Suomenkieleen on pesiytynyt sana ”torjuntavoitto” kuvaamaan erilaisia tilanteita – usein poliittisia tilanteita, joissa toinen tai monesti kiistan molemmat osapuolet sanovat saavuttaneensa torjuntavoiton.

 

Todellisen torjuntavoiton suomalaiset sotajoukot saivat kesällä 1944, kun ne pystyivät pysäyttämään puna-armeijan Ihantalassa ja siten estämään maamme valloittamisen idän ikeen alle.

 

Olen monesti saanut vierailla Ihantalassa, mutta menen sinne aina mieluusti, sillä Ihantalan kunniakkaat sotatantereet kertovat joka matkalla uutta sanomaa.

 

Sain 5.7.2014 jälleen kerran kuulua seurueeseen, joka saapui tutustumaan Ihantalan taistelumaastoon – maastoon, jossa käytyjen taistelujen tuloksena varmistui Suomen itsenäisyys.

 

 

 

 

 

Ihantalan taistelujen muistokivi on kohde, jonka luona suomalaiset retkikunnat pysähtyvät.

 

 

 

 

 

 

Maastosta löytyy yhä edelleen sotaromua ja siitä oli kerätty edustava näyte muistokiven juurelle.

 

 

*************

 

 

 

Nyt emme kävelleet maastossa, mutta olen kymmenisen vuotta sitten kävellyt lähellä sijaitsevalla Pyöräkankaalla ja siellä tapasin lähes puolimetrisen tykinkuulan. Samalla alueella osuin myös sellaiseen sananjalkakasvustoon, jota en ole aiemmin tavannut – sananjalat olivat ainakin metrin mittaisia, kun ne tuulessa hiljalleen heiluivat. Sananjalat kasvoivat maassa, jonka tykkituli oli 1944 möyhentänyt ja sen jälkeen kasvusto oli saanut olla rauhassa ihmisiltä.

 

 

 

 

 

 

Ihantalan maasto on kivistä ja louhikkoista. Kivinen maasto merkitsee, että vihollistulen sirpalevaikutus on suojautumattomalle sotilaalle tuhoisaa.

 

 

 

 

 

Isojen kivien alla olevat kolot olivat suomalaispuolustajille kullan arvoisia; on sanottava, että ne olivat henkikullan arvoisia!

 

 

 

 

 

Muistokiven luota näkyy Ihantalanjärvi ja siitä laskeva Pekarinoja – kuvassa näkyvä auto on juuri saapumassa Pekarinojan sillalle.

 

 

 

 

 

 

Tästä karttapiirroksesta nähdään Ihantalan kirkko, suomalaisten asemat, neuvostoliittolaisten asemat sekä Pekarinoja.

 

 

Pekarinojan silta oli suomalaisten toimesta miinoitettu, mutta miinoitusta  ei saatu toimimaan.

 

Vihdoin tykistömme sai Pakarinojan siltaan täysosuman joka sytytti myös miinoituksen ja Pekarinojan silta lensi taivaan tuuliin.

 

 

 

 

 

Tässä vielä toinen kuva Viipuri – Ihantala –tiellä sijaitsevasta Pekarinojan sillasta, jonka kuvassa näkyvä kuorma-auto on juuri ylittänyt.

**********

 

 

Tiedämme vallan hyvin, että Tali – Ihantalan voitokkaiden torjuntataistelujen avaimina oli useita syitä, mutta Pekarinojan sillan onnistunut räjäyttäminen oli yksi niistä niiteistä, joiden seurauksena puna-armeija siirtyi Ihantalassa puolustusryhmitykseen 13.7.1944.

 

 

**********

Kiivaat taistelut Ihantalassa jatkuivat vielä elokuulle saakka ja niiden aikana mm. kenraali Einar August Vihma kaatui 5.8.1944.

 

Jääkärikenraalimajuri Vihma on tiettävästi ainoa itsenäisen Suomeen kenraali, joka on kaatunut rintamalla.

 

Harmi, että en nytkään päässyt käymään kenraali Vihman kaatumispaikalla. Kuulin matkallamme, että kenraali Vihman tarkka kaatumispaikka – vaikka onkin nykyään merkitty muistolaatalla – on kiistanalainen.

 

 

Olen jatkossakin valmis tutustumaan Ihantalan taistelupaikkoihin, sillä olen todennut, että jokaisella matkalla saa uutta tietoa näistäkin paikoista!

Ehkä seuraavalla kerralla pääsen käymään myös kenraali Vihman kaatumispaikalla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-