Mitä minä sitten teen, kun en enää tee mitään?

Perjantai 2.3.2018 - -Esko Erkkilä-

Eläkkeelle siirtyminen on monella todella suuri asia, sillä se saattaa muuttaa kaiken.

 

 

Eläkeliiton toiminnassa mukanaolevana olen todennut, että eläkkeelle siirtyminen aiheuttaa monella suuren ongelmatilanteen.

 

 

Ongelmatilanne on varmaan silloin todella suuri, jos eläköityminen tapahtuu vasten henkilön tahtoa.

 

 

Itselläni eläkelöityminen oli suuri helpotus ja hieno kokemus.

 

 

Neljäkymmentä ja puoli vuotta työelämässä yhtäjaksoisesti parin kuukauden pituista sairaslomajaksoa lukuunottamatta antoi minulle täyden vapauden nauttia eläkkeelle siirtymisestä.

 

 

Nyt olen ollut eläkevaarina jo kahdeksatta vuotta ja työelämä on kaukainen muisto vain.

 

 

Pitkä työmatka syrjä-Suomeen – suuntaansa 156 kilometriä – helpotti siirtymistäni eläkkeelle.

 

 

Työnantajallani oli tapana hyvästellä päällikkötason henkilöt 63-vuotiaina eläkkeelle, mutta minä sain omasta pyynnöstäni olla riveissä vielä puoli vuotta yli tavanomaisen eläkeiän.

 

 

Uskallan nyt tunnustaa, että puolen vuoden jatkoaika oli todella mukavaa aikaa – huolehdin kyllä kaikista työasioistani, mutta osasin nauttia siitä puolesta vuodesta!

 

 

Otsikossa mainittu tilanne on totta liian monen kohdalla.

 

 

Minulla tuota otsikossa mainittua tunnetta ei ollut, sillä osasin rakentaa työtä korvaavia aktiviteetteja ennen eläkelöitymistäni.

 

 

Lähdin kunnallispolitiikkaan parisen vuotta ennen eläkkeelle siirtymistäni ja kun sain kunnallisvaalien jälkeen mieluisia ja kiinnostavia luottamushenkilöpestejä, niin ne toimivat kantavana siltana eläkelöitymisprosessissa.

 

 

Nojaan omiin kokemuksiini ja kannustan muutaman vuoden kuluttua eläkkeelle siirtyviä hankkiutumaan erilaisiin järjestötehtäviin, kolmannen sektorin toimiin, harrastuksiin tai joihinkin muihin aktiviteetteihin, jotta siirtyminen eläkkeelle tapahtuisi jouhevasti!

 

 

 

-Esko Erkkilä-