Olen seurannut maatalouden ja kotieläntalouden luomukeskustelua siitä alkaen, kun luomulla ratsastaminen ja luomulla rahastaminen alkoi.

 

 

Kotimaisen luomun lisäksi sain työelämässä seurata myös eurooppalaista luomuvouhotusta.

 

 

Surkein eurooppalaiseen ja kotimaiseen luomuvouhotukseen liittyvä tapaus oli se, kun eräs kilpaileva rehualan yritys toi Suomeen pienen erän – noin 500 tonnia – romanialaista luomurapsipuristetta.

 

 

Milloinkaan ei ennen ja ei myöskään sen jälkeen ole Suomeen tuotu niin salmonellapitoista rehuseosten raaka-ainetta, kuin oli tämä romanialainen luomuna myyty rapsipuriste-erä.

 

 

Muistelen, että erästä taidettiin löytyy viitisenkymmentä salmonellapitoista eränäytettä.

 

 

******************

 

 

Kuluvan viikon alussa sai laajaa huomiota tutkimus, jonka lopputulema oli, että luomuviljelyllä on suurempi haitallinen ilmastovaikutus kuin tavanomaisella viljelyllä.

 

 

Luomun suurempi ilmastorasitus perustuu sille, että pienten luomusatojen vuoksi luomupinta-alaa tarvitaan paljon enemmän kuin tavanomaisessa viljelyssä, jotta päästään samaan satomäärään.

 

 

Asia on yksinkertainen, sillä maailman väestö tarvitsee satotonneja, koska viljelyksessä olevat hehtaarit eivät kenellekään takaa riittävästi ravintoa.

 

 

Alhaiset luomusatomäärät per hehtaari merkitsevät globaalisti sitä, että luomuviljelyalan kasvaminen vaatii sademetsien lisääntyvää raivaamista tropiikissa, jotta saisimme maailman kansat ravittua.

 

 

Kiitän professori Stefan Wirsenius´ta Chalmersin teknillisestä korkeakoulusta, joka julkaisi tutkimustuloksen ja kiitän myös niitä maatalousalan lehtiä sekä muita julkaisuja, jotka kertoivat meille monille toki tiedossa olleen asian!

 

 

 

-Esko Erkkilä-