Hautausmaalla tapaa tuttuja!
Sunnuntai 9.5.2021 - -Esko Erkkilä-
Eilen oli Äitienpäiväaatto ja monien matka suuntautui eilen hautausmaalle.
Myös minä kävin perhekuntani kanssa laittamassa ensimmäiset kesäkukat läheistemme haudoille.
Hautausmaalle ei kannata mennä kiireellä, sillä rauhallisella tutustumisella hautausmaalla tavoittaa parhaiten sen rauhan ja kiireettomyyden jota ihminen kaipaa.
*************
Eilisen hautausmaakäyntimme aikana Viljakkalan kirkossa oli meneillään siunaustilaisuus ja huomasin, että kyseessä oli tuttu vainaja.
Eilen Äitienpäiväaattona hautausmaalla oli useita seurueita, jotka olivat samoilla asioilla kuin me eli laittamassa läheisten haudoille ensimmäisiä kesäkukkia.
Tunsin hautapaikat ja lähestyin rohkeasti henkilöitä, jotka ahersivat läheistensä haudoilla. Molemmissa tapauksissa oli kyse koulukavereistani, joiden kanssa kävin Hanhijärven kansakoulua vuosikymmenet sitten.
Kansakoulukaverini arvostivat lähestymistäni ja molemmista tapaamisistamme kehkeytyi antoisa muistelutapahtuma.
Totesimme, että monet yhteisistä tutuistamme ovat jo siirtyneet sen rajan taakse, josta ei ole paluuta, mutta me saamme jatkaa eloamme täällä.
Olen kiitollinen eilisistä kohtaamisistani Viljakkalan hautausmaalla!
-Esko Erkkilä-
|
Tuollaiset kohtaamiset, jossa hautakiven äärellä muistellaan haudattua läheistä, ovat taatusti mieluisia hautaa laittavalle omaiselle. Se on niin totta, että oman elon jatkumisesta maan päällä saa kyllä olla joka päivä kiitollinen. Minäkin kävin vasta sukulaiseni haudalla, jossa on hautakivi kauniista luonnonkivestä, muistelemassa ja mietiskelemässä meidän yhteisiä aikoja.