Leuto syksy merkitsee, että metsissä kasvaa todella paljon suppilovahveroita.

 

Tulen tavallisesti talven yllättämäksi suppilovahveroiden osalta, mutta nyt olen ollut varuillani ja pitänyt puoleni suppisten poiminnassa.

 

 

 

Suppilovahverot ovat sieni, joiden havaitseminen on haasteellista, mutta kun havaitsee yhden, niin huomaa, että siinähän niitä on runsaastikin.

 

 

 

Nykyään minulla on muutama tietty paikka, joista löydän suppiloita, mutta joskus aikaisemmin niitä sai etsiskellä, kunnes huomasi, että seisoo keskellä suurta suppilovahveroesiintymää.

 

Osa suppilovahveropaikoistani on hyvinkin lähellä ja tämä kuva kertoo mm. sen, että eräs vakiopaikoistani on kalustovajamme läheisyydessä.

 

 

 

Järjestin eilen vajaan parisen tuntia aikaa, jotta sain pääosin kontaten poimia kunnolla suppilovahveroita; kaksi muovisangollista sain niitä kerättyä ennen hämärän tuloa!

 

Tänään ohjelmassa on saaliin perkaaminen ja sen jälkeen on Rouvan vuoro säilöä sienet talvikauden herkuiksi!

 

 

-Esko Erkkilä-