Sunnuntai 21.2.2021 - -Esko Erkkilä-
Jatkan muisteluani isäni osallistumisesta Viljakkalan kunnan verovelvollisten verojen määrittämiseen, kun muistelen roikotuslautakunnan toimintaa.
Joulukuun 12. päivänä vuonna 1958 säädetty verotuslaki määräsi, että jokaisessa kunnassa piti olla tutkijalautakunta.
Ainakin kotikunnassani Viljakkalassa tutkijalautakuntaa kutsuttiin roikotuslautakunnaksi.
Lain mukaan tutkijalautakunnassa eli roikotuslautakunnassa piti olla puheenjohtaja, jona toimi verojohtaja, riittävä määrä varapuheenjohtajia sekä kuusi tai useampia muita jäseniä, sen mukaan kuin valtiovarainministeriö, kunnallishallitusta kuultuaan, määräsi.
Huomionarvoista on se, että kunnanvaltuustolla ei ollut roolia tutkijalautakuntaa nimettäessä.
Isäni toimi Viljakkalan tutkijalautakunnan eli roikotuslautakunnan jäsenenä muutamana vuonna kunnallismiesuransa päätteeksi.
Tutkijalautakunnan käsittelyyn tulivat asiat, joihin verovelvolliset eivät olleet tyytyväisiä.
Varmaan osa käsittelyyn tulleista asioista olivat kirjallisesti esitettyjä, mutta osa tutkijalautakunnan käsittelyyn tulleista asioista tulivat siten, että verotuspäätökseen tyytymättömät verovelvolliset tulivat henkilökohtaisesti esittämään ongelmansa tutkijalautakunnan eteen eli ”roikottivat” asiastaan.
On selvää, että tutkijalautakunnan puheenjohtajana toiminut verojohtaja pyrki pitämään voimassa verotuslautakunnan päätöksen, mutta luottamiesmandaatilla toimineet tutkijalautakunnan jäsenet pystyivät voittamaan verojohtajan kannan.
Tutkijalautakunnan eli roikotuslautakunnan jäsenet tunsivat parhaiten verovelvollisten tilanteen ja veronmaksukyvyn, joten tutkijalautakunnan toiminta oli suuriarvoista työtä oikeudenmukaisten verotuspäätösten aikaansaamisessa.
Arvostan, että isäni oli useana vuonna Viljakkalan tutkijalautakunnan eli roikotuslautakunnan jäsenenä.
-Esko Erkkilä-
|