Mieskuorossa tarvitaan niitä, jotka osaavat laulaa, mutta myös niitä, jotka tekevät kuoron komean näköiseksi katsella!

Torstai 16.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Vähän se aikoinaan harmitti, kun opettajani alensi päästötodistuksessa laulunumeroni kutosesta vitoseen, mutta eipä se ole tahtia haitannut.

Sain eilen eräältä fb-kaveriltani…

…”Kuorolaisten kultaiset säännöt”...

...ja luettelen ne tässä kaikki:

1. Kaikki kuorolaiset laulavat samaa laulua

2. Jokainen kääntää sivua samaan (oikeaan) aikaan

3. Oikea nuotti väärään aikaan = väärä nuotti

4. Väärä nuotti oikeaan aikaan = väärä nuotti

5. Väärä nuotti hiljaa laulettuna = väärä nuotti

6. Väärä nuotti kovaa laulettuna = improvisointia

7. Jos kaikki muut laulavat väärin = laula kuin he

8. Jos et tiedä mitä laulaa - avaa vain suutasi

9. Lopeta laulaminen, kun kaikki muut ovat hiljaa

Mieskuoro-osallistumiseni perustuu kohtaan 8, mutta hieman olen sitä soveltanut; kas näin: ”Kun et osaa laulaa – avaa vain suutasi!”

***************

Niin, tuo mieskuoroharrastukseni ajoittui vuoteen 1968, jolloin olin Mustialan maatalousopistossa ensimmäisen vuosikurssin oppilas eli nuoriveli.

Läpäisin laulukokeen – jonka suorittamistapa kuuluu niihin Instituutin rituaaleihin, joista ei kerrota – ja pääsin opiston mieskuoroon toiseksi bassoksi eli yleisöstä katsellen oikealle alas.

Miksi halusin osallistua mieskuorotoimintaan?

Selitys on hyvin yksinkertainen, sillä mieskuoroon osallistuneiden ykköskurssilaisten ei kuoroharjoitusten aikana tarvinnut osallistua lumitöihin!

Niin ja se toinen syy oli se, että katsoin velvollisuudekseni tehdä mieskuorostamme komean katsella!!

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mieskuoro, mieskuorolaulu, kuorolaisen kultaiset säännöt, Mustialan maatalousopisto,

Kuorossa tarvitaan laulajia, mutta myös niitä, jotka tekevät kuorosta komean näköisen!

Sunnuntai 8.7.2018 - -Esko Erkkilä-

Olin koko kansakouluajan kuutosen-laulaja, mutta kansalaiskoulun päästötodistukseen sain laulunumeroksi viitosen.

En lannistunut, sillä agrologi-opintojeni aluksi pärjäsin Instituutin laulukokeissa siten, että pääsin Maatalousopiston laulukuoroon laulamaan toista bassoa.

Osasin kuorossa laulaa niin vienosti, että en haitannut lainkaan osaavampien laulamista. Tapasinkin silloin ja tapaan yhä edelleen todeta, että kuoroissa tarvitaan laulajia, mutta myös niitä, jotka tekevät kuoron komean näköiseksi.

Saatatte arvata, että kumpaan joukkoon minä viitosen laulajana kuuluin!

Vajavaisista laulutaidoistani huolimatta 1968 –kaudella kuoroon osallistumiseni oli hieno kokemus.

Giuseppe Verdin Nabucco neliäänisesti laulettuna tuli tutuksi ja myös monet muut sävellystaideteokset kävimme talvikauden aikana lävitse.

Eräs hienoimmista kuorolauluista, joiden esittämiseen olen osallistunut, on Aleksis Kiven sanoittama…

…Sydämeni laulu.

Sen harjoittelemiseen käytimme paljon aikaa, mutta tulos olikin sitten hieno, vaikka sen asianosaisena toteankin!

Tuonen lehto, öinen lehto!
    Siell’ on hieno hietakehto,
    Sinnepä lapseni saatan.

    Siell’ on lapsen lysti olla,
    Tuonen herran vainiolla
    Kaitsea Tuonelan karjaa.

    Siell’ on lapsen lysti olla,
    Illan tullen tuuditella
    Helmassa Tuonelan immen.

    Onpa kullan lysti olla,
    Kultakehdoss’ kellahdella,
    Kuullella kehräjälintuu.

    Tuonen viita, rauhan viita!
    Kaukana on vaino, riita,
    Kaukana kavala maailma

********************************

Totuuden nimessä on todettava, että Mustialan agrologikurssin ensimmäisen vuosikurssin oppilaana osallistuin mieluusti kuoroharjoituksiin, sillä muuten vaihtoehtona olisi ollut lumitöiden tekeminen.

No, toisella vuosikurssilla kuorolauluharrastus jäikin unholaan, kun ei enää ollut pelkoa lumitöihin joutumisesta.