Eduskunnan kyselytuntien televisiointi on mainio tapa tarkentaa kansalaisten kansanedustajista samaa julkisuuskuvaa.

 

Televisiokamera on armoton, sillä sen kautta monien kansanedustajien julkisuuskuva on rapautunut.

 

Käytän termiä "kulissikansanedustaja", kun tarkoitan edustajaa, jonka ominaisuudet eivät ole terävimmästä päästä eduskunnassa käsiteltävien asioiden prosessointiin. Toki myönnän, että kaikki eduskuntaan valitut kansanedustajat täyttävät kansanedustajilta vaadittavat juridiset kriteerit, mutta joskus tuntuu, että se on aivan liian vähän.

 

Kulissikansanedustajan tunnistaa siitä, että kyselytunnilla hän lukee suoraan paperista taustajoukkojensa hänen esitettäväkseen laadittuja kysymyksiä. On huvittavaa, että valmiiksi pohditut lisäkysymyksetkin tällainen kansanedustaja paasaa suoraan paperista.

 

Taustajoukkojen suorittama ohjeistus on viime aikoina alkanut iskostumaan suurimpienkin sanataiteilijoiden päähän, sillä kulissikansanedustajat pysyvät nykyään hyvin tiukasti kirjoitetussa tekstissä.

 

Jos eräät sanataiteilijat poikkeavat avustajakaartinsa valmiiksi kirjoitetuista teksteistä, joutuvat he niin korkeisiin svääreihin, että heidän puheensa muodostuu täysin käsittämättömiksi.

 

Kulissiedustajien etuna on siis se, että hänen taustajoukkonsa ohjeistavat edushenkilönsä entistä tarkemmin pysymään hänelle kirjoitetuissa vuorosanoissa.

 

Kirjoitetuista vuorosanoista poikkeaminen olisi toki kansalaisten kannalta onnellista, sillä se salpaisi kulissikansanedustajien pääsyn seuraavaan parlamenttiin.

 

-Esko Erkkilä-