Ihminen on omasta mielestään viisaimmillaan opiskelunsa päätyttyä

Sunnuntai 5.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Sain työurani aikana toimia mielenkiintoisessa agribisneksessä yli neljäkymmentä vuotta.

 

 

Ensimmäinen työjaksoni oli toimia puoli vuotta K-ryhmän maatalouskaupassa ”joka paikan höylänä”.

 

Yrittäjäpariskunnalla oli myös päivittäistavarakauppa, joten päivän aikana saatoin joutua noutamaan meijeriltä muutaman laatikollisen maitopurkkeja, kun asiakkaat ostivat maitoa ennakoitua enemmän. Myös roskien polttaminen liikkeen takapihalla sijainneessa roskanpolttouunissa kuului tehtäviini – nykyään ei tulisi kuuloonkaan, että roskia saisi polttaa vilkkaan kuntakeskuksen ytimessä!

 

 

Kauppiaan isä oli joskus hankkinut ylisuuren erän irrallista heinäsuolaa ja se oli vuosikausiksi jumiutunut takapihan ulkovaraston nurkkaan.  Sain tehtäväkseni lapion ja rautakangen avulla järsiä kovettunut suola ja kärrätä se vaihtolavalle. Vaihtolavallinen suolaa toimitettiin eräälle suurelle mullitilalle, jossa se kai ajanoloon annettiin mullikoiden nuoleskeltavaksi.

 

 

Suolaa järsiessäni manasin, että vastavalmistuneella agrologilla olisi potentiaali vaativimpiinkin tehtäviin.

 

 

Jälkikäteen olen monesti ajatellut, että olin manaamisessani väärässä, sillä kaikkien eteentulevien tehtävien suorittaminen on tärkeää, jotta osaa sitten aikanaan hahmottaa kokonaisuuksia.

 

 

Samassa paikassa taisin manailla myös sitä, kun jouduin myymään säkin tai pari mullinrehua jollenkin isännälle ja kantamaan säkit hänen autoonsa.

 

 

Parin rehusäkin puljaaminen oli nuorelle vastavalmistuneelle agrologille aivan oikea homma, sillä sitten myöhemmin sain työkseni vastata miljoonien kilojen ja useiden laivalastillisten hankinnoista rehuteollisuuden raaka-aineeksi.

 

 

Olen seurannut läheltä yliopistolta ja korkeakouluista valmistuneiden untuvikkojen pärjäämistä päällikkötehtävissä. Eihän siitä monestikaan ole mitään tullut, sillä untuvikoilta on puuttunut alan peruskokemus.

 

 

Puhun kokemuksesta, kun kannustan työnantajia aloittamaan uuden korkeastikin koulutetun uuden toimihenkilön koulimisen päällikkötehtäviin ruohonjuuritehtävistä.  Siinä akanat karsiutuvat ja vältetään myöhemmiltä pettymyksiltä – puolin ja toisin!

 

 

-Esko Erkkilä-