Olen monissa yhteyksissä todennut, että joissakin maakunnissa puimakoneesta käytetään termiä ”tappuri”.

 

Näin ei ole meillä Viljakkalassa, vaan tappuri on tappuri ja puimakone on puimakone!

 

Kiipesin lievän yllytyksen tuloksena riihemme parvelle ja otin muutaman kuvan tappuristamme.

 

Oikeastaan kiipesin luvan parvelle, sillä luva on riihessä se tila, jossa puimattomat viljat käsiteltiin. Tappurimme on siis luvan parvella.

 

 

 

 

 

Välimäen eli nykyisin Maatalousyhtymä Erkkilän tappuri on ”käyttöä vailla valmis”, sillä kammesta vääntäen laite lähti helposti toimeensa – vain seipäillä kuivattu vilja puuttui!

 

 

 

 

 

 

Kyseessä on myyjäliike ja nyt täytyykin perehtyä asiaan tarkemmin ja tutkailla, että mikä yritys on valmistanut tappurin.

 

Veikkaan englantilaista, yhdysvaltalaista tai saksalaista yritystä, mutta en tiedä.

 

*********

 

SMK eli Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy osti ”P. Sidorow, Suomalainen Kalustokauppa Oy:n” osake-enemmistön vuonna 1928.

 

Yritys jatkoi itsenäisenä yrityksenä SMK:n omistuksessa, mutta sen pääkonttori kuitenkin muutti Helsingistä SMK:n taloon Tampereelle.

 

Nettitiedustelu kertoi, että P. Sidorow on aikoinaan ollut merkittävä toimija mm. ompelukoneiden parissa, mutta myös maatalouskoneet näyttävät olleen yrityksen myyntiartikkeleita.

 

**********

 

Muistan hämärästi, kun Välimäen tappuri oli käytössä nykyisellä paikallaan.

 

Mielenkiintoista on, että tappurin käyttövoimana oli hevoskierto – katselin tappurin edestä, kun hevonen kiersi alhaalla ladossa ympyrää ja sieltä voima välittyi tappuriin!

 

************ 

Ihmettelen muutamaa asiaa:

 

• miten tappuri on saatu nostettua luvan parveen?
• miksi pientila on hankkinut oman tappurin?

 

 

 

Välimäen tappuri on nähnyt paljon – osaisipa se kertoa näkemästään!

 

 

-Esko Erkkilä-