Tunsin eilen monien suomalaisten tavoin syvää surua ja alakuloisuutta.

 

 

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän Tuomo-pojan siirtyminen rajan taa pysäytti ajatukset.

 

 

Muistui mieleeni tapahtuma yli kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin nuorena esimiehenä sain koulutustilaisuuteen aamulla kuulla, että alaiseni, mainio myyntimies oli edellisyönä saanut surmansa auto-onnettomuudessa.

 

 

Tieto pysäytti silloin ja samoin pysäytti eilen aamulla tieto, että Juha ja Minna-Maaria Sipilän 22-vuotias Tuomo-poika on kuollut leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.

 

 

Jouduin alaiseni auto-onnettomuuden jälkeen auttamaan hänen vaimoaan monissa käytännön asioissa. Hautausjärjestelyistä sopiminen, kuolinilmoituksen laatiminen, onnettomuudessa täysin romuttuneen auton viranomaisjärjestelyistä huolehtiminen ja vainajan työpöydän siivoaminen olivat tehtäviä, jotka vaativat aikaani ainakin kaksi päivää työnantajani Jyväskylän konttorilla.

 

 

Siihen aikaan ei vielä ollut matkapuhelimia, mutta päivän aikana konttorin puhelimet soivat jatkuvasti, kun tieto pidetyn myyntimiehen kuolemasta tavoitti asiakkaat.

 

 

Hiljennyin työpäivän jälkeen konttorilla ja katselin vastapäätäni olevaa tyhjää paikkaa, joka oli ollut Hannun – se oli myyntimiehemme nimi – työpöytä.

 

 

Aloin illan kuluessa laatimaan muistokirjoitusta henkilökuntalehteen Hannusta ja tuo hetki hänen tyhjää työpaikkaansa katsellessani kirvoitti muistokirjoitukseni otsikoksi;

 

Tyhjä paikka

 

 

Mielestäni onnistuin muistokirjoituksen laatimisessa hyvin – harmi, että sitä ei ole ilmeisesti säilynyt edes omissa arkistoissani.

 

 

**************

 

 

Tänään mielessäni on tyhjä paikka, vaikka en tuntenutkaan Tuomo Sipilää.

 

 

Meillä monilla on mielissämme nyt tyhjä paikka hänen poismenonsa johdosta.

 

 

Uskomme kuitenkin, että näin oli säädetty Ylhäältä ja saamme surussamme uskoa Elämän jatkumiseen ja luottaa tulevaisuuteen.

 

 

Kaikkea hyvää ja jaksamista Tuomon läheisille.

 

 

-Esko Erkkilä-