Fiksut keskustelukumppanit toki kertovat oma-aloitteisesti nimensä, puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa. Näiden selvittämisen jälkeen onkin sitten helppo alkaa muistelemaan vaikkapa niitä yhteisiä tapauksia tai matkoja, joita olemme joskus yhdessä kokeneet.
Onnellista ainakin bisnesmaailmassa on, jos keskustelukumppani ei koskaan saa tietää, että en heti tunnistanut häntä.
Pahin tämmöinen tapaus kohdalleni sattui joskus taannoin Budapestin lentokentällä:
Melkoisen rasittava asiakasmatkan isännöinti alkoi olla lopullaan, kun nuori viehättävä nainen tuli puhuttelemaan ja kyseli, että mitäs Eskolle kuuluu.
Kävin mielessäni niinä hetkinä kaikki tuntemani naiset läpi Hangosta Petsamoon ja Vaasasta Joensuuhun, mutta en osannut yhdistää naista mihinkään tuntemaani asiakkaaseen tai yhteistyökumppaniin.
Oli lopulta pakko kysyä, että kuka olet!
Nainen hämmästyi ja kertoi olevansa synnyinkotini naapurin emäntä!
Enhän minä voinut kuvitellakaan, että tapaan naapurin emännän Budapestin lentokentällä!
No, onhan tapauksesta naurua riittänyt!
-Esko Erkkkilä- |