Viherpeukalolla on nyt meneillään kiivain sadonkorjuuaika!

Lauantai 16.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Elämme elokuun puolenvälin tienoota ja viherpeukalolla on nyt kiire.

 

Kiirettä riittää sadonkorjuun merkeissä, mutta samaan aikaan pitäisi ehtiä moneen muuhun hommaan, joilla luodaan perusteita seuraavan ja seuraavien vuosien sadolle.

 

Seuraavassa pieni kuvakimara selitysten kera niistä toimenpiteistä, joita kohdalleni on elokuun kahden ensimmäisen viikon aikana sattunut. Olin melkein viikon matkoilla ja silloin ei viherpeukalorintamalla tapahtunut mitään, joten tehollista ”viherpeukaloaikaa” on elokuussa ollut tähän mennessä vain kymmenkunta työpäivää.

 

 

 

 

 

 

Valkosipulit saatiin nostettua elokuun 1. päivänä.

 

Ajankohta oli hieman varhainen, mutta valkosipuleitamme kohdanneen monokulttuuriongelman vuoksi oikea.

 

Olen aiemmin luullut, että valkosipulilla ei ole monokulttuuriongelmaa ( = jatkuva viljely samalla paikalla), mutta nyt on pakko tunnustaa vuoroviljelyn välttämättömyys myös valkosipulin kohdalla.

 

 

 

 

 

 

Meillä on omatekoinen sipulikuivuri ja valkosipulit täyttivät sipulikuivurin ensimmäisen kerroksen.

 

 

 

 

 

 

Valkosipulin kukinnot ovat ”täyttä tavaraa” esim. vokkipannulla ja niitä ei missään tapauksessa kannata heittää kompostiin.

 

 

 

 

 

 

Mansikkamaata pitää jatkuvasti uudistaa ja meillä se merkitsee tänä vuonna yhden n. 25 metrin pituisen mansikkapenkin aikaansaamista.

 

Mansikkapenkkiin asennetaan kasteluputki ja se on tässä asennettu paikoilleen.

 

 

 

 

 

 

Musta-, puna- ja viherherukan satotaso jäi meillä hyvin alhaiseksi, mutta valkoherukasta saimme hyvän sadon.

 

 

 

 

 

 

Kesäkurpitsa on kiitollinen puutarhakasvi, sillä se kasvattaa näyttävät ”mollukat”.

 

Suunnitelmissa on, että kaksinkertaistamme kesäkurpitsaviljelymme nykyisestä kolmesta taimesta kuuteen taimeen ensi kesänä!

 

 

 

 

 

Avomaankurkkulavaamme mahtuu parisenkymmen tainta ja se tuottaa talveksi tarvitsemamme määrän aineksia herkkukurkkujen säilöntään – tässä ensimmäisen keräilykierroksen sato.

 

 

 

 

 

 

 

Piparjuuri on valkosipuleiden ohella tärkeä tekijä herkkukurkkujen säilönnässä. Piparjuurta kasvaa ryytimaamme kupeella ja sitä voi käydä sieltä kaivamassa lapiolla.

 

 

 

 

 

 

Herukkapensaissa tuli vastaan koivumittarin toukka.

 

Toukka on naamioitumisen maailmanmestari ja se on tuo kättäni vastaan ottamassani kuvassa tuo vasemmanpuoleinen ”oksa”.

 

Koivumittari on perhonen, joka lentelee vaikkapa silloin, kun polttopuupinoja pengotaan.

 

 

 

 

 

 

Lehtikaali onnistui tänä vuonna hyvin ja sitä meillä riittää.

 

Lehtikaali on monipuolinen raaka-aine ruuanlaitossa ja täytyy olla tyytyväinen, että Rouva tuli talven aikana ostaneeksi halvalla lehtikaalin siemeniä – ostetaan muuten jatkossakin!

 

 

 

 

 

 

Elokuun puolivälissä sadonkorjuukiireiden kärkeen asettuu pensasmustikan poiminta.

 

Meillä on 19 pensasmustikantainta, jotka nyt ovat varttuneet sadontuottoikään – näyttää tulevan kohtuullinen pensasmustikkavuosi!

 

 

Viherpeukalon kiireet jatkuvat – suorastaan vauhdittuvat – mutta niistä joskus toiste!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mansikkamaan perustamisaika on nyt!

Sunnuntai 2.9.2012 - -Esko Erkkilä-

Syyskuun alkupäivinä ehtii vallan hyvin perustamaan mansikkamaan.

 

Poistimme viljelyksestä muutaman mansikkapenkin elokuun lopulla ja istuimme uudet taimet pariin penkkiin.

 

Tässä pieni kuvakertomus siitä, että miten vanhoista penkeistä tongittiin uusien penkkien tarvitsemat kasteluputket ja miten uuden mansikkamaan perustaminen muutenkin sujui.

 

 

 

 

Uudet penkit laitettiin vanhan mansikkamaan viereen.

Vanha jyrsin sanoi työsuhteensa irti ja piti hankkia uusi. Nyt meillä on yksi upouusi jyrsin, kaksi melkein kunnossa olevaa ja yksi antiikkinen, jonka saattaa joskus saada käyntiin.

Uusin on näppärä peli, mutta kovin kevyt, joten pelkään, että se ei pääse pureutumaan maahan kasvien kannalta kunnolla.

 

 

 

Uusiin penkkeihin tarvittavat kasteluputket saatiin vanhoista kymmenkunta vuotta vanhoista penkeistä. Putkien repiminen vanhoista penkeistä kävi työstä, mutta kahdelta mieheltä se onnistui.

 

 

 

Kasteluputket ovat tavallista muoviputkea, joihin on moottorisahalla sahattu pienet viillot, jotta putkeen johdettu vesi pääsee mansikantaimien juurien ulottuville.

 

 

 

 

Mansikkamaan peruskalkituksesta ja PK-lannoituksesta on perustamisvaiheessa huolehdittava.

 

 

 

 

Ohjausnarun avulla pystyy lapioimaan kasteluputkelle suoran ”ojan”, johon se saa jäädä.

 

 

 

 

Mansikkapenkki muotoillaan oikeaan muotoon ja…

 

 

 

 

…sitten asennetaan mansikkakangas paikoilleen.

Mansikkamuovit on viime aikoina tehty niin heikoiksi, että niiden käyttämistä ei voi suositella.

Mielestäni muoveista tulevat kyseeseen ainoastaan ns. aumamuovit, sillä ne kestävät paikoillaan lähes kymmenenkin vuotta. Niitä myydään kuitenkin vain isoissa rullissa, joten muutaman kymmenen metrin pituiselle mansikkamaalle ne eivät tule kyseeseen. Lisäksi ne ovat niin leveitä, että niiden leikkaamisessa oikeaan leveyteen tarvitaan runsaasti nurmikkotilaa sekä terävät puukot.

Nyt poistetuissa penkeissä meillä oli käytössä aumamuovit ja hyvin ne kestivät!

 

 

 

 

Istutimme kotimaista Polka-tainta. Taimituottaja suosittelee Polkalle 30 sentin taimiväliä, mutta me istutimme taimet 40 sentin taimivälillä – näin homevaurioiden vaara saadaan pienemmäksi, kun kasvusto on väljä.

 

 

 

 

Suositeltua pidemmän taimivälin lisäksi istutimme taimet hieman eri linjalle toisistaan, joten sitäkin kautta mansikkapenkkiin saadaan lisää väljyyttä.

 

 

 

 

Valmis mansikkapenkki on kaunis näky. Se ei kuitenkaan kerro mitään siitä monipuolisesta aherruksesta, joka on sen aikaansaamisen takana!

 

 

Ensi kesänä nämä taimet antavat jo muutaman mansikan, mutta vasta kesällä 2014 tästä saadaan kunnollinen sato.

 

Viljelijän työ on pitkäjänteistä puuhaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mansikkamaan laajennus omien taimien rönsyistä on nyt ajankohtaista

Maanantai 29.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Elokuun viimeiset päivät ja syyskuun alkupuolisko ovat aikaa, jolloin mansikkamaan laajennus omien mansikantaimien rönsyistä on ajankohtaista puuhaa.

 

Saimme elokuun aikana uudistettua mansikkamaatamme runsaan sadan taimen verran. Kyse taitaa olla laajennuksesta, sillä emme ainakaan vielä ole poistamassa vanhoja mansikkarivejämme.

 

Muutama kuva kertoo ehkä parhaiten, että mitä saimme aikaiseksi kuluneen viikon aikana. En suinkaan väitä, että teimme kaikki oikein, mutta tämä on meidän tapamme lisätä mansikka-alaamme omilla rönsyillä:

 

 

Erillinen lisäalamme sijaitsee lähellä järvenrantaa ja laajennusala oli kooltaan hieman runsas 50 neliömetriä. Alan merkitseminen oli tarkkaa puuhaa, sillä tarkistimme neliönmuotoisen alan ristiinmittauksella!

 

Mansikkamaan perustamiseen kannattaa panostaa, sillä hyvin perustettu mansikkamaa voi tuottaa satoa jopa kymmenkunta vuotta.

 

Traktoriäestys ei riitä, vaan muokkaus on tehtävä puutarhajyrsimellä.

 

Kalkitus on tärkeä toimenpide ja myös peruslannoituksesta on huolehdittava. Löysimme ”talon nurkista” vanhaa, mutta hyvin säilynyttä lannoitetta, jonka typpipitoisuus oli ehkä hieman liian korkea optimaaliselle mansikkamaan lannoitteelle. Kyseessä oli todellinen ”antiikkilannoite”, sillä sen valmistaja Typpi Oy fuusioitiin Rikkahappo Oy:n kanssa jo vuonna 1971! Lannoite oli kuitenkin täysin moitteetonta ja olen varma, että se antaa potkua mansikallemme sopivasti!

 

 

 

Mansikkapenkkien pohjalle tapaamme asentaa kasteluputken, sillä hyvän sadon tuottamiseen mansikka tarvitsee riittävästi kosteutta.

 

 

Kasteluputkena toimii muoviputki, johon on n. neljänkymmenen sentin välein sahattu moottorisahalla viilto, josta vesi pääsee pitämään mansikkapenkissä oikean kosteuden. On luonnollista, että maaston pitää sopivasti laskea kohti järveä, jotta putkeen penkin yläosassa johdettu vesi imeytyy tasaisesti koko mansikkapenkin pituudelta.

 

Käytimme mansikkamuovina edellisvuosilta jäänyttä säilörehumuovia, mutta myös nykyaikaisia heikkoja mansikkamuoveja oli käytettävä. Kolmeen penkkiin kokeilimme ”nurkista löytynyttä” puuvillakangasta – saa nähdä, että miten se vuosien aikana toimii?

 

Mansikkapenkkien välit ”välijyrättiin” ruokamullan tasaamisen jälkeen.

 

 

Mansikkamaan loppusilaus tehtiin hiekan lisäämisellä käytäville ja sen jälkeen suoritetulla ”loppujyräyksellä”.

 

Mansikkamaa on valmis taimien istuttamiseen.

 

 

Rönsyjä ei kannata ottaa vanhoista taimista. Rönsylisäämisessä on parasta käyttää ainoastaan kahta lähimpänä emotainta muodostunutta rönsytainta.

 

Käytämme taimivälinä 45 senttiä. Kannattaa sahata sen pituinen mittakeppi, jotta taimet saadaan oikealle etäisyydelle toisistaan. Puukko on oikea välinen tehdä ”ristipisto” mansikkamuoviin tai mansikkakankaaseen.

 

 

Juuri valmistunut mansikkamaa on sen näköinen, kuin se olisi syntynyt helposti. Näin ei kuitenkaan ole, vaan oikein perustettu mansikkamaa vaatii lukemattomia työvaiheita! Onneksi se tuottaa hienoja marjoja jopa kymmenkunta vuotta!

 

-Esko Erkkilä-