Otsikon toteamukset saattavat ensi kuulemalta tuntua kaukaa haetuilta – jopa merkillisiltä, mutta totta ne ovat.

Jokunen selittävä sana toteamusten toteen näyttämiseksi lienee paikallaan.

Teurastamoteollisuudessa syntyy merkittäviä määriä teurasjaetta, jota ala taitamattomuuttaan ja käsittämättömästä syystä kutsuu teurasjätteeksi. Kyse ei todellakaan ole jätteestä, vaan halutusta turkistuotannon raaka-aineesta.

Teurasjätteestä, erilaisista kalaperäisistä raaka-aineista, viljarehusta ja monista muista raaka-aineista valmistetaan suurilla turkisrehutehtailla ”verkkovalmista” rehua turkiseläimille. Turkisrehutehtaat kilpailevat teurastamoiden teurasjätteestä ja maksavat tavarasta yllättävän korkeaa hintaa.

Kun teurastamot saavat ”jätteestään” hyvän hinnan, ne pystyvät myymään makkarat, lihat ja muut teurastamoteollisuuden valmistamat elintarvikkeet edullisella hinnalla päivittäistavaraketjuille.

Mainitsin jo, että turkisrehun raaka-aineena käytetään kalaa ja kalaperäisiä raaka-aineita.

Silakka on tärkeä turkiseläinrehujen raaka-aine ja kun se pyydetään ”roskakalana” Itämerestä, niin meren fosforikuorma kevenee. Silakan pyytäminen turkisrehujen raaka-aineeksi on siis Itämeren suojelua parhaimmillaan.

Jos kaikki Suomessa syntyvä teurasjäte jouduttaisiin ohjaamaan korkeariskisen eläinjätteen käsittelyä varten rakennettuihin laitoksiin käsiteltäväksi, olisi se voimavarojen tuhlausta ja kierrätysperiaatteen vastaista toimintaa. Turkisrehutehtaiden teurasjätteen tarve merkitsee, että teurastamotuotteiden ja alan sivujakeiden arvoketju toimii järkevästi.

Kun tähän lisätään merestä pyydettävä silakka ja sen Itämeren fosforitasetta pienentävä vaikutus, ovat otsikossa esitetyt seikat tulleet toteennäytetyiksi.

 

-Esko Erkkilä-