Seurasin yritysvieraana Suomen ja Belgian välistä jalkapallomaaottelua 11.8.2010. Paikka oli Veritas Stadion Turussa.

 

En voi sanoa olevani jalkapallomies, mutta seuraan sitä "yleissivistyksen verran". En löytänyt aikaa taannoisten MM-kisojen aikanakaan yhdenkään ottelun kokoaikaiselle TV-katselulle.

 

Suomi-Belgia -ottelu oli urheilullisestikin kiinnostavaa katsottavaa. Erityisen miellyttäväksi ja kiinnostavaksi tapahtuman teki tilaisuutemme isäntäväki, mukava seurueemme, hyvä sää ja tilaisuus seurata jalkapallo-ottelua kokonaisvaltaisesti.

 

Väkeä Veritas Stadionilla oli jalkapallo-ottelun väkimääräksi paljon - lähes 7.500 katsojaa.

 

Osa väestä oli aidosti kiinnostunutta jalkapallosta ja osa - kuten minä - mukavan seurueen jäsen, jolle tapahtuman oheistarjonta oli se, joka minut sai Kupittaalle.

 

Veritas Stadionin VIP Ole-ravintola antaa hyvät puitteet vaativankin yritystapahtuman raameiksi.

Se on espanjalaishenkinen ruoka- ja seurusteluravintola, joka oin avoinna koko päivän. Ruokailimme siellä ennen ottelua. Ruokailun yhteydessä oli hyvä tilaisuus päivittää myös työasioita.

 

Ottelu kiinnosti jalkapalloamatööriäkin. Toki televisiosta katsellen jalkapalloilua on kiinnostavampi katsella kuin livenä.

 

Alexei Eremenko jr:n ihailtava keskikentän puurtaminen oli silmiinpistävää ja vaikka hänet vaihdettiin kesken pois, oli hän Suomen joukkueen parhaita pelaajia.

 

Mikael Forssell oli selvästi liian pienissä kekkereissä, sillä pelaaminen ei häntä kiinnostanut - myös hänet vaihdettiin kesken pelin vaihtopenkille.

 

Jari Litmanen pääsi kentälle viimeiseksi puoleksi tunniksi ja hänen liikkumistaan oli ilo seurata. Vanhalla pelimiehellä ikä alkaa painaa askelta, mutta peli- ja sijoittumissilmä ovat edelleen terässä. Litmanen on oiva osoitus työelämässäkin kaivattavaa senioritietämystä ja senioriosaamista.

 

Suomen ja Belgian tasoinen ottelu - vaikka kyse onkin A-maaottelusta, on melkoista potkupalloilua huippujoukkueiden esityksiin verrattuna. Joitain mainioita erityisonnistumisia toki nähtiin ja niille yleisö osoitti suosiotaan.

 

Hetkittäin oli tapahtumaköyhiä tuokioita ja yleisö hiirenhiljaa. Ei ollut ihme, että eräs seurueemme jäsen alkoi silloin tapailla Meksikon pikajunan sanoja: "Ensiluokan vaunussa Uninen on tunnelma, Matkustajat - miehet, naiset - kaikki torkkuvat"!

 

Tapahtuma osoitti, että jalkapalloilun saaminen Suomessa taloudellisesti terveeksi bisnekseksi lienee mahdotonta. Valkeakosken Hakan vaikeudet ovat nähdyn perusteella hyvin ymmärrettäviä.

 

Terve bisnes vaatisi menestystä, mutta se on Suomen osalta haavekuvia. Suomalaiset jalkapalloilijat ovat yksilötähtiä - jos nyt tähtiä ovat lainkaan. Asiasta vakuuttuu, kun silmäilee Turussakin esiintyneen joukkueen pelaajien seuraluetteloa - vain harva edustusjoukkueemme jäsen pelaa Suomessa ja eipä joukosta taida löytää kahta pelaajaa, jotka pelaisivat samassa joukkueessa.

 

Ongelmista huolimatta toivotan menestystä niille, jotka tekevät tärkeää työtä jalkapalloilun merkeissä esim. nuorison parissa. Erityisesti arvostan vammaisjalkapalloilun parissa toimivien henkilöiden työtä.

 

-Esko Erkkilä-