Olen toiminut Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tukihenkilönä siitä alkaen, kun minulta vuonna 2001 leikattiin eturauhassyöpä.

 

 

Kahdenkeskisiä tukihenkilötapaamisia minulle on kertynyt vain muutamia – sillä eiväthän miehet tukea tarvitse - , mutta erilaisissa tilaisuuksissa olen asian tiimoilta esiintynyt monesti.

 

 

Yritimme Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä muutama vuosi sitten aloittaa ”Arjen ystävät” –toimintaa, mutta huonolla menestyksellä. sillä asiakkaita ei riittänyt.

 

 

Nyt Pirkanmaan Syöpäyhdistys pyrkii aloittamaan Arjen ystävät –toiminnan uudestaan ja nyt ”työkaluna” on…

 

 

 

 

 

…www.huoleti.fi – portaali.

 

 

 

 

 

 

Olin eilen Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tukihenkilönä mukana koulutustilaisuudessa, jossa saimme opastusta www.huoleti.fi –palvelun toiminnasta.

 

 

Suhtaudun kriittisesti www.huoleti.fi –palvelun toimintaan, sillä elämänsä ehkä suurimmassa kriisitilanteessa syöpään sairastuneelle ei tule ensimmäiseksi mieleen etsiä apua matkapuhelimestaan tai tabletiltaan.

 

 

Peräänkuulutan Pirkanmaan Syöpäyhdistykseltä kokonaisvastuullista asennetta ja toimintaa siinä arvokkaassa työssä, jota se on tehnyt jo kauan syöpään sairastuneiden parhaaksi ja heidän kuntouttamisensa hyväksi.

 

 

Huoleti-kampanjoinnilla saattaa olla paikka joillakin terveyden- ja sairaanhoidon osa-alueilla, mutta syöpään sairastuneiden henkilöiden kuntoutuksessa sitä paikkaa on kokemukseni mukaan vaikea löytää!

 

 

Puhelinyhteydet, sähköpostit ja henkilökohtaiset tapaamiset ovat mielestäni niitä ensisijaisia tapoja, joilla syövästä toipuvat ensisijaisesti tavoittelevat ”arjen vapaaehtoisia ystäviä”!

 

 

 

-Esko Erkkilä-