En nyt muista, että onko vanha suomalainen sanonta täsmälleen tuo, jonka tämän jutun otsikoksi kirjoitin, mutta tarkoitan sitä huoletonta elämää, jolla vailla vastuuta oleva voi päiviään viettää.

 

 

Meillä eläkeläisillä on siinä mielessä huoletonta elämä, että tekemisemme tai tekemättä jättämisemme eivät suoranaisesti vaikuta esimerkiksi työnantajamme pärjäämiseen, sillä emmehän ole työelämässä.

 

 

Toista se on niillä, joiden päätökset vaikuttavat heidän työnantajiensa ja asikkaidensa pärjäämiseen.

 

 

Ajattelin näitä asioita, kun olen lähdössä Venäjälle ja pähkäilin ruplan muuttunutta asemaa euroon verrattuna.

 

 

Hankin eilen pienellä eurosummalla ruplia ja kurssina pankki käytti 55 ruplaa yhdellä eurolla.

 

 

Eilen Suomen Pankin virallinen kurssinoteeraus oli 61,6 ruplaa yhdellä eurolla eli pankin valuutanvaihtoprovisio on näiden kahden noteerauksen ero.

 

 

Työelämässä ollessani jokapäiväisen työni oleellinen osa oli euron ja dollarin välinen kurssi sekä ennusteet sen muuttumisesta.  Opin sen, että kukaan ei pystynyt ennustamaan – ei ainakaan oikein – tulevia kurssinoteerauksia.

 

 

Soijapavun, soijaöljyn, soijarouheen, öljyn, rapsin ja rapsiöljyn hintanoteerausten seuranta oli työssäni yhtä tärkeää kuin valuuttakurssimuutosten seuranta.

 

 

Mielenkiintoiseksi homman teki se, että kaikki mainitut noteeraukset ja niiden muutokset olivat sidoksissa toisiinsa tai mikä tärkeintä; mitään keskinäistä sidosta ei ollet!

Hyödykehintariskien halitsemiseksi voidaan pitää vaikkapa päivittäin HHRH-palavereita (HyödykeHintaRiskienHallinta), mutta hyvin harvoin niissä palavereissa osutaan oikeaan.  Mennyttä aikaa on helppo "ennustaa" ja sitä valitettavan monet harrastavatkin - harrastavat varsinkin ne, jotka eivät osallistu päätöksentekoon vaan ovat sillä turvallisella "katsomon puolella"!

 

 

Kokemukseni työelämästä merkitsevät, että en ala ennustamaan tulevia kurssimuutoksia – en valuuttakurssien muutoksia ja en myöskään hyödyketuotteiden hintamuutoksia!

 

 

-Esko Erkkilä-