Viljakkalan hautausmaalla on yhä edelleen ainakin yksi valurautainen risti, jossa on ampumajälkiä.

 

Perimätieto kertoo, että ne ovat syntyneet valkoisten ampumina Vapaussodan aikana. Ennen sanottiin, että valkoiset ampuivat kirkkomaalle Parvilahdelta kuularuiskulla, mutta tuskin Parvilahdelta saakka ylsi ampumaan kirkkomaalle. Myöskään ampumajäljet antavat viitteitä, että laukauksia ei ole ammuttu Parvilahdelta.

 

Turun Kaupunginteatterissa esitettiin 1980-luvun alkupuolella näytelmä ”Tulee aika toinenkin, johon sisältyy kohtaus Viljakkalan hautausmaalla.

 

Tarkistin asian aikoinaan Turun Kaupunginteatterista ja sain teatterisihteeri Sari Läikelältä tiedon, että näytelmän ensi-ilta oli 15.11.1982 ja sitä esitettiin kaikkiaan 58 kertaa.

 

Näytelmä on kirjailija Anja Vammelvuon kirjoittama ja sen sovittivat Turun Kaupunginteatterille E. Halttunen sekä Vammelvuon poika Jotaarkka Pennanen.

 

Olin Rouvan kanssa isäntänä pienelle asiakasryhmälle eräässä näytöksessä.

 

”Tulee aika toinenkin” käsittelee näyttelijä-punapäällikkö Aarne Orjatsalon elämää ja eräässä näytelmän kohtauksessa Orjatsalo kyyristelee Viljakkalan hautausmaalla valkoisten kuularuiskusateessa.

 

Näyttelijä Aarne Orjatsalolla oli aikoinaan suhde kirjailija Ain´Elisabet Pennasen kanssa ja tästä suhteesta syntyi Anja Vammelvuon puoliso Jarno Pennanen vuonna 1906.

 

Pennasella ja Vammelvuolla oli aikoinaan kesämökki – Priikooli – Viljakkalassa, joten näytelmän ainekset ovat ilmeisen selvästi tämän kohtauksen osalta syntyneet Viljakkalassa.

 

”Tulee aika toinenkin” oli Turun Kaupunginteatterissa varsinainen ”sukunäytelmä”. Se käsitteli kirjailija Jarno Pennasen isän Aarne Orjatsalon vaiheita, näytelmän oli kirjoittanut Orjatsalon miniä eli Anja Vammelvuo ja sen sovitti Orjatsalon pojanpoika Jotaarkka Pennanen.

 

-Esko Erkkilä-