Muistatko Tallinnan berjozkan?Perjantai 7.9.2012 - -Esko Erkkilä- Berjozka oli kummajainen, joka tuli tutuksi kaikille niille, jotka matkailivat neuvostomiehityksen aikana Tallinnassa. Berjozkat olivat Neuvostoliitossa myymälöitä, joissa oli tarjolla sellaisia tavaroita, joita ei tavallisista kaupoista ollut mahdollisuutta ostaa. Maksuvälineenä berjozkassa kävi ainoastaan vaihdettavat valuutat, sillä ruplia berjozkat eivät hyväksyneet.
Berjozkoita oli Tallinnan lisäksi mm. Viipurissa, silloisessa Leningradissa ja Moskovassa. Tallinnan borjozkan lisäksi olen käynyt Viipurin rautatieasemaa vastapäätä sijainneessa berjozkassa.
Tartu maantien ja E. Viiraltin kulmauksessa sijainnut Tallinnan berjozka tuli neuvostomiehityksen aikana tutuksi kaikille Tallinnassa vierailleille.
Kerrotaan, että Tallinnan berjozka on suomalaisten rakentama ja se on helppo uskoa, kun katselee entistä berjozka-rakennusta nykyään. Tiilet ovat vahvatekoisia ja muuraus on tehty ammattimiesten taidolla - saumat ovat suorassa ja tiilet eivät ole vinksin vonksin.
Tiilirakenteinen rakennus on edelleen samalla paikalla kuin berjozkana toimiessaan ja kaikesta näkee, että rakennusta ei ole rakennettu neuvostoliittolaisten spesifikaatioiden mukaan!
Rakennuksessa näyttää nykyisin toimivan Apollo-niminen cabaret.
Tästä ovesta pääsivät Viron neuvostomiehityksen aikana sisään ainoastaan turistit ja tietyt valtion virkamiehet sekä ulkomaiset asiantuntijat perheineen, joilla oli oikeus pitää hallussaan ulkomaan valuuttaa.
Tallinnan berjozkassa oli osittain kaksikerroksinen myymälätila, sillä toisen kerroksen myymälätilat olivat muistaakseni tavallaan päämyymälän yläpuolella seinien vierustoilla. Tarjolla olleet tuotteet oli hintalapuissa hinnoiteltu ruplissa, mutta kassalla ruplahinta muutettiin virallisen kurssin mukaisesti vaihdettaviin valuuttoihin. Tämä tuotti monille suomalaisille suuren pettymyksen, sillä katukurssilla vaihdetuilla ruplilla ei ollut lainkaan arvoa berjuzkassa! Berjozkassa ei voinut maksaa lainkaan ruplilla, ei vaikka ne olisi ollut vaihdettu virallisella kurssilla.
Pääsin Viron neuvostomiehityksen aikana käymään usein Tallinnassa, sillä se oli suosittu ja edullinen mm. myyntihommissa kunnostautuneille eri jakeluteiden myyntimiehille. Sain olla mukana järjestämässä ja toteuttamassa monia erilaisiin myyntikilpailuihin liittyneitä asiakkaidemme palkintomatkoja Tallinnaan. Toimin siis isäntänä Tallinnan matkoilla ja matkoihin liittyy lukuisia hupaisia tapahtumia, joista joskus voisi kertoa myös tällä saitilla!
Suomalaisturistien kaupankäynti Tallinnassa perustui neuvostovallan aikana rupliksi vaihdettaviin pipoihin, lenkkareihin, farkkuihin ja muihin sellaisiin tavaroihin, joihin Neuvostoliiton kansalaisille ei laillisesti ollut mahdollisuuksia.
Tavaravaihdon lisäksi vaihdoimme tavallisesti viisikymmentä markkaa rupliksi virallisella kurssilla – kurssi oli naurettavan heikko ”katukurssiin” verrattuna. Viisikymppinen oli kuitenkin vaihdettava virallisella kurssilla, jotta innokkaat Neuvostoliiton rajavartijat olisivat uskoneet, että jollain summalla sitä on pitänyt elää ja nauttia Tallinnan vilkkaasta yöelämästä!
Berjozka-myynti tapahtui virallisella kurssilla ja sen vuoksi berjozka-ostokset jäivät yleensä perin vaatimattomiksi.
Muistan, että Alla Pugatšovan levyt olivat ainoita, joiden hankinta berjozkasta oli järkevää.
Myönnän, että hieman harmittaa, etten viime viikonvaihteen aikana tapahtuneen Tallinnan-matkani yhteydessä poikennut vanhassa ja muistorikkaassa Tallinnan berjozkassa.
Ehkäpä jo seuraavalla Tallinnan-matkalla!
-Esko Erkkilä- |
4 kommenttia . Avainsanat: berjozka, Tallinnan berjozka, Viipurin berjozka, Tarton maantie, E. Viiralti, Tartu mnt, |