Tämä vanha suomalainen totuus tuli taas eilen mieleen, kun osallistuin Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen jäsentapaamiseen, jonka aiheena oli Eläkeliiton huomenissa täyttyvä 50-vuotinen taival.

 

Eläkeliiton perustava kokous järjestettiin Helsingissä helmikuun 26. päivänä vuonna 1970.

 

Tänä päivänä Eläkeliitto on ylivoimaisesti Suomen suurin eläkeläisjärjestö 130.000 jäsenellään.

 

**********************

Mutta siihen hevosettomuuteeni ja huolettomuuteeni:

 

Sain toimia Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2014 – 2019 eli kuuden vuoden ajan – onneksi Eläkeliitossa on sääntönä, että vastuutehtävissä saa toimia kerrallaan vain kuusi peräkkäistä vuotta!

 

Kuusi puheenjohtajuusvuottani olivat mielenkiintoista aikaa ja sinä aikana yhdistyksemme jatkoi vahvaa eteenpäinmenoaan – olemme olleet Pirkanmaan piirissä jo useana vuonna niitä harvoja Eläkeliiton yhdistyksiä, jotka ovat pystyneet kasvattamaan jäsenmääriään.

 

Olen varma, että myönteinen eteenpäinmeno tulee jatkumaan, sillä viime syksyn henkilövalinnat olivat onnistuneita – on mukava seurata kuusi vuotta puheenjohtamansa yhdistyksen vakaata ja yhäti kehittyvää toimintaa.

 

Olen taivaltanut puheenjohtajana eräässä toisessakin yhdistyksessä kuuden vuoden ajan ja on surulla todettava, että siellä ollaan menossa jyrkkää alamäkeä toiminnan puuttumisen ja sitä kautta kannatuksen osalta – no, aikansa varmaan sitäkin, mutta harmittaa!

**********************

Siitä hevosettomuudesta se, että me Eläkeliiton Tampereen yhdistyksessä kokoonnumme jäsentapaamiseen joka toinen maanantai klo 11.00 ja on selvää, että puheenjohtajan pitää olla paikalla viimeistään klo 9.30, sillä valkokankaan, videotykin ja äänentoistolaitteiden asentaminen on puheenjohtajan vastuulla – yleensä joudutaan järjestelemään myös pöytiä ja tuoleja!

 

Nyt jäsentapaamisten valmistelu on muiden vastuulla ja minä voin saapua jäsentapaamiseen vaikkapa tasan klo 11.00 ja kukaan ei varmaan moittisi, vaikka hieman myöhästyisinkin.

 

 

Tällä jutullani haluan muistuttaa yhdistysten jäseniä siitä ”piilotyöstä”, jota yhdistyksen puheenjohtaja ja eräät muut keskeiset toimijat tekevät, jotta yhdistyksen toiminta rullaisi mukavasti.

 

Meillä Eläkeliiton Tampereen yhdistyksessä on tapana, että puheenjohtajalle korvataan ainoastaan ne kulut, joihin puheenjohtaja on joutunut käyttämään omia rahojaan, mutta mitään erillistä ”puheenjohtaja-korvausta” ei tunneta.

 

Mielestäni näin on oikein ja näin varmaan tulee jatkumaankin!

 

 

-Esko Erkkilä-