Hieman toisenlaista ajattelua

Tiistai 14.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Suomalainen yhteiskunta – kuten kaikki muutkin yhteiskunnat koko maailmassa - ovat koronan pauloissa, mutta eläkeläisvaarina pyrin näkemään tässä tilanteessa jotain positiivistakin.

 

Myönnän kernaasti, että eläkevaarin on paljon helpompi nähdä tässä tilanteessa positiivista kuin mm. niiden, jotka ovat saaneet lomautus- tai irtisanomisilmoituksen.

 

Jos eläkerahastot ovat hoitaneet vastuunsa lakien ja paragraafien mukaisesti, niin meillä eläkeläisillä ei taloudellisesti ole hätää.

 

Kulut toki meilläkin juoksevat, sillä sähkölaskut, jätemaksut, omakotitalojemme tonttivuokrat  ja monet muut kustannukset pitää maksaa, mutta monet muut kustannuerät ovat kaikonneet.

 

Nyt ei kulu maksuja bussimaksuihin, potkupallo-otteluiden tai jääkiekko-ottelujen pääsylippuihin ja ei myöskään tarvitse ravita itseään teatteriesityksillä.

 

Nettimaailman kautta pystymme ravitsemaan itseämme hengellisen elämän tarjonnalla ja takavuosien urheiluelämyksiä on television kautta runsaasti tarjolla.

 

Positiiviseksi koen myös sen, että kalenterista on saanut siivota monet kokoukset, palaverit ja tapaamiset, sillä on huomattu, että eiväthän ne ole mitenkään elintärkeitä.

 

Ongelmana on se, että henkilökohtaiset kontaktit jopa oman perhekunnan ja naapureiden kanssa ovat estyneet. Tähän kuitenkin nykyiset netti- ja muut yhteydenpitotavat ovat tuoneet ainakin jonkinmoisen ratkaisun.

 

 

***********************

 

 

Pääsen reaaliaikaisesti seuraamaan tämän blogini lukijamääriä ja on mukava todeta, että korona-aikana tämän saitin lukijamäärät ovat kasvaneet runsaalla tuhannella lukijalla per vuorokausi. En luonnollisestikaan näe lukijoitteni henkilöllisyyttä, joten lukijoitteni turvallisuus on taattu!

 

Pyrin omalta osaltani tarjoamaan positiivisia ainespuita lukijoitteni viihtymiseen myös näinä haastellisina aikoina!

 

 

Mistä asiasta kirjoittaisinkin keskiviikkona 15.4.2020?

 

 

-Esko Erkkilä-

Ensimmäinen eläkeläispäivä

Keskiviikko 18.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Jäin eläkkeelle 1.12.2010, kun takanani oli 40 ja puoli vuotta yhtäjaksoisesti työelämää. Vasta viime maanantaina eli toissapäivänä 16.5.2011 sain viettää ensimmäisen todellisen eläkeläispäivän, sillä kiireitä on riittänyt.

Kerron, että nautin ensimmäisestä todellisesta eläkeläispäivästäni – ei yhtään merkintää kalenterissa ja sain olla vapaa kuin taivaan lintu.

Ei mitään kalenterimenoja ja vaimonikin armahti minut autotallin ja askarteluhuoneen siivoukselta – sain olla eläkkeellä!

Eläkkeelle siirtymiseni jälkeen eduskuntavaalikuviot ovat täyttäneet kalenterini. Olen kiitollinen, että porukka on tarjonnut minulle hienon kokemuksen. Olen saanut työskennellä hienojen ihmisten kanssa vaalitaistelun ajan.

Sain sen aikana kahteenkin kertaan haastatella Suomen pääministeriä suuren yleisöjoukon edessä. Niitä hetkiä ei suoda kaikille – kiitos siitä Pirkanmaan ja Tampereen Keskustaväelle.

Myös useiden muiden ministereiden kanssa sain tehdä vaalityötä.

Lisäksi Pertti Hakanen, Mikko Alatalo ja Klaus Pentti tarjosivat minulle juontotehtäviä omissa vaalijuhlissaan. Hienoja kokemuksia, joita en enää eläkevaarina uskonut kokevani!

Eniten arvostan niitä 18 pirkanmaalaista kansanedustajaehdokasta ja heidän tukitiimiään, joiden kanssa sain vaalitaistelun aikana olla tekemisissä. Työmme loi vahvaa pohjaa sille, että Keskusta palaa entistä vahvempana valtakunnan johtavaksi voimaksi jo pian. Ajankohta riippuu tulevista vallanpitäjistä ja heidän aikaansaannoksistaan – ennusmerkit heidän onnistumiselleen eivät ole kummoisetkaan.

Läheisin yhteistyökumppanini vaalitaistelun aikana oli Sentteri-emäntä Titta Mattila, jonka kanssa teimme tiivistä yhteistyötä. Titta ajoi omalla kustannuksellaan melkein päivittäin Tampereelle 40 kilometriä, joten minun kahdeksan kilometrin ajomatka Sentteriin oli sen rinnalla todella pieni panos. On sanomattakin selvää, että mitään korvausta talkootyöstämme emme saaneet emmekä pyytäneetkään!

”Eläkeläisvapauttani” ei kestänyt kuin yhden päivän, sillä eilen kalenterissani oli jo kaksi todella tärkeää palaveria ja tietysti täsmälleen samaan aikaan!

Molemmat menot olivat toki mieluisia, sillä sain kutsun Tampereen Raatihuoneelle Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen 60-vuotisjuhlan merkeissä Tampereen kaupungin järjestämälle vastaanotolle ja samaan aikaan alkoi Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön kevätkokous.

Olin hetken Raatihuoneella – sinne kun tavallinen riviluottamushenkilö pääsee perin harvoin – ja sitten suunnistin Keskustan kevätkokoukseen.

Tapasin Raatihuoneella paljon eri yhteyksistä tutuiksi tulleita henkilöitä. Heitä kaikkia yhdisti syövän voittamiseksi tehtävä vapaaehtoistyö. Jälleen kerran tuli todistetuksi se, että naiset ovat syöpäyhdistystyössä selkeänä enemmistönä, nytkin korkeintaan 15 % Raatihuoneen vieraista oli miehiä.

Emäntänä Raatihuoneella toimi apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen. Hänen tietonsa syövästä olivat hyvin päivitettyjä.

Kiitän apulaispormestari Ikosta ja hänen kauttaan Tampereen kaupunkia, että kolmannen sektorin syöpätyö näin arvokkaalla tavalla huomioitiin.

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön kevätkokouksessa oli ilahduttavan paljon tamperelaista keskustaväkeä.

Tulin kokoukseen kolmisen varttia myöhästyneenä, mutta se ei haitannut luottavaiseen tunnelmaan pääsemistä.

Eduskuntavaalikritiikin jälkeen suuntasimme kohti seuraavia haasteita – presidentinvaaleja ja syksyllä 2012 odottavia kunnallisvaaleja.

Presidentinvaalit ovat hyvä ”kertausharjoitus” kunnallisvaaleja ajatellen, sillä kunnallisvaalit ovat kunnallisjärjestön näkökulmasta vaalit, joissa paikallista panostamista tarvitaan. On varmaa, että niihin tamperelainen keskustaväki lähtee yhtenäisenä joukkona ja voimallisesti.

Silloin taas eläkepäivistä ei ole tietoakaan! Toivottavasti terveyttä riittää!

 

-Esko Erkkilä-