Miten pienessä hönössä ennen ajettiin Tampereelta Etelä-Pohjanmaalle!

Sunnuntai 9.7.2017 - -Esko Erkkilä-

Kerron ”kansanperinteen arkistoon” SOK-osuuskauppoihin liittyvän ilmeisen tositarinan.

****************

Elettiin aikaa, jolloin SOK-osuuskauppojen tukkuliikkeenä konekauppojen osalta oli SMK.

Tarina ajoittunee 1950- tai peräti 1960-luvulle, sillä aloitin työelämän vuonna 1970 ja silloin osuuskauppojen maatalousmiehet muistelivat kaiholla vast´ikään päättynyttä yhteistyötään SMK:n kanssa.

Tarina kulkee jotenkin näin:

Erään etelä-pohjalaisen osuuskaupan johtaja ja maatalousosaston hoitaja olivat olleet runsaasti kosteita juomia sisältäneellä kauppamatkalla ostamassa koneita SMK:n pääkonttorilla Tampereella.

Herrat joutuivat railakkaan illanvieton jälkeen lähtemään aamuvarhaisella kotimatkalle, sillä johtajalla oli tärkeä neuvottelu kotipaikkakunnalla – jonka hyvin tiedän - jo aamupäivällä.

Matkaan oli lähdetty osuuskaupan kuorma-autolla ja herroja hieman arvelutti, että josko matkalla poliisi pysäyttäisi ja toteaisi, että herrojen humalatila on vielä melko vahva.

No, paluumatkalle lähdettiin, mutta heti Ylöjärvelle ehdittyä pysäytettiin kuorma-auto ja käytiin metsässä noutamassa pieniä kuusenkarahkoja kuorma-auton lavan reunoille.

Elettiin vielä silloin aikaa, jolloin arkussa olevia vainajia kuljetettiin mm. kuorma-autoilla kotiseurakunnan multiin ja kuusenkarahkat kuorma-auton lavan reunoilla kertoivat, että kyseessä on vainajan kuljetus viimeisellä matkallaan.

Tarina ei kerro, että miten osuuskaupan herrojen kotimatka muuten sujui, mutta ilmeisesti ilman poliisitarkastusta, sillä siitähän tarina olisi saanut aivan uuden käänteen!

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vainajan kuljettaminen 60 vuotta sitten, SMK,

Osaisipa tappurimme kertoa!

Perjantai 27.6.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen monissa yhteyksissä todennut, että joissakin maakunnissa puimakoneesta käytetään termiä ”tappuri”.

Näin ei ole meillä Viljakkalassa, vaan tappuri on tappuri ja puimakone on puimakone!

Kiipesin lievän yllytyksen tuloksena riihemme parvelle ja otin muutaman kuvan tappuristamme.

Oikeastaan kiipesin luvan parvelle, sillä luva on riihessä se tila, jossa puimattomat viljat käsiteltiin. Tappurimme on siis luvan parvella.

Välimäen eli nykyisin Maatalousyhtymä Erkkilän tappuri on ”käyttöä vailla valmis”, sillä kammesta vääntäen laite lähti helposti toimeensa – vain seipäillä kuivattu vilja puuttui!

Tutkailin tappuria ja totesin, että sen kyljessä lukee suurkirjaimin ”P. Sidorow´s Kontor Helsingfors”.

Kyseessä on myyjäliike ja nyt täytyykin perehtyä asiaan tarkemmin ja tutkailla, että mikä yritys on valmistanut tappurin.

Veikkaan englantilaista, yhdysvaltalaista tai saksalaista yritystä, mutta en tiedä.

*********

SMK eli Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy osti ”P. Sidorow, Suomalainen Kalustokauppa Oy:n” osake-enemmistön vuonna 1928.

Yritys jatkoi itsenäisenä yrityksenä SMK:n omistuksessa, mutta sen pääkonttori kuitenkin muutti Helsingistä SMK:n taloon Tampereelle.

Nettitiedustelu kertoi, että P. Sidorow on aikoinaan ollut merkittävä toimija mm. ompelukoneiden parissa, mutta myös maatalouskoneet näyttävät olleen yrityksen myyntiartikkeleita.

**********

Muistan hämärästi, kun Välimäen tappuri oli käytössä nykyisellä paikallaan.

Mielenkiintoista on, että tappurin käyttövoimana oli hevoskierto – katselin tappurin edestä, kun hevonen kiersi alhaalla ladossa ympyrää ja sieltä voima välittyi tappuriin!

************

Ihmettelen muutamaa asiaa:

miten tappuri on saatu nostettua luvan parveen?
miksi pientila on hankkinut oman tappurin?

Välimäen tappuri on nähnyt paljon – osaisipa se kertoa näkemästään!