Impilahdella Koirinojan –Lemetin alueella sijaitseva Murheen risti on ensimmäinen Talvisotaa koskeva muistomerkki Venäjän puolella.

 

 

Talvisota oli Neuvostoliitolle ja vielä nyt myös Venäjälle vaikea pala, sillä suurvalta ei pystynytkään Talvisodassa nitistämään Suomea ja sen itsenäisyyttä.

 

 

 

 

Vuonna 2000 paljastettu Murheen risti kuvaa venäläistä äitiä…

 

 

 

 

 

 

…ja suomalaista äitiä suremassa Talvisodassa kaatuneita poikiaan.

 

 

 

Muistokivessä oleva teksti kuuluu näin:

 

 

1939 – 1940

 

 

Venäjä ja Suomi – kaksi sisarusta

 

Suomi ja Venäjä kaksi äitiä

 

Nyt he muodostavat tämän Murheen ristin

 

itsestään.

 

Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi

 

ja kätensä liittyneet yhteen Toivossa

 

Että Rakkaus voittaa

 

Se riippuu meistä

 

Jokaisesta

 

 

*******************

 

Murheen ristin läheisyydessä sijaitsee maailman ensimmäisen naiskosmonautin Valentina Tereskovan isän muistokivi, jonka tytär sai siihen hankittua, vaikka silloinen Neuvostoliitto ei tunnustanutkaan Talvisotaa.

 

 

Avaruuslentonsa jälkeen Valentina Tereskovalla (syntynyt vuonna 1937) oli Puna-armeijassa kuitenkin sellainen asema, että hän sai hankittua Lemetin motissa kaatuneelle isälleen, joka toimi Talvisodassa hyökkäysvaunun kuljettajana, muistomerkin.

 

 

 

 

 

Olen joskus takavuosina käynyt Vladimir Tereskov`n muistomerkin äärellä ja kuvannut sen, mutta nyt joudun tässä tukeutumaan www.matkaviljanen.fi –nettisivuilla olevaan kuvaan. Toivottavasti Matkaviljanen suhtautuu kuvan kopiontiin myötäsukaisesti!

 

*********************

 

Pysähdyimme taannoisella kyröläismatkallamme Murheen ristillä ja nautimme eväskahvit sillä paikalla, jolle Valentina Tereskova aina Voitonpäivänä laskeutui Puna-armeijan helikopterilla, käveli parisensataa metriä pohjoista kohti ja laski isänsä hautamuistomerkille seppeleen.

 

 

Olen kirjoittanut samasta aiheesta kaksikin juttua tälle saitille vuonna 2010 ja ne löytyvät, kun googlaa: ”Esko Erkkilä Murheen Risti” ja ”Esko Erkkilä Valentina Tereskova”.

 

 

-Esko Erkkilä-