Hämeenkyrön Heiskalla on meneillään Kirsti ja Matilda Löytyn taidenäyttely, jonka teemana on ”Näin sen näimme”.

 

Poikkesin Matilda Löytyn ja hänen isoäitinsä näyttelyssä Heiskan vintillä perjantaina 10.8.2012.

 

 

Matilda Löytty oli paikalla ja sain hänen luvallaan ottaa kuvan taiteilijasta sekä hänen vuosina 2011…2012  sekatekniikalla maalaamastaan öljyvärityöstä ”Sinne”.

Löytty asui nuoruudessaan Namibiassa vuosien 1998 ja 2007 välisenä aikana.

Matilda Löytty toteaa Uusimaa-lehdessä julkaistussa haastattelussa itsestään mm. näin:

– Koska olen nuori opiskeleva taiteilija, koen, ettei minulle ole vielä kehittynyt yhtä hallitsevaa tyylisuuntaa. Kokeilen mielelläni uusia tekniikoita, ja uskon, että opiskeluaikani tarjoaa tähän vielä paljon mahdollisuuksia.

– Töissäni voi kuitenkin havaita tiettyjä yhtäläisyyksiä. Namibiassa viettämäni vuodet ovat jättäneet jälkensä ja taide on kanavoitunut minulle tärkeäksi tavaksi prosessoida kokemaani kulttuurien vaihdosta. Työni ovat henkilökohtaisia nuoren ihmisen ajatuksia, sellaisia, joita on joskus jopa mahdoton pukea sanoiksi.

Toivottelen Matilda Löytylle jatkuvaa menestystä kuvaamataiteen saralla! 

Kirsti Löytty on julistustyöntekijä, kirjailija sekä kuvataiteilija. Hän ei ollut paikalla, mutta yksi Kirsti Löytyn maalaus kiinnosti minua erityisesti.

 

 

Kyse on Kirsti Löytyn tänä vuonna valmistuneesta pastellityöstä ”Viljakkalan kanttorila”.

 

Teoksen selitystekstin mukaan kanttorila toimi kanttori Matti Wilhelm Poussan perheen kotina 1865 – 1918.  Erillinen selitys teoksen vierellä kertoi, että kuvassa näkyvä päärakennus on purettu v. 2009.

 

Kiinnostuin teoksesta sen vuoksi, että en osannut paikantaa kuvan rakennusta vaikka minun pitäisi se viljakkalalaisena pystyä tekemään.

 

Lupasin Matilda Löytylle ja hänen äidilleen, että selvittelen rakennuksen paikan sekä mahdollisesti muutakin rakennukseen liittyvää.

 

Tiesin, että Oskari Ahrikkala ja Antti Hietaniemi varmaan osaavat kertoa rakennuksesta lisää ja osuin oikeaan.

 

Molemmat vahvat Viljakkalan kotiseututietäjät paikansivat Viljakkalan vanhan kanttorilan entisen Viljakkalan Maamiesseurantalon naapuriin. Maamiesseurantalon nykyinen nimi on Viljakkalan Seurojentalo.

 

Oskari Ahrikkala tiesi, että Maamiesseurantalon kentällä pidettyjen yleisurheilukilpailujen yhteydessä eräs heittäjä heitti sellaisen heiton, että keihäs lensi kanttorilan seinään saakka.

 

Antti Hietaniemi tunsi myös tapauksen ja kertoi, että heittäjä oli Juhani Wellamo.

Hietaniemi kertoi, että Maamiesseurantalon kentällä keihäänheiton heittosuunta oli kohti Viljakkalan pappilaa eli sen tiedon perusteella Kirsti Löytyn maalaama kanttorila on sijainnut Maamiesseurantalon ja Viljakkalan pappilan välissä.

 

Juhani Vellamo (aikaisemmin Wellamo) oli jämijärveläissyntyinen painonnostaja, joka osallistui Lontoon olympialaisiin 1948 ja sijoittui sarjassa 82,5 kiloa seitsemänneksi. Helsingin Olympialaisissa 1952 Wellamo epäonnistui saman sarjan punnerruksessa ja jäi ilman tulosta.

 

Wellamo sai painonnoston lisäksi useita mitaleita SM-kisojen yleisurheilussa, joten Viljakkalassa kanttorilan seinään keihäällä heitetty heitto oli hänelle ilmeisesti normaalitasoinen.

Wellamo sai painonnostossa yhden MM-mitalin ja useita mitaleja EM-kisoissa sekä Pohjoismaiden mestaruuskisoissa - SM-mitaleja hänelle kertyi painonnostossa useita.

Painonnoston ja yleisurheilun lisäksi Wellamo oli voittamassa Suomen pesäpallomestaruutta vuonna 1942 Valtion lentokonetehtaan joukkueessa!

Wellamon esiintyminen ja hänen Viljakkalan Maamiesseurantalolla heittämänsä keihästulos ajoittunee 1940-luvulle. Ainakin se on tapahtunut ennen Ansomäkeen rakennetun Viljakkalan urheilukentän rakentamista, sillä tuskinpa Maamiesseurantalolla järjestettiin keihäänheittokilpailuja Ansomäen kentän valmistumisen jälkeen.

Jos tämän jutun lukijat tietävät enemmän Viljakkalan vanhasta kanttorilasta, sen tarkasta sijainnista sekä kanttorilan seinään kantaneesta keihäänkaaresta, toivon että tiedot lisätään vaikkapa tämän jutun kommentteihin!

Se olisi viljakkalalaisen kulttuurin säilyttämistä parhaimmillaan!

 

 

-Esko Erkkilä-