Yrityksissä, mutta myös kuntamaailmassa pohditaan yhä enenevässä määrin hankinta-asioita.

 

 

Hankintalain uudistus, jota koko ajan puuhataan, lisää kiinnostusta hankinta-asioihin.

 

 

Pidän itseäni jonkinlaisena hankinta-asioiden asiantuntijana, sillä 40 ja puoli vuotta kestäneen työurani aikana toimin viimeiset 15 vuotta hankinta-asioista vastaavana.

 

 

Heti Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen vastasin kaksi vuotta Suomen toiseksi suurimman rehualan yrityksen rehuviljahankinnoista ja vuodesta 1997 alkaen samaisen yrityksen kaikista raaka-ainehankinnoista.

 

 

Raaka-ainepäällikkönä toimiessani aamun ensimmäinen homma oli katsoa tietokoneelta, että kuinka paljon euroja on sidottu senhetkiseen raaka-ainevarastoon.

 

 

Jos raaka-aineisiin oli sidottu 15 – 18 miljoonaa euroa, niin tilanne oli hyvä, mutta jos raaka-ainepotin kokonaisarvo liikkui tasolla 25 miljoonaa euroa, sain olla varma, että piti valmistautua selitysten antamiseen.

 

 

Selityksiä oli mm. kysynnän ja raaka-ainetarjonnan epätahtisuus, sillä esim. laivalastillinen kalajauhoa tai kalaöljyä maksoi silloin ja maksaa varmasti myös nyt runsaat miljoona euroa per laivalastillinen. Kalanrehuihin soveltuvaa kalajauhoa on saatavissa vain talvella ja kevättalvella ja kun käyttösesonki alkaa vasta joskus kesäkuussa, niin yksistään näiden kahden elintärkeän raaka-aineen varastosaldot olivat aprillipäivän ja vapunpäivän tienoilla hilattava useisiin miljooniin euroihin.

 

 

Keskitetty vaiko hajautettu hankinta?

 

 

Molemmilla hankinnan organisointitavoilla on puolensa.

 

 

Keskitetyllä hankinnalla voidaan saavuttaa volyymietuja, mutta sen haittapuolena on asiantuntemuksen puute ja usein hankintahenkilöstön välinpitämättömyys – jopa ylimielisyys ja vastuunpakoilu.

 

 

Tulosyksiköihin hajautettu hankintatoimi tuntee tulosyksikön tarpeet ja pystyy sopeutumaan tulosyksikön muuttuviin tarpeisiin nopeasti. Kun hankintayksikkö on hajautettu tulosyksiköihin, niin vastuupakoilulle ei ole yhteisen esimiehen vuoksi mahdollisuuksia.

 

 

Olen aina vierastanut keskitettyä hankintaa, sillä se muistuttaa neuvostoliiton aikaista suunnitelmataloutta ja se ei anna mahdollisuuksia edetä hankinnoissa ”maaston mukaan”.

 

 

Keskitetty hankinta on jo sinällään ainainen riidan aihe yrityksen sisällä.

 

 

 

Tämä pieni esipuhe olkoon taustana sille ja niille jatkokirjoituksilleni hankintatoimen järjestämisestä, joita pyrin tälle saitille saamaan aikaiseksi lähipäivinä.

 

 

-Esko Erkkilä-