Eilen kerroin soijapavusta ja sen merkityksestä maailmankaupassa.

 

 

Eläkeläiskeinutuolissani kerron tänään muutamalla sanalla soijatuotteiden hinnoittelusta.

 

 

Luulen siitä jotain tietäväni, vaikka operatiivisesta soijatuotteiden hinnoittelutyöstäni onkin kulunut jo pian kymmenkunta vuotta.

 

 

Kuukausitarpeemme soijarouhetta oli tasolla 5.500 tonnia eli vuositasolla vastasin n. 60 miljoonan kilon suuruisista soijarouhehankinnoista. Mittakaava oli silloin hieman toinen, sillä nykyään puheenjohtamani yhdistykset pinnistelevät muutaman tonnin saldotasolla.

 

 

Soijatuotteiden hinta perustuu myös ”Pihtiputaan mummolle” Chicagon johdannaispörssin alati vaihtuviin noteerauksiin ja dollarin sekä euron väliseen vaihtokurssiin.

 

 

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin Chicagossa painoyksikkönä ei ole suinkaan eurooppalainen tonni vaan sikäläinen tonni, joka on 907,2 kiloa.

 

 

Chicagon noteeraus eli CBOT piti siis ensiksi muuttaa eurooppalaisiksi tonneiksi ja sen jälkeen etsiä eurooppalaiselle tonnille eurohinta.

 

 

Näin saatuun tonnin eurohintaan lisätään välittäjä/myyjäkohtainen preemio, jolloin päästään euromääräiseen tonnihintaan Suomessa.

 

 

Kun tähän lisätään makasiini- yms. kulut Suomessa ja kotimaan rahtikustannus, niin päästään soijarouheen raaka-ainehintaan rehutehtaalla.

 

*****************

 

Rahoitusosastomme järjesti kerran viikossa HHRH-palaverin (HyödykeHintaRiskienHallinta), jossa todettiin viimeaikaiset hintakehitykset ja pyrittiin ennakoimaan tulevia hintakehityksiä.

 

 

Tulevissa hintakehityksissä keskusteltiin maailmanpolitiikan tulevista tapahtumista ja niiden vaikutuksista CBOT-noteerauksiin.

 

 

Isoissa ympyröissä liikuskelimme ja joskus osuimme oikeaankin!

 

 

Meillä oli tapana fiksata kerralla kiinni muutaman laivalastillisen verran soijarouhetta – yksi laivalastillinen oli n. 2.500 tonnia eli 2,5 miljoonaa kiloa.

 

 

Fiksaushintojen perusteella laadin raaka-aineiden hintaennusteen seuraaville neljälle kuukaudelle ja tästä taulukosta myyntiväki oli erittäin kiinnostunut, sillä he saattoivat tehdä ns. hintatakuukauppoja jopa seuraavalle kolmannesvuodelle!

 

 

Mielenkiintoisia aikoja olivat nuo ajat!

 

 

 

-Esko Erkkilä-