Eilen eli toukokuun 9. päivänä vietettiin Eurooppa-päivää.

Eurooppa-päivä on ns. vakiintunut liputuspäivä ja oli ilahduttavaa, että niin monessa lippusalossa hulmusi Suomen lippu.

Eurooppa-päivän viettäminen perustuu 9.5.1950 tapahtumiin Pariisissa, kun Ranska lausui Euroopan yhteisön syntysanat.

Toisen maailmasodan päättymisestä oli kulunut vasta muutama vuosi, joten Ranskan esitys oli todellisuudessa suurta rauhanjulistusta.

Nykypäivän Suomessa on hyvä tiedostaa, että Euroopan yhdentyminen on rauhantyötä parhaimmillaan. Me, jotka olemme saaneet kokea sodan kauhut isiemme kertomina lukemattomina sotajuttuina, osaamme arvostaa rauhaa.

Vasta viime vuosina olen tajunnut, että Munakukkalan valtauksesta kertominen tai Taipaleenjoen taistelujen käyminen lukemattomia kertoja oli isälleni ja hänen sotakavereilleen terapiaa, jota he tarvitsivat sodan kauheuksien käsittelyssä. Ei ollut terapeutteja, mutta he olivat itselleen ja toisilleen terapeutteja, kun he jatkuvasti muistelivat sotakokemuksiaan.

 

Jos arvostaa rauhaa, osaa arvostaa myös Euroopan yhdentymistä.

 

Koen Euroopan yhdentymisen käytännöllisenä toimenpiteenä, mutta tiedostan myös sen, että perimmiltään ja alkujuuriltaan Euroopan yhdentyminen takaa rauhan Eurooppaan. 

Tämän merkiksi ja Eurooppa-päivän kunnioittamiseksi meidän lippusalossa liehui eilen Suomen lippu.

 

-Esko Erkkilä-