Syyskuun alkupäivinä ehtii vallan hyvin perustamaan mansikkamaan.

 

Poistimme viljelyksestä muutaman mansikkapenkin elokuun lopulla ja istuimme uudet taimet pariin penkkiin.

 

Tässä pieni kuvakertomus siitä, että miten vanhoista penkeistä tongittiin uusien penkkien tarvitsemat kasteluputket ja miten uuden mansikkamaan perustaminen muutenkin sujui.

 

 

 

 

Uudet penkit laitettiin vanhan mansikkamaan viereen.

Vanha jyrsin sanoi työsuhteensa irti ja piti hankkia uusi. Nyt meillä on yksi upouusi jyrsin, kaksi melkein kunnossa olevaa ja yksi antiikkinen, jonka saattaa joskus saada käyntiin.

Uusin on näppärä peli, mutta kovin kevyt, joten pelkään, että se ei pääse pureutumaan maahan kasvien kannalta kunnolla.

 

 

 

Uusiin penkkeihin tarvittavat kasteluputket saatiin vanhoista kymmenkunta vuotta vanhoista penkeistä. Putkien repiminen vanhoista penkeistä kävi työstä, mutta kahdelta mieheltä se onnistui.

 

 

 

Kasteluputket ovat tavallista muoviputkea, joihin on moottorisahalla sahattu pienet viillot, jotta putkeen johdettu vesi pääsee mansikantaimien juurien ulottuville.

 

 

 

 

Mansikkamaan peruskalkituksesta ja PK-lannoituksesta on perustamisvaiheessa huolehdittava.

 

 

 

 

Ohjausnarun avulla pystyy lapioimaan kasteluputkelle suoran ”ojan”, johon se saa jäädä.

 

 

 

 

Mansikkapenkki muotoillaan oikeaan muotoon ja…

 

 

 

 

…sitten asennetaan mansikkakangas paikoilleen.

Mansikkamuovit on viime aikoina tehty niin heikoiksi, että niiden käyttämistä ei voi suositella.

Mielestäni muoveista tulevat kyseeseen ainoastaan ns. aumamuovit, sillä ne kestävät paikoillaan lähes kymmenenkin vuotta. Niitä myydään kuitenkin vain isoissa rullissa, joten muutaman kymmenen metrin pituiselle mansikkamaalle ne eivät tule kyseeseen. Lisäksi ne ovat niin leveitä, että niiden leikkaamisessa oikeaan leveyteen tarvitaan runsaasti nurmikkotilaa sekä terävät puukot.

Nyt poistetuissa penkeissä meillä oli käytössä aumamuovit ja hyvin ne kestivät!

 

 

 

 

Istutimme kotimaista Polka-tainta. Taimituottaja suosittelee Polkalle 30 sentin taimiväliä, mutta me istutimme taimet 40 sentin taimivälillä – näin homevaurioiden vaara saadaan pienemmäksi, kun kasvusto on väljä.

 

 

 

 

Suositeltua pidemmän taimivälin lisäksi istutimme taimet hieman eri linjalle toisistaan, joten sitäkin kautta mansikkapenkkiin saadaan lisää väljyyttä.

 

 

 

 

Valmis mansikkapenkki on kaunis näky. Se ei kuitenkaan kerro mitään siitä monipuolisesta aherruksesta, joka on sen aikaansaamisen takana!

 

 

Ensi kesänä nämä taimet antavat jo muutaman mansikan, mutta vasta kesällä 2014 tästä saadaan kunnollinen sato.

 

Viljelijän työ on pitkäjänteistä puuhaa!

 

 

-Esko Erkkilä-