Suomen metsäala on n. 22.000.000 hehtaaria ja se merkitsee, että metsät peittävät n. 72 % maamme maapinta-alasta. Metsäpinta-alan suhteellisella osuudella mitattuna Suomi on EU:n metsäisin maa.

 

Suomen, Ruotsin ja Itävallan liittyminen Euroopan Unioniin tammikuun 1. päivänä 1995 merkitsi, että metsäasioiden painoarvo EU:ssa kohosi tyystin toiselle tasolle kuin se oli ennen.

 

Ruotsin metsäala merkitsee n. 66 %:n osuutta maan pinta-alasta ja Itävallassa metsäpinta-ala on n. 47 % maan kokonaisalasta.

 

Suomen, Ruotsin ja Itävallan jälkeen Euroopan Unioniin liittyneistä maista Slovenia yltää samalla tasolle, sillä siellä metsää on n. 55 % maan kokonaispinta-alasta.

Metsän merkityksestä suomalaisille kertoo se, että meillä metsää on 4,13 hehtaaria asukasta kohti, kun vastaava luku Ruotsissa on 3,08 ha/asukas. EU:ssa metsää on keskimäärin 0,32 ha/asukas!

Myös metsänsuojelussa Suomi on EU:n kärkijoukossa. Suomen metsistä 3,8 % on metsänsuojelullisesti luokassa, joka määritellään näin: "Mitään toimenpiteitä ei ole sallittu." EU:ssa vastaava osuus on 1,3 %.

Luokassa; "Rajoitetut toimenpiteet on sallittu" on Suomessa 3,1 % metsistä, kun vastaava osuus EU:ssa on 2,8 %.

Pinta-alatiedot ja metsänsuojeluluvut ovat peräisin Metsätilastollisesta vuosikirjasta 2011.

Pengoin asioita, kun Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat tehneet Tampereen kaupunginvaltuustossa aloitteen, jossa perätään Tampereen kaupungin metsien suojelun laajentamista Teiskossa.

*********

 

Suomessa herättää nyt ihmetystä se, että EU kaavailee direktiiviä, jossa kiinteälle biomassalle asetettaisiin samat vaatimukset kuin liikenteen biopolttoaineille ja –nesteille.

 

EU haluaa varmistaa, että metsiä ei hakata liikaa metsähakkeen käytön vuoksi.

 

EU-byrokraatit eivät ole tajunneet, että puun eri osat päätyvät erilaisiin käyttötarkoituksiin. Osa puusta päätyy sahatavaraksi, osa paperiteollisuuden raaka-aineeksi ja osa muuhun käyttöön eli vaikkapa hakkeeksi lämmitykseen.

 

Suomessa metsänkasvatus on hidasta ja se merkitsee, että puuntuotannossa kiertoaika on pitkä.

 

Jos asioita tuntemattomat keski- ja etelä-euroopan byrokraatit pääsevät touhuamaan vapaasti, on olemassa suuri vaara, että päätehakkuun kynnyksellä olevat metsälöt määritellään aarniometsiksi ja sen jälkeen niiden hyödyntäminen vaikeutuisi.

 

Ylenmääräisessä holhoamisessa piilee vaarana myös se, että haketta ei laskettaisi uusiutuvan energian määrään. Jos näin kävisi, niin suunnitteilla oleva direktiivi puoltaisi fossiilisten energialähteiden kilpailukykyä.

 

On toivottavaa, että maamme virkamiehet ja poliittiset päättäjät pystyisivät pitämään tässä asiassa yhtä ja torppaamaan EU-virkamiesten suunnitelmat maamme metsätaloutta kaltoin kohtelevan direktiivin voimaantulosta.

 

 

-Esko Erkkilä-