Tänään on Joulupäivä.

 

Olemme saaneet taas kerran kuulla joulumusiikkia muutaman viikon ajan ja kuulemme sitä vielä jonkin ajan.

 

Joulumusiikin helmiä on mielestäni ”Varpunen Jouluaamuna”.

 

Tiedän, että kieliopillisesti Jouluaamu pitäisi kirjoittaa pienellä alkukirjaimella, mutta arvostan Joulua ja teen tahallisen kielioppivirheen.

 

Vasta tämän Joulun aikaan olen perehtynyt ”Varpunen Jouluaamuna” –laulun taustoihin.

 

Laulun pohjana olevan ruotsinkielisen runon on kirjoittanut Zachris Topelius vuonna 1859.

 

Runo ilmestyi suomeksi 1874, kun Karl August Hougberg suomensi sen.

 

Yleensä laulusta kuullaan vain kolme ensimmäistä säkeistöä:

 

”Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
Järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!”

 

 

Laulun todellinen sanoma paljastuu laulun neljännessä säkeessä, joka kertoo, että pienoinen varpunen onkin tytön veli, joka on kuollut ja palaa varpusen muodossa tervehtimään sisartaan.

 

”En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.”

 

 

Sakari Topelius sai kokea neljästi lapsensa varhaiskuoleman.

 

Hän menetti kaksi poikaansa jo näiden vauvaiässä ja sen lisäksi yksi hänen tyttäristään kuoli jo varhain. Näiden lisäksi yksi Topeliuksen lapsista – tyttö – syntyi kuolleena.

 

 

Sanotaan, että ”Varpunen Jouluyössä” on syntynyt Topeliuksen Rafael-pojan varhaisen kuoleman pohjalta.

 

 

***********

 

On puhuttelevaa tietää, että ”Varpunen Jouluaamuna” –laulu omaa nämä taustat!

 

 

-Esko Erkkilä-