Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Silloin, kun EU:n ruoka-avun maksuksi sai "oravannahkoja"!

Maanantai 1.1.2018 - -Esko Erkkilä-

Eräät oppositiopuolueiden kansanedustajat ovat nostaneet kovan äläkän, että hallitus olisi luopunut vähävaraisten ruoka-avun tukemisesta.  Puheet ovat täyttä puppua, mutta kaikenlaisilla valheilla ja puolitotuuksilla oppositio pyrkii saamaan valhetietonsa julkisuuteen.

 

 

Nykytilanteen osalta olen julkisen tiedon varassa, mutta kun EU:n ruoka-aputoimintaan Suomessa lähdettiin, sain olla keskeisenä toimijana toiminnassa mukana.

 

 

Muutamia totuustietoja omakohtaisen kokemukseni pohjalta siltä ajalta, kun EU:n maksama ruoka-apu Suomessa alkoi joskus 1990-luvun lopulla ja jatkui 2000-luvun alussa:

 

 

 

  • ruoka-apuna jaettiin kuivia peruselintarvikkeita, joiden säilyvyydessä ei ollut ongelmia
    • esimerkkinä vuonna 2010 jaetut elintarvikkeet, jotka olivat mm. vehnäjauho, sämpyläjauho, puurohiutale, makaroni, näkkileipä, hapankorppu, keksit ja myslit

  • ruoka-aputuotteita toimittaneet yritykset saivat maksuna interventiovarastoissa olevaa ja EU:n omistamaa viljaa eli vaihdannassa tavaroita toimittavien yritysten ei ollut mahdollista saada riihikuivaa rahaa

  • menettelyä hallinnoi Maa- ja metsätalousministeriön interventioyksikkö ja loppuaikoina valtion yhteishankintayksikkö Hansel oli kiinteästi mukana vaihdannassa

  • EU-ruoka-aputuotteiden hankintamäärät julkistettiin aikanaan ja kerrottiin tuotekohtaiset hankintamäärät

  • EU-ruoka-aputuotteita tarjoavien yritysten piti tarjouksessaan kertoa, että kuinka paljon ne halusivat saada maksuksi esimerkiksi 500 tonnista kaurahiutaleita rehuohraa

 

Toimitusmäärät kiinnostivat elintarviketeollisuuden yrityksiä, mutta useimmat halukkaat yritykset eivät olleet kiinnostuneita maksuksi tarjolla olevista ”oravannahoista” eli rehuohrasta.

 

 

Myöskään työnantajani Rehuraisio Oy ei ollut kovinkaan kiinnostunut maksuksi saatavasta rehuohrasta, sillä sitä oli yllin kyllin saatavissa markkinoilta.

 

 

Olin yhteydessä konsernimme elintarvikeyksiköihin ja heillä puolestaan oli kiinnostusta toimittaa EU-elintarviketuotteita.

 

 

Selvitin konsernimme elintarvikeyksiköiltä, että kuinka paljon he halusivat saada euroja vaikkapa miljoonasta kilosta vehnäjauhoja, muutin eurot rehuohraksi markkinahinnalla ja siitäpä se tarjouksemme muodostui.

 

 

Tarjouksessa piti huomioida tarkasti se, että miltä interventiovarastolta rehuohra piti noutaa ja tarjouksessa oli tietysti huomioitava rahtikustannus varastolta käyttöpaikalle.

 

 

Hommassa oli hankaluutena, että rehuviljatoimitukset olivat mahdollisia vasta viljakauppavuoden eli satovuoden lopulla ja tarjoushetkellä ei pystynyt tarkasti ennakoimaa markkinatarjontaa.

 

 

Hinnoittelussa piti noudattaa varovaisuusperiaatetta ja en kertaakaan tässä ennakoinnissa epäonnistunut.

 

 

Oma lukunsa oli se, että hommassa piti olla toimivat suhteet kilpaileviin elintarvikeyrityksiin, sillä oma konsernimme ei pystynyt toimittamaan kaikkia pyydettyjä tuotteita.

 

 

Myös maksuksi saatavan rehuohran osalta piti joskus olla yhteydessä kilpaileviin rehuohran käyttäjiin ja sopia heidän kanssaan ”oravannahkojen” toimitusaikataulusta sekä hinnoista, jotta hommasta olisi mahdollista saada vaatimaton kate kaikille toimijoille.

Elintarvikeyritykset eivät tehneet bisnestä EU-ruoka-aputuotteilla, mutta mahdollistivat sen, että vähävaraiset saivat ruuanlaittoonsa laadukkaita tuotteita.

 

 

Kilpailu EU-ruoka-aputoimituksia oli rehtiä ja siinä ei pienimmissään määrin liikuttu epäterveen kilpailun tai kartellien alueella.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU-ruoka-aputuotteet, interventioviljat,