Olen tänään tutustumassa maatalouden uusimpiin suuntauksiin Farmari-näyttelyssä Seinäjoella.

 

 

Kävin ensimmäisen kerran maatalousnäyttelyssä, kun Hämeenkyrössä sellainen järjestettiin vuonna 1959.

 

 

Kuluneiden vuosien aikana olen osallistunut lukuisiin maatalousnäyttelyihin ja yleensä työnantajani osastolla esittelijänä.

 

 

Moniin maatalousnäyttelyihini sisältyy mukavia muistoja ja aitoja kommelluksia – ehkä niistä joskus tälläkin saitilla.

 

 

Eräs seikka on maatalousnäyttelyiden esittelijöille yhteinen ja se on se, kun asiakkaat tuntevat Sinut, mutta sinulla ei ole harmaintakaan aavistusta, että kuka on tuo asiakas, joka puhuttelee noin tuttavallisesti.

 

 

On myönnettävä, että asiakkaalla on käytössään tärkeä valttikortti, sillä yleensä esittelijällä on rintapielessään nimikyltti!

 

 

Nämä tilanteet eivät rajoitu yksinomaan maatalousnäyttelyihin tai näyttelyihin yleensäkään, vaan vastaavia tilanteita syntyy muuallakin.

 

 

Viime viikonvaihteessa Viljakkalassa oli monta mielenkiintoista tilaisuutta ja joihin osallistuin.

 

 

Oli Seurojentalolla kyläpäivät, Haverin Konepäivät ja kyläpäivät myös Nisulla sekä Karhella.

 

 

”Terve Esko”, ”Mitä kuuluu Esko” ja vastaavia tervehdyksiä kohtasin ainakin puolentusinan verran ja minulla ei ollut silloin ja ei ole vieläkään pienintäkään tietoa, että ketkä minua puhuttelivat noin tuttavallisesti.

 

 

Tilanteen ongelmallisuudesta huolimatta koen nuo tilanteet positiivisina, sillä onhan mukavaa, että joku muistaa minut ja tervehdyksestä päätellen muistaa myös hyvillä mielin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-