Kappeli, paistinpannut ja Pannuhuone

Keskiviikko 21.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Jatkan eilistä juttuani vierailustamme kierrätysneuvos Matti Järvenpään luona Hämeenkyrössä!

 

 

 

 

Kierrätysneuvos otti meidät vastaan Kappelissa eli tontillaan kasvavan 160 –vuotta vanhan kuusen alla ja kertoi siellä harrastuksestaan.

 

 

Kappelin muodostaa tosiaan 160 –vuotta vanha kuusi ja sen maahan asti ulottuvat oksat.

 

 

On varmaa, että rankimmatkaan sateet eivät pääse kastelemaan Kappelissa olevia vieraita, sillä niin tuuheat ja hyvinvoivat ovat Kappeli-kuusen oksat!

 

 

 

****************

 

Matkamme jatkui…

 

 

 

 

 

 

 

 

…sillä Kappelin jälkeen suuntasimme ladolle, jonka ulkoseinät kierrätysneuvos on koristellut sadoilla erilaisilla paistinpannuilla.

 

 

 

 

 

Ladon seinällä olevat paistinpannut muodostavat ainutlaatuisen näkymän ja kierrätysneuvos kertoi, että nämä sadat lättypannut muistuttavat hänelle Alma-mummun paistamista maailman parhaista lätyistä!

 

Minulla on varaston seinällä puolentusinaa paistinpannuja, mutta on tämä uskomaton näkymä!

 

************

 

 

 

 

Lähes yhtä uskomaton on myös seuraavan ladon eli Pannuhuoneen sisätilojen näkymä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pannuhuone on teemansa mukaisesti todellinen ”pannuhuone”, sillä sen seinillä on satoja kahvipannuja riippumassa katosta lattiaan saakka!

 

 

Osaisivatpa nuo kahvipannut kertoa oman historiansa!

 

 

No, matkamme jatkui puolen kilometrin päässä sijaitsevaan Rautapuistoon, mutta siitä erikseen myöhemmin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Presidentti ja valiokuntaneuvos

Tiistai 20.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen MTK-Viljakkalan jäsen ja pääsin sen jäsenenä elokuun alussa käymään hämeenkyröläisen "kierrätysneuvos” Matti Järvenpään (syntynyt 1936) rakentamassa Rautapuistossa.

 

 

Käynnistä taitaa riittää juttuaineksia useampaankin juttuun, mutta aloitan otsikkoaiheella.

 

 

 

 

 

Tässä kuvassa on itse kierrätysneuvos romuraudasta rakentamansa ”Presidentti ja valiokuntaneuvos” -teoksen äärellä.

 

 

Puuttuu vain se, että presidentti huiskaisisi käsilaukullaan valiokuntaneuvosta!

 

 

 

*******************

 

 

 

 

Minulla on yksi henkilökohtainen muistelus presidentistä ja valiokuntaneuvoksesta; kas näin:

 

 

Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen jäsenenä olin kutsuvieraana mukana Finlandia-talolla vuonna 2006, kun Suomen Syöpäyhdistys täytti 70-vuotta ja etupenkissä istuivat juhlaamme juhlistamassa Tasavallan Presidentti Tarja Halonen sekä puolisonsa valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi.

 

 

Jossain vaiheessa valiokuntaneuvos nousi ylös ja käveli arvokkaasti etuoikealle kulisseihin – puolisonsa jäi itsekseen istumaan eturiville.

 

 

Luulimme, että valiokuntaneuvos-Pentti lähti käymään kusella, mutta niin ei ollut, sillä hän ei juhlan kestäessä enää saapunut paikalleen!

 

 

No, Hämeenkyrön Rautapuistossa valiokuntaneuvos seisoo presidentin vierellä ja hänellä ei ole tarvetta käydä kusella tai muutenkaan kouluttaa puolisoaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kymmenes Puistofiesta täytti taas kerran näytteilleasettajien ja yleisön toiveet!

Maanantai 19.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 2010 perustettu Hämeenpuiston ystävät järjesti eilen jo kymmenennen kerran Tampereen Hämeenpuistossa koko perheen ilmaistapahtuman eli Puistofiestan.

 

 

Tapahtuma herätti jälleen kerran Hämeenpuiston vilkkaaseen elämään lähes koko Hämeenpuiston pituudelta.

 

 

Olin mukana Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen ständillä aamukahdeksasta iltapäiväneljään saakka – tapahtuma oli toki avoinna vasta aamupäiväyhdeltätoista alkaen, mutta aloitimme osastomme rakennustyöt jo kahdeksalta.

 

 

 

 

 

Osastomme - jonka telttakatoksen sain lainaksi esikoiseltamme - oli valmis jo aamuyhdeksältä ja silloin…

 

 

 

 

 

…yhdistyksemme sihteeri Pirkko Tilviksen kanssa saimme tyytyväisinä alkaa odottamaan vieraitamme.

 

 

 

 

 

Rahastonhoitajamme Irma Niemi (vasemmalla) sekä varapuheenjohtajamme Liisa Flinck-Vasama saapuivat osastollemme myös heti aamutuimaan.

 

 

 

 

Naapurinamme oli Suomen Karva-Kaverit –osasto, jolla koko päivän ajan oli mitä ystävällisimpiä koiria.

 

 

Suomen Karva-Kaverit tekevät vierailuja erilaisiin palvelutaloihin, vanhainkoteihin, päiväkoteihin, kouluihin ja minne milloinkin – otimme heidän yhteystietonsa ja ehkä joskus pyydämme Karva-Kavereita vierailemaan tapaamisissamme!

 

 

 

 

Karva-Kavereita oli useiden eri rotujen edustajia, mutta…

 

 

 

 

 

…mielestäni sympaattisin ja viisaimman näköinen oli tämä sekarotuinen piski, joka tyynesti seuraili maailmanmenoa!

 

 

 

 

 

Melkein meitä vastapäätä oli Tampereen Salonkiorkesterin osasto ja oli hieno kuulla heidän musiikkiesityksiään!

 

 

 

 

 

Puistofiestan vauhdikkain osasto oli melkein vieressämme sijainnut ”Cream Team Cheerleaders”, jonka osanottajat esittivät koko päivän ajan mitä huikeimpia esityksiä - ja ei mitään turvapatjoja!

 

 

*********************

 

 

Päälavan tapahtumia juonsi Simo Frangen ja eniten väkeä Päälavan ääreen keräsi…

 

 

 

 

 

…Mikko Alatalo, joka yhdessä…

 

 

 

 

…tutun säestäjänsä Jammi Humalamäen kanssa veti hienon runsaan puolituntisen taattua Alatalo-laatua!

 

 

Tunnen Mikon hänen poliitikkoajoiltaan hyvin, sillä olen ollut hänen tukimiehensä pitkään ja arvostankin, kun hän bongasi minut yleisön joukosta ja mainitsi nimeni.

 

 

Myös perheemme nuorin oli tyytyväinen, kun Mikko oli tökännyt häntä olkapäälle ja sanonut ”Terve Harri”!

 

Melkein hiljaiseksi veti, kun Simo Frangen esittelyssään kertasi Mikon musiikilliset saavutukset!

 

 

*******************

 

 

 

 

Me Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen vastuuhenkilöt olemme oikein tyytyväisiä omalta osaltamme Puistofiestan antiin ja olemme varmoja, että esiintymisemme siellä tuo meille useita uusia jäseniä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuntalaispalaute saa aikaan muutoksia, tilaisuuksia ja kehittymistä!

Sunnuntai 18.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007 ja aluksi Viljakkala joutui ”enon osille” uudessa kunnassa.

 

 

Tilanteet ovat kuitenkin muuttuneet ja nykyään ”emo-Ylöjärvi” ja sen päättäjät osaavat antaa arvoa myös Viljakkalalle.

 

 

Ylöjärvellä toimii kuusi neuvostoa eli

 

 

• Viljakkala-neuvosto
• Kuru-neuvosto
• lapsi- ja nuorisoneuvosto
• mielenterveysneuvosto
• vammaisneuvosto ja
• vanhusneuvosto

 

 

Tunnen Viljakkala-neuvoston toiminnan sen puheenjohtajana hyvin ja olemmekin siellä halunneet kuunnella herkällä korvalla viljakkalalaisten aatoksia.

 

 

Kati Tuomisto toteaa fb-sivuillaan näin:

 

 

” Keväällä Viljakkala-neuvosto pyysi Haverin Konepäivillä kävijöiltä palautetta Viljakkalan kehittämiseksi. Toivottiin mm. tapahtumia. Nyt tapahtuu! Kirjasto järjestää lauantaina 17.8. kesäkekkerit kirjaston pihamaalla ja sisätiloissa. Tarjolla tanssittavaa musiikkia, pullakahvit, kirjailijavieras, nukketeatteriesitys ja vaikka mitä muuta.”

 

Kiitokset Kati Tuomistolle toimeen tarttumisesta!

 

 

 

 

Historiantutkija Pirkko Kastari kertoi liikennöitsijä Artturi Tiuran elämästä ja siitä, että miten A.Tiura Oy vaikutti alueen elämän ja elinkeinotoiminnan kehittämiseen.  Mielenkiintoista paikallista historiaa, josta minullakin on muistoja!

 

 

 

 

 

Mukana menossa oli myös Ylöjärven kaupungin kirjastoauto, joka liikkuu kanta-Ylöjärven alueella, sillä liitoskunnissa Viljakkalassa sekä Kurussa on omat kiinteät kirjastonsa.

 

 

Ylöjärven kaupungin kirjastoautolla on vuosittain n. 100.000 lainaajaa, joten tarvetta kirjastoautolle on.

 

 

********************

 

 

 

 

 

Tilaisuudessa jaettiin 20:lle ensimmäiselle muovisanko, johon sai ilmaiseksi kerätä sangollisen poistokirjoja.

 

 

 

 

 

Ehdin kahdenkymmenen ensimmäisen joukkoon ja valitsin Paavo Talvelan muistelmien toisen osan, Meeri Huuhka-Schadewitz´n kirjoittaman ”Lottia luotisateessa” sekä Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirjoittaman paksun teoksen ”Sukunimet”.

 

 

Ensisilmäyksellä näyttää, että Lottakirja täydentää sotahistorian tuntemustani ja sukunimikirja lisää valtavasti erilaista tietämystä koko Suomen alueelta.

 

 

Kirjat olivat hyviä ja ilmaisia hankintoja!

 

 

 

 

 

Kiitokset Viljakkalan kirjaston Kati Tuomistolle mukavan tilaisuuden järjestämisestä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vuoden 2019 Kyröläismatkaan liittyvät blogikirjoitukseni alkavat olla finaalissa!

Lauantai 17.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyröläissyntyisen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen aloitteesta ja johdolla on nyt toteutettu lähes kaksikymmentä Kyröläismatkaa.

 

 

Kyröläismatkamme alkoivat hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten sotaveteraanien sekä heidän läheistensä matkoina Talvi- ja Jatkosodan taistelukentille Venäjällä.  Venäjän lisäksi olemme monesti suunnanneet Kyröläismatkamme Baltiaan sekä Puolaan – olen osallistunut kaikille Kyröläismatkoille!

 

 

 

 

 

Heinäkuun alussa toteuttamamme vuoden 2019 Kyröläismatkamme ei suinkaan päättynyt Viipurin Punaisella torilla seisovan Leninin patsaan tuijotteluun, vaan se päättyi…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alvar Aalto voitti vuonna 1927 järjestetyn Viipurin Kaupunginkirjastoa koskevan suunnittelukilpailun ja Kirjasto valmistui Aallon suunnittelutyön mukaisena vuonna 1935.

 

 

 

Kirjastoon on kaikilla avoin pääsy ja nykyään ei edes siellä tapahtuvasta valokuvaamisesta tarvitse maksaa.

 

 

Tässä lyhyt kuvakavalkaadi käyntini 8.7.2019 tuloksena:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen edellisen kerran käynyt Viipurin Kaupunginkirjastossa Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen matkalla vuonna 2014 ja silloin laatimani juttu löytyy, jos googlaa ”Esko Erkkilä Viipuri 2014”!

 

 

*********************

 

 

Kuten alussa totesin, niin nyt Kyröläismatkamme 2019 aineisto on tällä saitilla käsitelty.

 

 

Kiitän kaikkia Teitä noin viittätuhatta lukijaani, jotka olette joka päivä olleet mukanani Kyröläismatkalla2019.

 

 

Uskon, että Kotisivukoneen kävijäpäivityksessä on joka päivä mukana tuhatkunta hakukonekäyntiä, mutta kiitollinen olen myös neljästätuhannesta päivittäisestä kävijästä.

 

 

Mitähän löydänkään aiheekseni huomenna?

 

 

-Esko Erkkilä-

Viipurin kenttähautausmaan muistomerkki on Venäjällä sijaitsevista suomalaissotilaiden kenttähautausmaista ainoa, joille pystytetty muistomerkki on kerran tuhottu

Perjantai 16.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuinen Kyröläismatkamme ja niistä tälle saitille laatimani blogikirjoitukset alkavat olla finaalissa, mutta vielä ainakin ehkä kahteen juttuun aineistoa riittää.

 

 

Tämä juttuni koskee Viipurin kenttähautausmaata ja haluan todeta, että kaikki tämän juttuni valokuvat olen kuvannut liikkuvan bussimme ikkunan läpi!

 

 

 

 

Viipurin Tuomiokirkko oli Talvisodan aikana pääasiassa Summan lohkolla kaatuneiden suomalaisten sankarivainajien kokoamispaikka ja sinne päätyi mm. erään naapurimme veljessarjan eräs poika, joka kaatui Summassa.

 

 

Helmikuun 18. päivänä 1940 kirkkoon osui pommeja ja kirkko syttyi palamaan – kotiseuduilleen kuljetusta odottaneet sankarivainajien ruumiit paloivat kirkkopalossa.

 

 

Jatkosodassa Suomi valloitti Viipurin ja silloin tehdyissä kirkonraunioiden kaivauksissa löydettiin 114 sankarivainajan ruumiit, joista pystyttiin tunnistamaan 32 vainajaa, mutta heistä vain kuusi lähetettiin kotiseurakunnan multiin haudattavaksi – oletan, että naapurimme veljessarjan sankarivainaja oli yksi näistä kuudesta!

 

 

Vuonna 1995 Viipurin kenttähautausmaan aluetta kunnostettiin ja paikalle pystytettiin muistomerkki, joka paljastettiin elokuussa 1996.

 

 

Muistomerkki kuitenkin tuhottiin paikallisvoimin jo parin kuukauden kuluttua sen paljastamistilaisuudesta.

 

 

 

Viipurin kenttähautausmaan sijainti suhteessa Tuomiokirkon raunioihin ilmenee tästä kuvasta.

Nykyinen muistomerkki paljastettiin 13.9.2000 ja se on saanut olla rauhassa.

 

 

Kenttähautausmaan muistomerkissä on teksti:

 

 

Viipurin kenttähautausmaa

 

Sodassa 1939 – 1940

 

kaatuneen

 

tässä lepäävän 108 suomalaisen

 

sotilaan muistoksi

 

 

Suomen valtio

 

 

 

******************

 

 

 

 

Tästä vinkkelistä vielä kuva Tuomiokirkon kellotornista, jonka otin bussimme ikkunan läpi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Venäjällä matkatessa joutuu tutustumaan ainakin kahteen eriskummallisuuteen!

Torstai 15.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Venäjällä matkatessa joutuu kokemaan monia aivan uusia kokemuksia, joista Suomessa ei ole tietoakaan.

 

Kerron tässä jutussani kahdesta eriskummallisuudesta eli jättiputkesta ja teiden varsilla olevista palokäytävistä!

Kerrotaan, että Nikita Sergejevitš Hruštšov, joka oli neuvostoliittolainen poliitikko, kenraali ja kommunistisen puolueen pääsihteeri eli Neuvostoliiton tosiasiallinen johtaja 1953–1964 halusi aikoinaan, että Neuvostoliiton maidontuotannon rehuratkaisuksi pitää maahan luoda jättiputkeen perustuva rehuntuotanto.

 

Seuraavassa muutamia kuvia venäläisistä jättiputkistokasvustoista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siiranmäen taistelupaikan läheisyydessä olen nähnyt surkeimmat ja suurimmat jättiputkikasvustot, mutta onhan niitä joka puolella!

 

Nyt silloiset neuvostoliittolaiset ja nykyiset venäläiset saavat maksaa kallista hintaa Nikita Sergejevitš´n päätöksestä ja valitettavasti samaa kallista hintaa joudumme me suomalaisetkin monin paikoin maksamaan tästä, sillä jättiputket ovat joillakin alueilla pesiytyneet myös Suomeen.

 

Suomessa jättiputket luokitellaan nykyään haitallisiksi tulokaslajeiksi. Jättiputkien suuret, maanalaiset siemenpankit tekevät niistä hankalan hävitettävän – pelkän maanpäällisen osan poisto juurineen ei riitä, vaan jättiputkia ilmestyy samalle paikalle viimeistään seuraavana kesänä.

 

Voi Nikita, mitä aikoinaan teit!

 

 

 

**********************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jättiputkistokasvustojen lisäksi venäläinen erikoisuus on teiden varsille auratut palokäytävät, joiden avulla uskotaan ehkäisevän metsässä riehuvan maastopalon etenemistä.

 

Saattavat ne sitä tehdäkin, mutta latvapaloiksi yltynyttä metsäpaloa nuo metsiin auratut palokäytävät tuskin pystyvät estämään leviämään.

 

Maassa kuitenkin maan tavalla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jussi Mäntysen "Hirvi"-patsas Viipurissa kuuluu Suomen kansallisaarteisiin...

Keskiviikko 14.8.2019 - -Esko Erkkilä-

…vaikka sijaitseekin nykyisin vieraan vallan miehittämällä alueella.

 

 

 

Heinäkuisella Kyröläismatkallamme oli Viipurissa sentään niin paljon aikaa, että pääsin piipahtamaan Jussi Mäntysen vuonna 1923 veistämän Hirvi-veistoksen äärellä.

 

 

Veistos on pystytetty Viipuriin vuonna 1928 eli se tulee täyttämään sata vuotta vajaan kymmenen vuoden kuluttua.

 

 

Tiedostot kertovat, että kopiot samaisesta veistoksesta on pystytetty Lahteen vuonna 1955, Turkuun vuonna 1969 ja Helsinkiin vuonna 1972.

 

Lahden, Turun sekä Helsingin kopioita en ole koskaan nähnyt ja niitä minun ei tee mielikään nähdä, sillä ainoa ja oikea Hirvi-veistos on mielestäni Viipurissa.

 

 

 

 

 

Viipurissa Jussi Mäntysen Hirvi-veistos sijaitsee Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kaupunginkirjaston lähellä, mutta käynnistäni Viipurin kaupunginkirjastossa ehkä jo huomenissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nopeallakin piipahduksella ehtii näkemään Viipurin keskeisimmät symbolit!

Tiistai 13.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen monesti saanut käydä Viipurissa ja ensimmäiset käyntini ajoittuvat jo Neuvostoliiton aikaan.

 

 

Heinäkuun alussa tekemämme Kyröläismatka oli Viipurin-matkojen tyypilliseen tapaan nopea piipahdus.

 

 

Nopean piipahduksemme aikana ehdin kuitenkin käymään Viipurin keskeisimmillä paikoilla ja niistä tässä muutama valokuva.

 

 

 

 

 

Pyöreä torni on eräs Viipurin symboleista ja tällä kerralla en ehtinyt käymään ravintolatiloissa, mutta ulkoakin katsellen Pyöreä torni on muistoja herättävä rakennus.

 

 

 

 

 

Viipurin linnasta on jokaisella Viipurin kävijällä omanlainen kuvansa ja minun Kyröläismatkan aikana ottama kuva on tässä!

Joskus olen päässyt käymään tuolla ylätasanteella, mutta nyt oli tyytyminen tähän "kaukokuvaan"!

 

 

 

 

 

Viipurin eräs kuvatuimmista kohteista on Viipurin vanhan tuomiokirkon kellotapuli ja tässä oma versioni siitä 8.7.2019 ottamassani kuvassa!

 

 

 

 

 

Viipurin Kauppahalli kuului jo Suomen aikaan Viipurin kaupunkikuvaan ja sitä se on myös nykypäivänä.

 

 

 

 

Minulla on Viipurin Kauppahallissa ”luottomyyjänä” tämä azerbaidsanilainen kaveri, jolla on iso vihannes-, hedelmä- ja juuresosasto siellä.

 

 

Monet moninaiset kerrat olen ostanut tältä kaverilta valkosipuleita omien valkosipuleiden jatkeeksi, kun syksyin istutan valkosipuleita.

 

 

Taas kerran sorruin ostamaan tältä veikkoselta melko kalliitakin valkosipuleita ja nyt pitää toivoa, että niitä ei ole käsitelty idunestoaineilla, jotta azerbaidsanilaiset valkosipulit tuottaisivat Viljakkalan Majajärvellä syksyllä 2020 hyvän sadon!

 

 

 

Suuri haaveeni muuten on, että joskus olisi yhteen menoon aikaa vaikkapa kolme päivää Viipuriin tutustumiseen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Muolaan Horoskooppipuisto on rapistunut, mutta yhä paikoillaan!

Maanantai 12.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Me jotka jo Neuvostoliiton aikana olimme mukana Leningradiin suuntautuneilla bussimatkoilla, muistamme varmasti Muolaassa sijaitsevan Horoskooppipuiston.

 

 

Sain työelämän aikana olla järjestämässä jakeluteillemme myyntikilpailuja, joiden palkintona oli viikonvaihdereissu Leningradiin.

 

 

Matkoilla ”luvallinen” pysähtymispaikka oli Muolaassa sijaitseva Horoskooppipuisto ja siellä me Kyröläismatkaajatkin pysähdyimme heinäkuisella matkallamme Äyräpäästä kohti Viipuria.

 

 

 

 

 

Horoskooppipuiston ovat aikoinaan rakentaneet Leningradin Taideyliopiston oppilaat.  Oppilaiden lopputyönään tekemä kehän muotoon rakennettu horoskooppipatsaiden ryhmä on tehty varmaan jo 1960-luvulla.

 

 

 

 

 

Horoskooppipuiston vierellä sijaitsee Mannerheim-linjaan kuulunut suomalaisbunkkeri, joka yhä edelleen seisoo – toki venäläisten tuhoamana – paikallaan.

 

 

 

 

 

On varsin kummallista, että Horoskooppipuiston ja tuhotun suomalaisbunkkerin äärellä korkeassa heinikossa on puhelin ja…

 

 

 

 

 

…mikä vielä kummallisempaa – kun nostaa luurin, niin luurista kuulee täysin tavallisen vapaa-äänen!

Kamerassani oli erään kaverin ottaessa minusta tätä kuvaa "kalansilmä-asetus" ja se tekee minusta tässä tavallistakin vatsakkaamman!

 

 

Harmittelen, että en vääntänyt summamutikassa jonkinmoista numerosarjaa – olisikohan minulle joku vastannut!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Vallitkoon rauha heidän leposijoillaan"

Sunnuntai 11.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Sain eilisestä Äyräpää-jutustani sen verran kannustavaa palautetta, että…

 

 

…jatkan vielä yhden jutun verran viime heinäkuun kokemuksistani Äyräpään kirkonraunioilla ja niiden lähistöltä, kun Kyröläismatkallamme poikkesimme siellä.

 

 

Äyräpään kirkonraunioiden Vuoksen suunnalta katseltuna kirkon takana sijaitsee Äyräpään hautausmaa, jonka…

 

 

 

 

 

…tuhoamisessa neuvostoliittolaiset ovat näyttäneet tuhovoimansa, kun ovat aurausmenetelmällä kaivaneet hautausmaalle vakourat ja istuttaneet vakouriin männyntaimia.

 

 

 

 

 

 

 

Männyntaimirivistöjen ja kirkonraunioiden väliin on Juho Juvosen (syntynyt 15.10.1983, kuollut 11.1.19359) ja Salamon Kannisen (kuollut 21.9.934) hautojen väliin Äyräpään siviilihautausmaan muistoksi pystytetty muistokivi, jossa suomeksi lukee näin:

 

 

"Äyräpään hautausmaa

 

Tällä alueella lepää n. 900 äyräpääläistä vainajaa, jotka on siunattu viimeiseen lepoon 1927 – 1944. Vallitkoon rauha heidän leposijallaan"

 

 

Puhun kokemuksesta, kun totean, että useimmat matkanjohtajat ja matkaoppaat keskittyvät Äyräpään kirkonrauniolla Äyräpään – Vuosalmen taisteluiden selvittämiseen, mutta eivät osaa kertoa mitään Äyräpään siviilihautausmaasta.

 

 

Huomaatte varmaan, että Juha Juvosen ja Salamon Kannisen hautakivissä on ammusten jättämiä iskemiä!

 

 

Äyräpään siviilihautausmaalle pitää harpata pienen ojan yli mäntymetsikköön ja siellä on – varsinkin kirkonraunioista vasemmalla – säilynyt eräitä Äyräpään hautausmaalle aikoinaan laitettuja hautakiviä!

 

 

 

***********************

 

 

 

 

 

 

 

 

Ammusten jälkiä Äyräpään rauniokirkon kattopelleissä.

 

 

 

 

 

Äyräpään kirkonraunioiden takana näkyy Vuoksi ja monet perääntyvät suomalaissotilaat yrittivät uida sen ylitse Vuosalmen puolelle – osa onnistui, mutta monet jäivät Vuoksen aaltoihin.

 

 

-Esko Erkkilä-

Onneksi Äyräpään kirkonrauniot saatiin suojelukohteeksi vuonna 1993

Lauantai 10.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen monesti saanut käydä Äyräpään kirkonrauniolla ja arvostan, että ne saatiin suojelukohteeksi vuonna 1993.

 

 

Äyräpään kirkko ja sen rauniot sijaitsevat Vuoksen rannalla Äyräpään kunnan itäosassa Pölläkkälässä Lammasniemessä.

 

 

Äyräpään ratkaisutaistelut käytiin kesä – heinäkuun vaihteessa 1944 ja taistelun lopputuloksena VKT-linja taipui, mutta ei murtunut. Venäläiset eivät operaatiollaan saavuttaneet yhteyttä Tali-Ihantalan alueella oleviin joukkoihinsa, joka oli heidän ensisijainen päämääränsä. Äyräpään - Vuosalmen taistelusta muodostui osa suomalaisten saavuttamaa laajempaa torjuntavoittoa Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa.

 

 

Keskeinen toimija Äyräpään taistelussa oli silloinen everstiluutnantti Adolf Ehnrooth, joka kuitenkin joutui luovuttamaan Äyräpään kirkonseudun viholliselle.

 

 

Ehnrooth siirsi komentopaikkansa Vuoksen toiselle puolelle Vuosalmelle, josta hän sitten joutui antamaan käskyn tulittamaan Äyräpään kirkon maastoa. Olen joskus takavuosina päässyt käymään Adolf Ehnroothin komentopaikalla Vuosalmella.

 

 

Äyräpään kirkonrauniot saatiin suojelukohteeksi vuonna 1993 ja silloin ne venäläisten asuntovaunut ja muut lomaromppeet saatiin häädettyä muualle tältä suomalaisille niin merkittävältä taistelupaikalta.

 

 

 

 

 

Kirkon muistomerkkiä suunniteltaessa valittiin muistomerkiksi itse kirkon rauniot. Mustasta marmorista valmistettu muistolaatta kiinnitettiin suureen teräsbetonin palaseen, jonka räjähdys oli repäissyt kirkon lattiasta ja nostanut pystyyn. Marmorilaatassa on kuva kirkosta ja laatassa teksti:

 

 

Äyräpäässä ja Vuosalmella Suomen sodissa 1939-1944 kaatuneitten suomalaisten sankarivainajien muistoa kunnioittaen

 

 

 

 

 

Suomen valtio pystytti kirkon raunion vieressä sijaitsevalle 118 tuntemattomaksi jääneen sotilaan kenttähautausmaalle muistomerkin 12.8.1996. Tämän 4,3 metriä korkean graniittisen muistopaaden suunnitteli kuvanveistäjä Ari Laitila ja siinä on suomeksi ja venäjäksi teksti

 

 

Äyräpään sankarihautausmaa

 

Toisessa maailmansodassa

kaatuneitten

tässä lepäävien

suomalaisten sotilaiden muistoksi.

 

Suomen valtio.

 

 

 

Kunnia Äyräpään ja Vuosalmen taisteluun osallistuneille, sillä heidän ansiostaan olemme saaneet elää itsenäisessä Suomessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaksi suurta hallitsevat patsaina Käkisalmea!

Perjantai 9.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen monta kertaa saanut käydä ja yöpyä Käkisalmessa, mutta suurta kunnioitusta en tuohon sinänsä kunniakkaaseen kaupunkiin osaa tuntea – pyydän asennettani anteeksi käkisalmilaisilta ja heidän jälkeläisiltään.

 

 

Puna-armeija poltti perääntyessään Käkisalmen vuonna 1941 ja silloin kaupungista jäi polttamatta vain 10 %.  Puna-armeijan barbaarit liikkuivat tuossa vaiheessa Käkisalmen kaduilla ja heittivät kaikkiin taloihin tulisoihdut, jotka polttivat lähes kaikki tuon silloin niin kauniin kaupungin puutalot.

 

 

Kaupunki ei ole vieläkään pystynyt yli 70-vuoden aikana nousemaan uuteen kukoistukseensa ja se tilanne on kai minullakin päällimmäisenä, kun en osaa arvostaa Käkisalmea!

 

 

Käkisalmi on tuottanut maailmalle lukuisia tieteen, taiteen sekä bisnesmaailman kärkinimiä ja heistä voidaan mainita mm.:

 

• Tuure Ara, laulaja

• Aku Korhonen, näyttelijä

• Rauno Meriö, entinen Ilmavoimien komentaja ja Karjala-liiton puheenjohtaja

• Göran Stubb, jääkiekkovaikuttaja ja ex-pääministeri Alexsander Stubb´n isä

• Urpo Ylönen, jääkiekkomaalivahti

• Olavi Viestäjä, Aamulehden teatterikriitikko

• Simo Kärävä, KOP:n entinen pankinjohtaja

 

 

 

 

Nyky-Käkisalmessa on keskeisellä paikalla kaksi maailmanhistorian suurnimeä, joista ainakin…

 

 

 

…Pietari Suuri voidaan kirjata historiankirjoihin paljon positiivistakin aikaansaaneena, mutta toisen eli…

 

 

 

 

 

…Vladimir Lenin ”ansioluettelosta” voidaan olla myös toista mieltä.

 

 

**************

 

 

 

Olen aina ihmetellyt, että miten Käkisalmen keskustan äärellä puistossa sijaitseva ”Poika ja leopardi” liittyy Käkisalmeen, mutta en ole saanut vastausta – olisikohan Neuvostoliiton aikainen päähänpisto!

 

 

 

 

 

Käkisalmen linna ja siellä olevat näyttelyt ovat aina mielenkiintoisia, mutta nyt Kyröläismatkallamme emme 8.7.2019 ehtineet siellä poiketa ja jouduimme tyytymään vain niiden…

 

 

 

 

 

 

 

 …kahden hyökkäysvaunun katseluun, jotka vahtivat maailmanmenoa Käkisalmen linnan edustalla.

Hyökkäysvaunujen takana näkyy se vuonna 1881 vaatimattomaksi kutistunut vesiväylä, jota pitkin siihen saakka Saimaan vedet virtasivat Laatokkaa.

Virallisten tietojen mukaan 21.5.1881 puhkesi Taipaleen kannas ja sen seurauksena Suvannon vedet purkautuivat Laatokkaan ja Käkisalmen kautta ennen kulkenut vesiuoma käytännössä kuivui.

 

 

 

 

 

Ohitimme pysähtymättä Kiviniemen ja…

 

 

 

 

 

…ylitimme Vuoksen sekä kiirehdimme seuraavaan kohteeseemme!

Harmillista muuten se, että emme pysähtyneet Kiviniemessä, sillä olisi ollut mukava käydä tervehtimässä sitä entistä Puna-armeijan hävittäjälentäjää, joka pitää kalakauppaa Kiviniemessä ja käyttää kalojensa rehuina Raision kalanrehuja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Arvostan, että toimenpiteet Jaakkiman kirkon pelastamiseksi ovat käynnissä!

Torstai 8.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Julkaisin näillä sivuillani 29.7.2016 jutun, jonka otsikkona oli:

 

 

”Jaakkima-Lahdenpohjan kirkko olisi vielä pelastettavissa”.

 

 

Juttuni löytyy, jos googlaa ”Esko Erkkilä Jaakkima-Lahdenpohjan kirkko”!

 

 

Juttu sai aikoinaan kohtuullisesti huomiota ja sen näki muutama viikko sitten mm. Vesa Turunen, jonka johdolla nyt ollaan pelastamassa tuota pyhäkköä.

 

 

Poikkesimme taannoisella Kyröläismatkallamme kolmen vuoden tauon jälkeen Jaakkiman kirkkomäellä 7.7.2019 ja olipa ilahduttavaa nähdä, että Vesa Turunen sekä hänen venäläiset yhteistyökumppaninsa ovat tarttuneet toimeen.

 

 

Tuolloin kaivuutöitä oli tehty vasta kirkon ulkopuolella, mutta muutama päivä sitten sain Vesa Turuselta sähköpostiviestin, jossa oli viitisentoista kuvaa ja niistä ilmeni, että nyt myös kirkon sisäpuolella on tehty hommia.

 

 

Tässä muutama 7.7.2019 ottamani valokuva:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämmöisellä länsimaisella koneella laitetaan Jaakkiman kirkkoa kuntoon!

 

 

Annoin eilen Jaakkiman kirkon kunnostustöistä juttuvinkin Karjala-lehdelle ja nyt odotan mielenkiinnolla, että tekeekö Karjala-lehti aiheesta oikein kunnollisen jutun!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sortavalassa pitää aina olla aikaa, jotta ehtii poiketa "Runonlaulaja" -patsaalla!

Keskiviikko 7.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Taannoisella Kyröläismatkallamme poikkesimme kahdestikin Sortavalassa - mennessämme kohti Petroskoita ja palatessamme Aunuksesta kohti Käkisalmea.

 

 

Menomatkalla olimme liikkeellä kovin myöhäistunteina ja kun yövyimme Piipun Pihassa, en lähtenyt illalla enää Sortavalan keskustaan.

 

 

Paluumatkalla oli olevinaan myös kiire ja pysäköimme bussimme Sortavalan torin äärelle, josta on muutama sata metriä Sortavalan keskustaan.

 

 

 

 

 

Sortavalan ykköskohde on mielestäni ”Runonlaulaja” –patsas ja sen luokse kiirehdin myös nyt.

 

 

 

 

 

Runonlaulajan patsas on kuvanveistäjä Alpo Sailon veistos, joka paljastettiin Sortavalassa Kalevalan satavuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 1935. Patsaan mallina Sailo käytti karjalaista runonlaulaja Petri Shemeikkaa (1821 – 1915), jonka Sailo oli tavannut aikaisemmin henkilökohtaisesti.

 

 

Veistoksen tekemisessä Sailoa auttoi hänen oppilaansa Nina Stynkel, josta muutamaa vuotta myöhemmin tuli Sailon puoliso.

 

 

 

 

Kannustan, että Sortavalassa käydessänne poikkeatte Alpo Seilon veistämän ”Runonlaulaja” – patsaan äärellä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Apteekkari Jääskeläinen maksoi kyläläisille markan jokaisesta kivestä, jotka he toivat huvilan rakennustyömaalle!

Tiistai 6.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Sorvalalaisen apteekkari Tauno Jääskeläisen huvila sijaitsee Sortavalasta Pitkärannan ja Salmin kautta Aunukseen johtavan tien varrella Sortavalasta ajaen tien vasemmalla puolella 12 kilometrin etäisyydellä Sortavalasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taannoisella Kyröläismatkallamme ajoimme kahdestikin apteekkari Jääskeläisen huvilan ohitse, mutta vain paluumatkalla - kun istuin bussin oikealla puolella - sain heikkolaatuisia kuvia huvilasta.

 

 

Harmittelen, että en pyytänyt kuljettajaamme Raivoa pysähtymään tai edes hiljentämään, kun ajoimme apteekkari Jääskeläisen huvilan ohi!

 

 *******************

 

Sortavalan apteekkari Tauno Jääskeläinen (1888 – 1947) rakennutti Laatokan pohjoisrannalle Kirjavalahden rannalle funkistyylisen kaksikerroksisen kivirakennuksen, jonka suunnitteli vuonna 1935 arkkitehti Pauli Blomstedt.

 

 

Rakennuksen erikoisuus on se, että sen julkisivu on koristeltu pienillä kivenlohkareilla ja se valmistui vuonna 1937 eli kaksi vuotta ennen Talvisotaa.

 

 

Tutkin tätä juttuani varten apteekkari Jääskeläisen Kirjavanlahdella sijaitsevan huvilan historiaa ja totesin, että apteekkari Jääskeläinen tuki paikallista toimintaa ja maksoi jokaisesta kivestä, jotka kyläläiset toivat rakennustyömaalle, yhden markan!

 

 **************

 

Apteekkari Jääskeläisen huvilassa toimi Jatkosodan loppuvaiheessa Rannikkotykistörykmentti 13:n sairastupa ja komentotoimisto.

Myöhemmin siinä toimi joskus vajaat kolmisenkymmentä vuotta sitten kaikille avoin kahvila ja silloin olen poikennut siellä teellä ja maistuvia leivonnaisia nauttien – nykyisin Jääskeläisen huvila toimii venäläisten taiteilijoiden kesäkotina ja sen vuoksi se ei ole avoin ohikulkijoille.

 

Mainittakoon, että Blomstedt suunnitteli myös Jääskeläisen vuonna 1929 Helsinkiin Mannerheimintien ja Runeberginkadun kulmaan perustaman Carelia- apteekin ja apteekin painotuotteet. Carelia- apteekki on toiminut vuodesta 1996 alkaen Töölöntorin laidassa.

 

En tunne Carelia-apteekin nykytilannetta, mutta toivon, että se on yhä edelleen olemassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Uskomatonta, jos Salmin ortodoksikirkko voidaan vielä pelastaa!

Maanantai 5.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Salmi on entinen suomalainen kunta pakkoluovutetussa Karjalassa.

 

Kunta sijaitsee silloisella Suomen itärajalla Laatokan pohjoisrannalla. Manneralueen lisäksi Salmiin kuuluvat minulle hyvinkin tutut Mantsinsaari ja Lunkulansaari – saaret ovat tulleet minulle tutuiksi kolmenkymmenen vuoden aikana, sillä anoppini oli syntynyt Mantsinsaarella ja olen ainakin kolmesti käynyt Mantsissa.

 

 

Mantsiin kuljetaan Lunkulansaaren läpi, joten myös se on ainakin ”läpiajosaarena” tullut minulle tutuksi.

 

 

*****************

 

 

Kuten eilen kerroin, poikkesimme Kyröläismatkallamme Salmin hautausmaalla, jossa sijaitsee mm. Aunuksen retkeläisten muistomerkki.

 

 

 

 

Salmin keskustassa, Tulemajoen korkealla rantatöyräällä sijaitsee Salmin ortodoksinen kirkko eli Pyhän Nikolauksen kirkko.  

 

 

Toki tänään voidaan perustellusti todeta, että kyseessä on rauniokirkko, mutta toisaalta joudun toteamaan, että tuossa tilassa se on omien havaintojeni mukaan ollut jo kolmekymmentä vuotta.

 

 

 

 

 

Kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1817 Pavel ja Ivan Gromovin toimiessa rakennuttajina. Valmistuttuaan vuonna 1823 se vihittiin käyttöönsä.

 

 

On selvää, että kirkkoa piti korjata vuosien saatossa ja eräs korjausoperaatio oli se, kun kirkko sai päälleen uuden peltikaton.  Kuparikattoremontti ”liippaa” minua ja Rouvaani läheltä, sillä Rouvan eno – Juhani Ahven – osallistui nuorena poikana kirkon kattoremonttiin.

 

 

 

 

 

Emme Kyröläismatkallamme käyneet kirkossa sisällä ja käynti siellä olisikin hengenvaarallista puuhaa, sillä putoilevat tiilet ovat ainainen uhka kirkkosalissa kävijöille.

 

 

Harmillista Salmi ortodoksisen kirkon osalta on se, että kellotapulissa aikoinaan olleista yhdestätoista kirkonkellosta ei yhtäkään onnistuttu pelastamaan, vaan ne kaikki jäivät miehittäjän saaliiksi.

 

 

***********************

 

 

Salmin tiilisellä ortodoksikirkolla on ollut edeltäjinä ainakin kaksi puukirkkoa ja niistä toinen on aikoinaan siirretty Mantsinsaarelle – olen joskus saanut nähdä Mantsin Työmpäisten kylässä rukoushuoneen jäännökset, mutta ilmeisesti Salmista Mantsiin siirrettyä kirkkoa ei uudelleenrakennettu Työmpäisiin vaan kyse on vaatimattomammasta tsasounasta.

 

 

**********************

 

 

Viittaan tämän juttuni otsikkoon, kun kerron Yle Uutisten 7.11.2017 julkaisemasta uutisesta, joka on otsikoitu näin:

 

 

”Salmin ortodoksikirkko vaurioitui sodissa pahoin – nyt se korjataan entiseen loistoonsa”

 

 

Toivon toki, että uutinen pitää paikkansa, mutta vaikea sitä on todeksi uskoa!

 

 

Joka tapauksessa suosittelen googlaamaan tuon yllä lainausmerkeissä olevan uutisotsikon, lukemaan jutun ja toivomaan, että se joskus olisi totta!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kaaduitte nuorna, nähdessä huomenen ruskon, puolesta maanne, puolesta heimoususkon"

Sunnuntai 4.8.2019 - -Esko Erkkilä-

 

 

Otsikossa olevat sanat on kaiverrettu siihen muistomerkkiin, joka sijaitsee Salmin hautausmaalla ja kertoo meille ns. Aunuksen retkestä.

 

 

Sain jälleen kerran poiketa tuolla kunniakkaalla muistomerkillä, kun me kyröläismatkaajat osallistuimme Kyröläismatkalle heinäkuun alkupäivinä.

 

 

Aunuksen retken tarkoituksena oli liittää aunuksenkarjalaiset ja vepsäläiset maa-aloineen Suomen lipun alle. Eduskunnan päätöksellä retken rahoitti Suomen valtio. Hyökkäysosastot, joita oli kolme, lähtivät etenemään huhtikuussa 1919.

 

 

Kaikki kolme taisteluosastoa kärsivät kukin suunnallaan tappiota ja ne olivat pakotettu palaamaan Suomeen eli Aunus jäi vapauttamatta.

 

 

Retken muistoksi pystytettiin Salmin hautausmaalle muistomerkki ja sen paljastustilaisuudessa 7.7.1929 erästä taisteluosastoa johtanut silloinen jääkärimajuri Paavo Talvela – joka Itsenäisyyspäivänä 1966 sai ylennyksen jalkaväenkenraaliksi - piti puheen ja lausui muun muassa seuraavaa:

 

 

”Olemme saapuneet tänne kunnioittamaan muistoa niiden vainajien, jotka kymmenen vuotta sitten uhrasivat henkensä koettaessaan siirtää Isänmaamme rajoja sinne, minne luonto on ne määrännyt. Kohtalo ei silloin kuitenkaan sallinut yrityksen toteutuvan, mutta sitä ei voida pitää turhana. Kun Suomi vuonna 1918 karisti päältään orjan ikeen, ei se suinkaan ollut hetken työ vaan vuosisatojen määrätietoisen toiminnan tulos. Emme sen vuoksi voi epäillä, etteikö Karjalakin kerran ole vapautuva.”

 

 

Vasta tätä juttuani kirjoittaessani huomasin, että olimme paikalla tasan 90 –vuotta siitä, kun muistomerkki paljastettiin!

 

 

 

********************

 

 

 

 

Kyröläismatkamme johtaja, hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki kertoi paikan päällä meille muistomerkin historiasta.

 

 

******************

 

 

Hautakumparetta ja sen siipiä reunustavat kivilaatat, joihin kuhunkin on merkittynä kaatuneen nimi, kotipaikka ja kaatumisaika. Laattoja on 24, ja yksi niistä on omistettu neljälletoista tuntemattomalle kaatuneelle.

 

 

Tässä kuvia joistakin muistolaatoista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ansaitsee suuren arvostuksen, että Aunuksen retken muistomerkki on saanut olla Salmin hautausmaalla jo yhdeksänkymmentä vuotta rauhassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tuuloksen kenttähautausmaalla 7.7.2019

Lauantai 3.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Venäjällä sijaitsee seitsemän Talvi- ja Jatkosodassa kaatuneiden suomalaisten sotilaiden viimeistä leposijaa eli kenttähautausmaata.

 

 

Olen vuosien varrella saanut vierailla ainakin kerran kaikilla kenttähautausmailla ja nyt kerron käynnistämme Tuuloksen kenttähautausmaalla Kyröläismatkallamme 7.7.2019.

 

 

 

************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuuloksen kenttähautausmaa sijaitsee Tuuloksessa Tuulosjoen välittömässä läheisyydessä Karjalan tasavallan Aunuksen piirissä.

 

 

Tuuloksen kenttähautausmaa on sotien jälkeen paikannettu erään sotaveteraanin toimesta, joka oli itse ollut 26.6.1944 peittämässä hautaa, mihin oli siunattu sotilaspastori Eero Kansasen toimesta 57 tunnistettua ja kuusi tuntemattomaksi jäänyttä maihinnousun torjuntataisteluissa kaatunutta suomalaissoturia. Haudalle ei pikaisen lähdön vuoksi keretty edes muistoristiä asentaa, vaan joukkomme vetäytyivät alueelta pikaisesti. 

 

 

 

 

 

 

Tuuloksen kenttähautausmaata ruvettiin suunnitelmallisesti kunnostamaan vuonna 1996 ja silloin maisema-arkkitehti Leena Iisakkalan suunnitelman mukaisesti.

 

Koska alue oli vielä tuolloin perunamaana, niin alueen tarkkaa sijaintia ei ryhdytty kaivamalla selvittämään, vaan kuvanveistäjä Heikki Häiväojan suunnittelema ja taiteilija Ari Laitilan toteuttama muistomerkki pystytettiin maantien varressa olevalle ruohottuneelle aukiolle perunamaan aidan viereen ja se paljastettiin 14.8.1996 kutsuvierasjoukon ja runsaslukuisen kyläläisjoukon läsnäollessa.

 

Muistomerkin paljastuspuheen piti kansliapäällikkö Jaakko Numminen ja kenttähautausmaan vihki kenttäpiispa Hannu Niskanen. 

 

 

 

 

 

Muistomerkissä on teksti:

 

 

 

 

 

 

 

…ja sama venäjäksi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

On harmillista, mutta ilmeisen totta, että Aunus on kuihtuvaa aluetta!

Perjantai 2.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuisella Kyröläismatkallamme ajoimme Petroskoista lähettyämme Aunuksen kautta kohti Salmia ja edelleen Käkisalmeen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ologna hotellin sisäänkäyntiportaiden vieressä ollutta parsakasvustoa olen aina kademielin katsellut, mutta nyt ei ole syytä olla kademielinen, sillä ennen niin rehevän parsakasvuston paikalla rehottaa saunakukkakasvusto!

 

 

 

 

 

Aunuksessa on jotain merkkejä elämästäkin, sillä paikallinen market on valikoimiltaan oikein kunnollinen ja…

 

 

 

 

 

…sen vieressä sijainneesta kenkä- ja sukkakaupasta ostin kuusi paria oikein laadukkaita sukkia.  Ihmeellistä oli se, että pikkuputiikissa kävi maksuvälineenä Visa-luottokortti ja sukkien hinnatkin olivat oikein kohtuulliset.

 

 

 

 

 

 

 

 

Jatkoimme matkaamme Aunuksen viljelylakeuksien läpi ja minusta tuntui, että näillä pelloilla on viime vuosina tehty määrätietoista työtä viljelyolosuhteisen parantamiseksi, sillä sarkaojien paikalla olleita pajupuskistoja on kovalla kädellä perattu ja hienoa viljelysmaata ollaan palauttamassa tehokkaan viljelyn piiriin.

 

 

 

**********************

 

Aunuksesta, tai oikeammin Aunuksen Kuujärven kylästä, jossa pääsin taannoin käymään, on mieleeni jäänyt ne kaksimetriset digitaaliskukat, jotka siellä mummujen pihoilla kukkivat. Olivat ne jotain todella hienoa!

 

 

Liitän tämän juttuni lopuksi Yrjö Jylhän vuonna 1942 kirjottaman pitkähkön runon ”Laulu Kuujärvestä”!

 

 

"Oli marssittu Aunuksen teitä

ja taisteltu, tottavie;

tomupilvet peittivät meitä,

jalan alla upposi tie.

 

Oli meitä paahtanut helle,

tuli tykkien kärventänyt,

oli rynnätty lakeudelle,

taas korpeen painuttu nyt.

 

Joka mies oli taas lopen kuitti,

lepotaukoa vartosi vain,

asemekkonsa hiessä uitti,

janon poltteessa taivaltain.

 

Kovin houkutti sammalmättäin

salon siimeessä viileä maa:

hyvä siinä taakkansa jättäin

ois soturin uinahtaa.

 

Mitä silloin äkkiä näimme,

sitä näitkö unissakaan?

Havahduimme ja mykkinä jäimme

yli maiseman tuijottamaan.

 

Niin pehmeä kumpujen kaarre,

niin kummasti kimaltaen

lepäs järvi kuin simpukan aarre

sylis´armaan vehreyden -

 

kylä harmaja niemekkeessä,

kylä heimomme vainotun:

koti siin´ oli silmäimme eessä,

koti ihmisen, sun ja mun!

 

Miten autuas iäti olla,

oi järvi, sun huomassas ois,

miten vilvasta kuutamolla

sinun laineillas lipua pois!

 

Oli kolme veikkoa meitä,

ja me päätimme, koska taas

me marssimme Aunuksen teitä,

laulaa sun kunniaas:

 

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,

Kuujärven rannalla karsikkopuu

pilviä päin kuvastuu...

 

Ja se laulu lyhensi matkaa,

säe toiseen kun liittyi näin.

Piti laulua vieläkin jatkaa

sitä seutua vain ylistäin.

 

Mut kalliit on laulujen lunnaat -

sana suurten runoilijain -

ja sen tuntevat Karjalan kunnaat

läpi aikain katoavain.

 

Tyly kohtalo, valtias jäinen

sitä meille sallinut ei:

tulitaistelu ensimmäinen

ne veikot, ne laulajat vei.

 

Jäin yksin kolmesta meistä,

jäi kesken laulumme tää;

en lohtua saa säveleistä,

ja kesken se iäksi jää.

 

Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu,

Kuujärven rannalla karsikkopuu -

siinä mun lauluni taas tukahtuu,

siinä mun silmäni taas sumentuu."

 

 

-Esko Erkkilä-