Myöhään jatkuneet lämpimät säät ovat vauhdittaneet suppilovahverokasvustot ennen näkemättömään runsauteen.

 

Nyt on mainio tilaisuus etsiä uusia suppilovahveron kasvupaikkoja entisten vakiopaikkojen lisäksi.

 

Suppilovahverot esiintyvät suurina ryppäinä sammaleisissa tuoreissa havumetsissä. Sieni on paikkauskollinen, mutta metsänhakkuut ja muut muutokset merkitsevät tutun suppilovahveropaikan katoamista.

 

Sienestäjän ”suppilovahverosilmä” kouliintuu, mutta silti uuden suppilovahveropaikan löytyminen on onnenkauppaa. Usein käy niin, että sieniä etsiessä ja pysähtyessä huomaakin seisovansa runsaan suppilovahveroesiintymän keskellä!

 

Suppilovahvero on siitä kiitollinen sieni, että se on jokseenkin aina toukaton.

 

Suppilovahveron tavallisin poimintakausi ajoittuu syys- ja lokakuulle, mutta nyt parhaat apajat ovat ainakin minun kohdalleni ajoittuneet marraskuulle. Teiden varsilla sijaitsevat paikat on koluttu muiden sienestäjien toimesta, mutta hieman kauempana tiestä sijaitsevat vakiopaikat ovat tarjonneet mahtavan sadon.

 

Saan useana syksynä suppilovahveron ”poimintakiellon”, sillä pakastimiimme pyrkii kertymään suppilovahveroita liiankin kanssa. Uskon, että saan ”poimintakiellon” taas näinä päivinä!

 

Tässä muutamia kuvia suppilovahveroretkeltäni 5.11.2011:

Kuusimetsä on suppilovahveron kasvupaikkana ihanteellinen. Tässä oma nimikkopaikkani, josta sain tänä vuonna kaikkien aikojen parhaan satoni.

Hyvän suppilovahveropaikan löytyminen saa aikaan samanlaisen tunteen kuin suunnituskilpailussa rastin löytäminen!

Näitä ei sankoon montaa mahdu!

Sanko on täynnä ja metsään jäi vielä monta isoa suppilovahveroesiintymää! Toivon, että pääsen poimimaan niitä vielä ennen pakkaskauden alkamista.

-Esko Erkkilä-