Tänään oli kautta aikain ensimmäinen kerta, kun katselin televisiosta presidentti Tarja Halosen esittämän Uudenvuoden puheen. Odotin puheelta arvojohtajuutta vaalikampanjassaan peräänkuuluttaneen Halosen linjauksia valtakunnan tulevaisuudelle.

 

Puhe koostui asiantuntijoiden kirjoittamista tekstinpätkistä, joiden yhdistäminen jänteväksi puheeksi epäonnistui.

 

Puheen alussa oli taloustilannetta ja työllisyyttä käsittelevä jakso. Positiivista siinä oli huoli hiljaisen tiedon siirtämisen (HTS) ongelmista kokeneilta nuoremmille, kun suurten ikäluokkien edustajat ovat jäämässä eläkkeelle.

 

Kestävä kehitys, kuntatalous, naisasia ja vaalirahoituskin olivat päässeet puheeseen ainakin mainintana.

 

Presidentti-instituutioon ja ylimpien valtioelinten yhteistyötä käsittelevään osaan Halonen on asianosainen ja siten hänen mielipiteensä jakson johtopäätelmiin ei ollut neutraali. Halosen mainintaan nykyisen perustuslain lyhyestä voimassaolosta voi kommentoida sen, että parempi korjata viallinen laki nopeasti, kuin elää sen kanssa pitkään.

 

Kehitysapuun Halonen peräänkuulutti heikkoinakin taloudellisina aikoina 0,7 % bruttokansantuotteesta. Mielipide on tyypillinen kakunjakajan mielipide. Nyt kuitenkin tarvittaisiin kakunleipojia - kakunjakajia kyllä on ilman Halosen patistelujakin aivan riittämiin.

 

Puheensa lopussa Halonen mainitsi yllättäen arvostavaan sävyyn veteraanit sekä yhteiskunnan rakentajat. Hän totesi, että valtiovalta tulee järjestämään maaliskuussa tilaisuuksia, joissa muistellaan Talvisodan rauhaa.

 

Mielestäni Talvisodan alkamishetki olisi kuitenkin luonut valtiovallalle paremman tilaisuuden korostaa kansakunnan yhtenäisyyttä kuin Talvisodan pakkorauhan muistelu. Hyvä kuitenkin näin, jäädään odottelemaan ja ollaan valmiit kommentoimaan, jos Talvisodan rauhanmuisteluissa mennään väärille poluille.

 

Eniten jäi vaivaamaan se, että Kauppakeskus Sellon ja Suvelan surmatöitä presidentti ei rohjennut kosketella sanallakaan. Tämäkin osoittaa sen, että puhe oli taustakirjoittajien aikaansaannos ja tehty jo useita päiviä ennen vuodenvaihdetta. Puheen nauhoitustilanteessa annettu lyhyt rutiinimainita ei korvaa sitä puutetta, jota Sellon tapahtumien käsittelemättä jättäminen varsinaisessa puheessa merkitsi.

 

Yhteenvetona presidentin Uudenvuodenpuheesta se, että eväitä tulevaisuuteen se ei tarjonnut. Saamme ilmeisesti varautua siihen, että todellisia linjauksia presidentiltä kuulemme vasta seuraavalta presidentiltämme hänen ensimmäisessä Uudenvuodenpuheessaan 1.1.2013.

 

 

-Esko Erkkilä-