Omaan jonkinlaista kokemusta Virossa matkailusta, sillä sain tehdä ensimmäiset Vironmatkani jo 1970-luvun loppupuoliskolla.

 

 

Tein useita työmatkoja Tallinnaan jo neuvostomiehityksen aikana eli ennen vuotta 1991.

 

 

Työmatkoista useimmat olivat jälleenmyyjiemme palkintomatkoja, mutta toki vierailin neuvosto-Virossa myös yksityishenkilönä.

 

 

Synkkinä miehitysvuosina ainakin Tallinassa selvisi oikein hyvin suomenkielellä ja tilanne on jatkunut samanlaisena viime vuosiin saakka.

 

 

Parina…kolmena viime vuotena tilanne on muuttunut ja monissa kaupoissa ei enää ole myyjiä, jotka osaisivat tai ymmärtäisivät suomea.

 

 

Nuoret virolaiset myyjät taitavat kyllä englantia, mutta suomenkieli on heille täysin vieras kieli.

 

 

Kylpylöissä ja kylpyläkaupungeissa pärjää vielä nykyisinkin suomella, sillä haluavathan palveluja myyvien kylpylöiden henkilökunta puhua sitä kieltä, jota heidän suurin asiakasryhmänsä puhuu äidinkielenään.

 

 

Itä-Virossa en ole muutamaan vuoteen vieraillut ja en tunne sen alueen kielitaitokysymyksiä, mutta vielä viitisen vuotta sitten siellä yleisin kieli oli venäjä – suomea ei osattu ja viroa ei haluttu puhua!

 

 

”Suomenkielentaitoinen Viro” on rajoittumassa Tallinnaan, Pärnuun sekä Saarenmaalle, mutta koko ajan niilläkin alueilla englanti on valtaamassa alaa.

 

 

Suomenkielentaito on Virosta häviämässä ja pitää ymmärtää, että kyseessä on luonnollinen kehitys – asia pitänee myös hyväksyä, vaikka toisin haluaisikin.

 

 

-Esko Erkkilä-