Soijatuotteiden hinnoittelu Suomessakin perustuu Chicagon johdannaispörssin noteerauksiin

Torstai 27.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Eilen kerroin soijapavusta ja sen merkityksestä maailmankaupassa.

 

 

Eläkeläiskeinutuolissani kerron tänään muutamalla sanalla soijatuotteiden hinnoittelusta.

 

 

Luulen siitä jotain tietäväni, vaikka operatiivisesta soijatuotteiden hinnoittelutyöstäni onkin kulunut jo pian kymmenkunta vuotta.

 

 

Kuukausitarpeemme soijarouhetta oli tasolla 5.500 tonnia eli vuositasolla vastasin n. 60 miljoonan kilon suuruisista soijarouhehankinnoista. Mittakaava oli silloin hieman toinen, sillä nykyään puheenjohtamani yhdistykset pinnistelevät muutaman tonnin saldotasolla.

 

 

Soijatuotteiden hinta perustuu myös ”Pihtiputaan mummolle” Chicagon johdannaispörssin alati vaihtuviin noteerauksiin ja dollarin sekä euron väliseen vaihtokurssiin.

 

 

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin Chicagossa painoyksikkönä ei ole suinkaan eurooppalainen tonni vaan sikäläinen tonni, joka on 907,2 kiloa.

 

 

Chicagon noteeraus eli CBOT piti siis ensiksi muuttaa eurooppalaisiksi tonneiksi ja sen jälkeen etsiä eurooppalaiselle tonnille eurohinta.

 

 

Näin saatuun tonnin eurohintaan lisätään välittäjä/myyjäkohtainen preemio, jolloin päästään euromääräiseen tonnihintaan Suomessa.

 

 

Kun tähän lisätään makasiini- yms. kulut Suomessa ja kotimaan rahtikustannus, niin päästään soijarouheen raaka-ainehintaan rehutehtaalla.

 

*****************

 

Rahoitusosastomme järjesti kerran viikossa HHRH-palaverin (HyödykeHintaRiskienHallinta), jossa todettiin viimeaikaiset hintakehitykset ja pyrittiin ennakoimaan tulevia hintakehityksiä.

 

 

Tulevissa hintakehityksissä keskusteltiin maailmanpolitiikan tulevista tapahtumista ja niiden vaikutuksista CBOT-noteerauksiin.

 

 

Isoissa ympyröissä liikuskelimme ja joskus osuimme oikeaankin!

 

 

Meillä oli tapana fiksata kerralla kiinni muutaman laivalastillisen verran soijarouhetta – yksi laivalastillinen oli n. 2.500 tonnia eli 2,5 miljoonaa kiloa.

 

 

Fiksaushintojen perusteella laadin raaka-aineiden hintaennusteen seuraaville neljälle kuukaudelle ja tästä taulukosta myyntiväki oli erittäin kiinnostunut, sillä he saattoivat tehdä ns. hintatakuukauppoja jopa seuraavalle kolmannesvuodelle!

 

 

Mielenkiintoisia aikoja olivat nuo ajat!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Konsernin sisäiset veloitukset ja yksiköiden väliset siirtohinnat ovat ainaisen kädenväännön aihe

Maanantai 26.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Jatkan tänään eilen alkamaani otsikkoasian käsittelyä ja pohjana on se kokemus, jonka sain toimiessani yritysmaailmassa.

 

 

Merkittävä pohjatieto on myös se vuosien varrella hankittu kokemus Tampereen Tilakeskus Liikelaitoksen toiminnasta, johon olen saanut tutustua erään Tilakeskuksen asiakkaana olevan toisen liikelaitoksen – Tampereen Infra Liikelaitoksen – johtokunnan varapuheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä. Sain myös arvokasta lisätietoa, kun Tilakeskuksen toimitusjohtaja kaikille avoimessa tilaisuudessa 22.10.2015 esitteli johtamansa liikelaitoksen toimintaa.

 

 

Opin bisnesmaailmassa, että konsernin kannalta paras taloudellinen tulos saavutetaan, kun samasta tuotteesta tai palvelusta konsernin eri tulosyksiköt saavat ansaitsemansa tulossiivun.

 

 

Eri yksiköiden tulossiivun määrittely on konsernissa aina haasteellista, sillä jokaisen tulosyksikön vastuuhenkilön mielestä juuri hänen johtamansa yksikön maksama hinta on liian korkea tai siitä saatu korvaus on liian matala.

 

 

 

***************

 

 

 

Merkittävimmät tuotteet, joiden konsernin sisäinen hinnoittelu koski vastuualuettani työelämässä olivat soijarouhe, rypsirouhe, kasviöljyt ja viljanjalostusteollisuuden rehujakeet.

 

 

Vakaa pyrkimys oli hakea näille raaka-aineille sisäisessä hinnoittelussa markkinahintaa.

 

 

Soijarouheen osalta perusteena käytettiin soijarouheen hintaa Chicagon pörssissä eli CBOT hintaa (Chicago Board of Trade Buildding).

 

 

Chicagon hintaan lisättiin kokemuspohjaiset lisähinnat, jotka aiheutuisivat tavaran kuljettamisesta amerikoista Suomeen.

 

 

Oman lisänsä siirtohintalaskentaan toi valuuttakurssimuutokset ja siinä olikin päättämistä, että mikä hetki olisi edullisin fiksaushetki – jälkiviisaista ei ollut puutetta, mutta fiksaushetkellä raaka-ainepäällikkö eli minä olin yksinäinen toimija.

 

 

Kasviöljyjen osalta menettely vastasi soijarouheen hinnoittelua.

 

 

Rypsirouheen viitehintana käytettiin ranskalaisen MATIF-pörssin noteerauksia ja Matif´n osalta ei ollut haasteita valuuttakurssin osalta, sillä Ranskahan on euroaluetta.

 

 

Viljajakeiden kohdalla kehitin hinnoittelukorin, jossa perustana olivat eri viljalajien keskihinnat ja keskihinnalle kertoimen, jolla viljanjalostusteollisuuden rehujakeiden siirtohinta kytkettiin rehuviljojen markkinahintoihin.

 

 

Luomani menettely sai kaikkien osapuolten hyväksynnän – vain kertoimesta jouduimme ajoittain käymään osin värikkäitäkin keskusteluja.

 

 

*************

 

 

 

Tampereen kaupunkimaailmassa päättäjät määrittelevät budjetointivaiheessa eri yksiköille tulostavoitteen.

 

 

Tampereen Tilakeskus Liikelaitokselle määrätty tulostavoite on muille yksiköille kustannus. Näin pitää ollakin ja muiden yksiköiden pitää pystyä maksamaan käytössään olevista tiloista se vuokra, jonka Tilakeskus jyvittää tilojen vuokraksi.

 

 

On selvää, että muiden yksiköiden vastuuhenkilöt pitävät niille asetettuja toimitilavuokria liian korkeina, mutta kokonaisuus vaatii, että jokaisen yksikön on tehostettava toimintaansa, jotta pystyy maksamaan toimitilavuokransa.

 

 

Pidän menettelyä oikeana, sillä Tampereen kaupungin taloustilanne vaatii edes yhden liikelaitoksistaan tekevän kunnollista tulosta.

 

 

Vielä se, että kokemuksesta tiedän eri tulosyksiköiden pystyvän tuhlaamaan myös ne rahat, jotka niille tulisivat, vaikka yksikön käytössä olevat toimitilat olisivat ilmaisia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Euron heikentyminen dollariin verrattuna kohottaa tuontituotteiden hintaa

Lauantai 11.10.2014 - -Esko Erkkilä-

Useissa yhteyksissä mainitaan, että vahva euro hankaloittaa suomalaisten tuotteiden kilpailukykyä vientimarkkinoilla.

 

On totta, että vahva euro näin tekee, mutta samassa yhteydessä unohdetaan kokonaan, että vahva euro merkitsee tuontitavaroille edullista hintaa.

 

Kolikolla on siis kaksi puolta.

 

Työelämässä ollessani seurasin jatkuvasti - ainakin kerran päivässä - euron suhdetta dollariin, mutta eläkevaarina tähän ei ole tarvetta.

 

 

Minulla oli tuntuma, että euro on menettänyt vahvuuttaan dollariin nähden ja otinkin tässä iltana muutamana asiasta selvää oikein taskulaskimen kanssa.

 

 

Otin vertailukohteeksi minulle työelämän ajalta tutuksi tulleen soijapavun ja tutkailin sen hintakehitystä toukokuun 2014 keskikurssin mukaan verraten sen hintatilannetta 8.10.2014 tilanteeseen.

 

Soijapavun maailmanlaajuinen markkinahinta määritellään Chicagon pörssissä ja luonnollisesti dollareina.

 

Hintanoteeraukset vaihtuvat hetki hetkeltä, mutta päivän kurssiksi noteerataan ns. päätöskurssi eli se hinta, jolla päivän kaupankäynti päätetään.

 

Toukokuussa 2014 soijapavun hinta Chicagossa oli n. 550 dollaria per tonni. Samaan aikaan yhdellä eurolla sai 1,37 dollaria eli soijapavun eurohinta olisi silloin ollut Chicagossa n. 401 €/tonni.

 

Lokakuun 8. päivänä 2014 soijapapu maksoi Chicagossa n. 350 $ per tonni. Samana päivänä Suomen Pankin valuuttakurssitiedon mukaan yhdellä eurolla sai 1,26 dollaria eli soijapavun hinta olisi silloin ollut Chicagossa 278 €/tonni.

 

Melkoinen hinnanlasku, mutta hinnanlasku olisi ollut paljon suurempi, jos euro olisi pysynyt lokakuulla yhtä vahvana kuin se oli toukokuussa – toukokuisella valuuttakurssilla lokakuussa yksi soijatonni Chicagossa olisi maksanut vain 255 euroa!

 

Esimerkkituotteen eli soijapavun kohdalla euron heikentyminen suhteessa dollariin merkitsi 23 €/tonni.  Tiedän kokemuksesta, että se on paljon.

 

Soijapavun hintanoteeraus Chicagossa vaikuttaa melko suoraviivaisesti ”Pihtiputaan” isännän maksamaan rehunhintaan, sillä kotieläinten ruokinnassa tarvittavien valkuaiskomponenttien hinnat peilaavat varsin nopealla aikajänteellä Chicagosta Suomeen.

 

Soijapapua ei luonnollisesti käytetä kotieläinten ruokinnassa, mutta siitä saatavaa soijarouhetta käytetään erityisesti sikojen ja siipikarjan ruokinnassa.

 

Otin tässä jutussani esimerkkituotteeksi soijapavun, mutta sama tilanne on mm. Venäjältä ja muultakin tuotavan öljyn kohdalla – öljykauppa on tuottajamaasta riippumatta dollaripohjaista.

 

Jos öljyn tynnyrihinta dollareissa pysyy ennallaan ja euro jatkaa heikentymistään, niin jakeluasemien mittarihinnat tulevat nousemaan.

 

Öljykaupassakin on kaksi perustekijää; öljyn tynnyrihinta dollareissa ja valuuttakurssi – vasta niiden lopputuloksena päästään mittarikentän litrahintaan!

 

Tämmöistä pohdiskelua tänään!

 

 

-Esko Erkkilä-